Please enable JavaScript.

Coggle requires JavaScript to display documents.

STRESSISTÄ JA KRIISEISTÄ SELVIYTYY PSYYKKISELLÄ JOUSTAVUUDELLA - Coggle…

- - - - Pitkään jatkuva stressi ilmenee psyykkisenä pahoinvointina, fysiologisina reaktioina ja käyttäytymisen muutoksina. Silloin stressi muuttuu hyvinvointia uhkaavaksi ja selviytymiskykyä heikentäväksi tilanteeksi.
        
        Stressi ei ole tunne, mutta siihen liittyy monia kielteisiä tunteita.
        
        Voimakkaan stressin aiheet, kuten luonnonmullistusten ja sotien kaltaiset suuret katastrofit, aiheuttavat monille psyykkistä ja somaattista, eli ruumiillista, sairastumista.
        
        Akuutit stressitekijät kestävät rajatun ja suhteellisen lyhyen aikaa. Niitä voivat olla vaikkapa koeviikko tai juhlien järjestäminen.
        
        Krooniset stressitekijät kestävät suhteellisen pitkään, eikä niillä ole rajattua kestoa. Niitä voivat olla vaikkapa jatkuva pelko vanhempien eroamisesta tai työpaikan menettämisestä.
        
        Työuupumus eli burnout on elämäntilanteen hallinnan ongelma, johon pitkittynyt työhön tai opiskeluun liittyvä stressi ja kiire voivat johtaa. Uupumus on tällöin voimakkaampaa kuin sellainen väsymys, joka menee nukkumalla ohitse. Yksi työuupumuksen oire on kyynisyys eli negatiivinen suhtautuminen oman työn merkityksellisyyteen ja elämään ylipäänsä.
    - - Nopeassa reitissä hypotalamus aktivoi tahdosta riippumattoman sympaattisen hermoston. Sen seurauksena keho alkaa erittää stressihormoneita, kuten adrenaliinia ja noradrenaliinia, jotka käynnistävät taistele tai pakene -reaktion. Siinä sydämen syke kiihtyy, verenpaine nousee ja verenkierto suuntautuu raajoihin. Elimistö käyttää silloin kaikki voimavarat tilanteesta selviämiseen.
        
        Hitaammassa reitissä peruselintoimintoja aivoissa säätelevä hypotalamus lähettää viestejä aivolisäkkeelle. Sen vapauttama kortikotropiini-hormoni eli ACTH kiihdyttää lisämunuaisen kuorikerroksen toimintaa, minkä seurauksena lisämunuaiset välittävät elimistöön stressihormoni kortisolia. Tämä lisää elimistön energiatasoa muun muassa nostamalla verensokeria. Kortisoli auttaa myös elimistöä palautumaan, kun stressiä aiheuttanut asia on väistynyt.
      - Stressaavia asioita voidaan jakaa neljään eri luokkaan: turhautumisiin, ristiriitoihin, suoritus- ja yhdenmukaisuuden paineisiin sekä kriiseihin, jotka ovat elämänmuutosten tai traumaattisten kokemusten aiheuttamia.
        
        Stressi syntyy turhautumisesta silloin, kun tavoite ei näytä toteutuvan. Näin voi käydä esimerkiksi, kun juna on myöhässä aikataulustaan, ja matkustajasta alkaa vaikuttaa siltä, että hän myöhästyy jatkoyhteydestään. Tämä turhauttaa, mutta vain lyhytaikaisesti, sillä viikon päästä tästä myöhästymisestä tuskin enää kokee stressiä.
        
        Pitempikestoinen turhautuminen voi aiheutua vaikkapa siitä, että hakee useana vuonna peräkkäin unelmiensa opiskelupaikkaa, mutta jää joka kerta niukasti alle vaaditun pisterajan.
        
        Ristiriidat eli konfliktit stressaavat esimerkiksi ihmissuhteiden aiheuttaessa pulmia ja silloin, kun eri vaihtoehtojen väliltä on vaikea valita. Kun yksilö ei tiedä, lähestyäkö vai välttää jotain tiettyä asiaa, hän kohtaa motiivikonfliktin. Voi olla stressaavaa esimerkiksi päättää, valitseeko armeijan käymisen vai siviilipalveluksen.
        
        Stressiä aiheuttavat myös suorituspaineet eli odotukset, joita yksilöön on kohdistettu tai joita hän itse vaatii itseltään. Esimerkiksi ylioppilaskirjoituksiin asetetut tiukat arvosanatavoitteet aiheuttavat suorituspainetta, mutta ne voivat osaltaan auttaa menestykseen.
        
        Paine voi aiheutua myös yksilön kokemasta tarpeesta sopeutua yhteisöön, jolloin on kyse yhdenmukaisuuden eli konformistisuuden paineesta.
        
        Kriisit aiheuttavat myös stressiä.
        
        Kehityskriisi aiheutuu sellaisesta elämäntilanteen muutoksesta, johon on usein voinut itse valmistautua. Tällaisia ovat esimerkiksi muuttaminen pois lapsuudenkodista tai lapsen saaminen.
        
