Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
ympäristönkäytön ohjauskeinot - Coggle Diagram
ympäristönkäytön ohjauskeinot
hallinnolliset
Ympäristölainsäädännön keinot ja sääntely kuuluvat pääosin hallinnollisen ohjauksen piiriin. Se perustuu viranomaisjohtoiseen valvontaan, velvoitteisiin ja lupiin
ennakkovalvonta
luvat
Hakemusmenettelyyn perustuva lupaharkinta ja lupapäätökset lupamääräyksineen. Esimerkkinä ympäristönsuojelulain mukainen ympäristölupa.
ilmoitukset
Voivat olla luonteeltaan informatiivisia (jälkivalvonta) tai annettaviin määräyksiin ja valvontaan perustuvia.
rekisteröinti
Kevyempi menettely vähäisemmille toiminnoille.
Toiminnan aloittamista edeltävä viranomaiskontrolli.
laillisuusvalvonta
keinoina tarkastukset, raportointi, tarkkailu ja tiedonsaantioikeudet.
Käyttö- ja valvontavaihe, jolla varmistetaan säännösten, määräysten ja lupaehtojen noudattaminen
Seuraamuksina laiminlyönneistä: Toiminnan keskeyttäminen, hallinnolliset määräykset, uhkasakko, teettämisuhka, vahingonkorvaukset sekä rikosoikeudelliset rangaistukset.
suora normiohjaus
Lainsäädännössä suoraan asetetut ehdottomat velvoitteet tai kiellot.
Esimerkkejä: Maaperän tai pohjaveden pilaamiskiellot, tuotevaatimukset sekä energiatehokkuusvaatimukset.
suunnittelu
Yleisluontoisempi maankäytön ja ympäristötavoitteiden ohjaaminen.
Esimerkkejä: Kaavoitus (kuten yleis- ja asemakaavat), vesiensuojelun suunnittelu sekä jätesuunnittelu.
taloudelliset
Taloudellisella ohjauksella pyritään markkinapohjaisesti kannustamaan toimijoita ympäristöystävällisiin valintoihin ja ohjaamaan resursseja. Ne vaativat lainsäädännöllisen pohjan.
Ympäristöverot ja -maksut: Voidaan jakaa kahteen ryhmään, joiden raja on käytännössä usein epäselvä:
Kannustintyyppiset: Vero tai maksu asetetaan haitalliselle toiminnalle tai tuotteelle sen käytön vähentämiseksi.
Rahoitustyyppiset: Kerätään varoja tiettyjen ympäristötoimien rahoittamiseen.
Kiintiökauppa (Markkinaohjaus): Päästöjen tai resurssien käytön määrällinen rajoittaminen kaupankäynnin avulla.
Päästökauppa (päästökiintiökauppa): Toimijoille jaetaan tai huutokaupataan rajattu määrä päästöoikeuksia, joilla voi käydä kauppaa.
Kuormitus- eli laatukiintiökauppa.
Resurssikauppa: Esimerkkinä uusiutuvan luonnonvaran hyödyntämistä koskeva oikeuksien kauppa.
Taloudelliset tuet: Taloudellisen edun tarjoaminen ympäristömyönteiselle toiminnalle.
Esimerkkejä: Maataloustuet (kuten ympäristötuet), investointituet (esim. puhtaaseen teknologiaan) sekä erilaiset veroedut.
tiedolliset
Informaatio-ohjauksella pyritään lisäämään tietoisuutta ympäristövaikutuksista ja edistämään vapaaehtoisia sekä markkinapohjaisia toimia.
Ympäristömerkinnät: Kuluttajille ja yrityksille suunnattu tiedollinen ohjaus.
Vapaaehtoiset: Esimerkkeinä pohjoismainen Joutsenmerkki tai EU-kukka (EU Ecolabel).
Pakolliset: Lainsäädäntöön perustuvat sitovat merkinnät, esimerkkinä kodinkoneiden ja elektroniikan energiamerkinnät.
Sertifiointijärjestelmät: Vapaaehtoisia, kolmannen osapuolen todentamia järjestelmiä.
Esimerkkeinä metsätalouden sertifiointijärjestelmät PEFC ja FSC.
Ympäristöjohtamisjärjestelmät: Yritysten vapaaehtoiseen osallistumiseen perustuvat hallintajärjestelmät.
Esimerkkeinä kansainvälinen ISO 14001 -standardi sekä EU:n vapaaehtoinen ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmä EMAS (perustuu kansalliseen lakiin 121/2011).
Luokitusjärjestelmät (Taksonomia): Uudentyyppistä rahoitusmarkkinoihin kohdistuvaa pakollista ja vapaaehtoista tiedonanto-ohjausta.
Esimerkkinä EU:n taksonomia-asetus, joka määrittää yhtenäiset kriteerit ympäristön kannalta kestäville taloudellisille toiminnoille ja asettaa sijoitustuotteille tiedonantovelvoitteita rahoitusvirtojen ohjaamiseksi kestäviin kohteisiin.