Please enable JavaScript.

Coggle requires JavaScript to display documents.

Kirjallisuushistorian aikajana, Antiikki - Coggle Diagram

- - - - Romantiikka
        
        Kansallisromantiikka
        
        Realismi
        
        Modernismi
        
        Postmodernismi
        
        Nykykirjallisuus
        
        1 more item...
        
        1900-luvulla länsimaissa kirjallisuuden rinnalle nousi massakulttuuri.
        
        1 more item...
        
        1800- ja 1900-luvun taitetta kutsutaan la belle epoqueksi – ihanaksi ajaksi, jota leimasi rauha, edistysusko ja vauraus.
        
        Monissa teoksissa näkyy maailmansotien synnyttämä ahdistus.
        
        1 more item...
        
        1800-luvulla länsimaiset yhteiskunnat kehittyivät yhä nopeammin kohti nykyisenkaltaisia moderneja yhteiskuntia. Monissa maissa 1800-luku tarkoitti siirtymää maatalousvaltaisesta yhteiskunnasta kohti teollisuusyhteiskuntaa, jossa tuotanto ja ihmiset olivat kaupungeissa.
        
        Teoksissa käsitellään ajan yhteiskunnallisia epäkohtia, kuten köyhyyttä, sairauksia, luokkaeroja sekä naisten ja miesten välistä epätasa-arvoa.
        
        Kansaa kuvataan todenmukaisesti.
        
        1 more item...
        
        Vuosina 1808–1809 käydyn Suomen sodan seurauksena Suomi siirtyi Ruotsin vallan alta osaksi Venäjän suurruhtinaskuntaa, ja Suomi sai autonomisen aseman.
        
        Eurooppalaiseen romantiikkaan kuului olennaisesti kansallisuusaate eli nationalismi.
        
        Näin tapahtui myös Suomessa, jossa autonomian myötä alkoi kukoistaa kansallisromantiikka.
        
        Teoksissa kerrotaan ahkerista ja rehellisistä suomalaisista ja tarjotaan malleja, millainen suomalaisen tulee olla.
        
        1 more item...
        
        1700-luvun lopulta alkaen romantiikka syrjäytti valistuksen.
        
        Teoksissa kuvataan äärimmäisiä tunteita, kuten rakkautta, joka usein päättyy tuhoon.
        
        Teoksissa on poikkeusyksilöitä, kuten sankareita. Taiteilijoita pidettiin yksilöllisinä luovina neroina.
        
        Luontoa kuvataan ihannoivasti, ja usein sen avulla ilmennetään ihmisen mielentilaa.
        
        Hirviöt, goottilaiset linnat ja yölliset seikkailut olivat suosittuja.
        
        1 more item...
      - Englannissa syntyi ajatussuuntaus nimeltä empirismi, jonka mukaan tiedon tulee pohjautua havaintoihin eikä esimerkiksi Raamatun opetuksiin.
        
        Maailmankuva pohjautui järkeen ja tieteeseen. Tämä näkyi niin kirjallisuuden aiheissa kuin hahmoissakin.
        
        Kirjoilla ja sanomalehdillä pyrittiin sivistämään lukijoita.
        
        Satiireissa otettiin yhteiskunnallisesti kantaa ajan politiikkaan ja ihmisten toimintaan.
    - - Siirtymä ei ollut äkillinen ja tarkkarajainen, mutta yleistäen voidaan sanoa, että renessanssi virisi 1300- ja 1400-lukujen aikana ja 1500-luku oli jo puhtaammin renessanssia.
        
        Renessanssin keskeisin kulttuurinen muutos oli se, että keskiajan ahdas uskonnollinen maailmankuva sai väistyä maallisemman eli kansanomaisemman ja iloisemman uuden ajan tieltä
        
        Arvovaltaa ja yhteiskunnassa vallitsevia arvoja haastettiin huumorin ja naurunalaiseksi tekevän satiirin avulla.
  - - - Raamattua pidettiin keskiajalla ehdottomana auktoriteettina, jonka määräyksiä tuli noudattaa.
        
        Keskiajalla valtaosa kirjallisuudesta oli uskonnollista. Keskiajan näytelmäkirjallisuutta edustavat liturgiset draamat eli näytelmät, joiden avulla jumalanpalvelusten yhteydessä opetettiin Raamatun tapahtumia latinaksi. Kirkon seremonioista irronneet maalliset draamat taas olivat usein kansankielisiä. Lisäksi opettavaiset ja jännittäväjuoniset pyhimystarinat eli legendat olivat suosittuja.
        
        Keskiajan tärkein näytelmätyyppi oli moraliteetti, jolla opetettiin kansalle uskontoa ja sitä, mikä on oikein ja väärin.
        
        Keskiajalla kirjoitettiin muistiin suullisena perinteenä eläneitä tarinoita. Näin syntyivät monet kansallisista sankareista kertovat eepokset.
- - - - Kaikkein tunnetuimmat antiikin myyttejä sisältävät teokset ovat kreikkalaisen Homeroksen eepokset eli runomuotoiset kertomukset Ilias ja Odysseia (n. 750–650 eaa.)
        
        Antiikin aikana kehittyivät draaman kolmea lajia: tragedia, komedia ja farssi.