        1 more item...
        
        Kun ihminen ei elä normin eli ryhmän tai yhteisön käyttäytymissäännön mukaisesti, hän saattaa kohdata kielteisiä asenteita ja jopa kiusaamista, syrjintää tai väkivaltaa. Näiden kokeminen tai uhka niiden kokemisesta voi johtaa vähemmistöstressiin eli vähemmistöasemasta johtuvaan stressiin.
        
        Ihminen saattaa alkaa hävetä itseään ja sisäistää ympäröivän yhteiskunnan käsityksen hänen kaltaistensa vähempiarvoisuudesta, jolloin puhutaan sisäistetystä itsesyrjinnästä.
        
        Tutkimusten mukaan vähemmistöstressi voi aiheuttaa kehollisia stressireaktioita, kuten jännittyneisyyttä, unettomuutta ja sairastavuutta, ja se voi johtaa mielenterveyden häiriöihin, kuten päihdeongelmiin, masennukseen tai ahdistukseen.
        
        Vähemmistöstressiltä suojaa yksilön resilienssi eli psyykkinen joustavuus sekä vertaistuki.
        
        Ihmisten välillä on eroja siinä, mitä he pitävät stressaavana ja koettelevana sekä miten he suhtautuvat näihin asioihin. Jotkut ovat temperamentiltaan eli synnynnäiseltä reagointitavaltaan herkemmin ärtyviä ja reagoivia kuin toiset.
        
        Aiemmat kokemukset ja niiden pohjalta muodostuneet skeemat vaikuttavat stressin kokemiseen.
- - - - Resilienssiin liittyy kyky säädellä voimakkaita tunteita ja impulsseja. Esimerkiksi vaativan koeviikon aiheuttamasta stressistä voi selvitä psyykkisen tasapainonsa säilyttäen, jos opiskelee suunnitelmallisesti, uskoo itseensä, viestii muille tilanteen herättämistä tunteista ja hillitsee halua luovuttaa.
        
        Optimismi eli toiveikas elämänasenne on kykyä tulkita asiat parhain päin.
        
        Optimistisuus katsotaan persoonallisuuden piirteeksi, jonka vastakohta on pessimismi eli kielteinen elämänasenne. Pessimismiin liittyy asioiden pahimpien mahdollisten puolien näkeminen ja epäilevä suhtautuminen tulevaisuuteen.
        
        Opittu avuttomuus tarkoittaa uskomusta, että yrittäminen ei kannata, koska tulee kuitenkin epäonnistumaan.
        
        Katastrofiajattelu on pahimpien mahdollisten vaihtoehtojen märehtimistä, joka voi ilmentyä esimerkiksi ajattelemalla, että jos yksi asia epäonnistuu, muut siihen liittyvät asiat epäonnistuvat vääjäämättä. Katastrofiajattelu voi pahimmillaan johtaa ahdistukseen.
        
        Opittu onnistuminen on puolestaan keskittymistä ongelman ratkaisemiseen, mikä ruokkii minäpystyvyyttä eli tunnetta siitä, miten pystyy suoriutumaan jostain tehtävästä. Minäpystyvyys on yhteydessä resilienssiin.
        
        1 more item...
- - - - Apinoiden ja ihmisten otsalohkoista on löydetty niin kutsuttuja peilisoluja, joiden toiminta ikään kuin peilaa toisen yksilön käyttäytymistä. Peilisolut toimivat yksilön tehdessä itse jonkin päämääräsuuntautuneen liikkeen, kuten tarttuessa banaaniin, sekä yksilön seuratessa toista tekemässä samaa liikettä. Peilisolujen on esitetty kytkeytyvän moniin sosiaalisen kanssakäymisen toimintoihin, esimerkiksi toisen käyttäytymisen matkimiseen, mikä on olennaista muun muassa ilmeiden, eleiden ja puheen oppimiselle.
        
        Tutkimusten mukaan myös hormoneilla, kuten oksitosiinilla, on roolinsa empatiassa.
      - Mentalisaatio tarkoittaa yksilön kykyä ja halua pohtia omaa ja muiden kokemusta ja näkökulmaa, joka ei välttämättä näy ulkoisessa käyttäytymisessä.
        
        Mentalisaatio erottuu kehityspsykologiassa tutkitusta mielen teoriasta siinä, että mentalisoiminen on aktiivista toimintaa, ponnistelua oman tai toisen mielen ymmärtämiseksi, kun taas mielen teoriassa on kyse kognitiivisesta kyvystä ymmärtää toista. Mentalisaatio koskee myös kykyä pohtia omia mielen sisältöjä, kun taas mielen teoriassa on kyse ainoastaan toisen mielen olemassaolon ymmärtämisestä. Mielen teorian ja mentalisaation käsitteet ovat kuitenkin osittain päällekkäisiä.
        
        Itsetunnolla tarkoitetaan yksilön tapaa arvostaa itseään.
        
        itsemyötätunto eli myötätunto itseä kohtaan, joka vaihtelee tilannekohtaisesti. Kyky itsemyötätuntoon liittyy yksilön hyvinvointiin.