Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
Yhteiskunnallinen vaikuttaja - Coggle Diagram
Yhteiskunnallinen vaikuttaja
Kristityt kehittävät ihmisoikeusteologiaa
1900-luvulta lähtien kirkoissa on syntynyt ihmisoikeusteologisia tulkintoja siitä, että Raamatun perusteella kristittyjen pitäisi vaikuttaa myös yhteiskunnan rakenteisiin.
Latinalaisessa Amerikassa Perussa 1960-luvulla katolilainen piispa Gustavo Gutiérrez muotoili raamattunäkemyksensä vapautuksen teologiaksi, jonka mukaan Jumala on sorrettujen puolella ja kirkon tulee asettaa sorretut ja köyhät etusijalle kaikessa kirkon elämässä ja puolustaa heidän oikeuksiaan.
Vapautuksen teologiasta tuli kansanliike Latinalaisessa Amerikassa.
Sen ajatusmaailmasta sai innoitusta myös Yhdysvalloissa syntynyt, mutta Etelä-Afrikassa 1970-luvulta alkaen vaikuttanut musta teologia, joka korostaa mustien olevan yhtälailla Jumalan kuvia ja arvokkaita kuin valkoiset ja pyrkii parantamaan heidän asemaansa.
Samoin Intiassa kastijärjestelmän ulkopuolelle jätetyt kastittomat dalitit kehittivät dalit-teologiaa, jolla nostetaan dalitien itsetuntoa ja puolustetaan heidän ihmisoikeuksiaan.
Kristityt toimivat kansalaisaktiiveina
Suomessa kristillistä kansalaisaktivismia on osoittanut esimerkiksi pastori Marjaana Toiviainen
aloitti kampanjan, jossa ihmiset majoittivat asunnottomia ja pakolaisia omaan kotiinsa.
Tunnettuja vaikuttajia 1900- ja 2000-luvuilla on useita.
Saksalainen luterilainen pappi Dietrich Bonhoeffer (1906–1945) nousi natsiaikana vastustamaan kansallissosialisteja, joten hänet vangittiin, kuljetettiin keskitysleirille ja tapettiin hiukan ennen sodan päättymistä.
Amerikkalainen baptistipastori Martin Luther King Jr. (1929–1968) edisti mustien oikeuksia ja joutui sen vuoksi salamurhaajan uhriksi.
Intiassa työskennellyt roomalaiskatolinen nunna Äiti Teresa (1919–1997) antoi hylätyille lapsille elämän ja hoiti kuolevia ihmisiä ihmisarvoisesti.
Eteläafrikkalainen anglikaanikirkon arkkipiispa Desmond Tutu (1931–2021) vastusti maassaan ilmenevää rasistista rotuerottelupolitiikkaa.
Helluntaiseurakunnan pastori ja lääkäri Denis Mukwege (1955−) on auttanut klinikallaan erityisesti seksuaalisen väkivallan uhreja.
Kristityt vastustavat sortoa, syrjintää ja rasismia
Kirkkojen ihmisoikeustyössä autetaan köyhiä ja sorrettuja, mutta niissä toimitaan myös sortoa, syrjintää ja rasismia vastaan.
Ihonvärinsä tai vammansa vuoksi syrjittyjä puolustetaan ja vähemmistöjen, kuten alkuperäiskansojen oikeuksia ja oloja parannetaan yhteiskunnassa
Työ perustuu kristillisiin arvoihin, joiden mukaan kaikilla ihmisillä on yhtäläinen ihmisarvo, koska kaikki ovat samalla tavalla Jumalan luomia. Seurakunnat opettavat, että kristittyjen tulee auttaa kaikkia ihmisiä välittämättä esimerkiksi kansallisuus-, uskonto-, ihonväri- tai kielieroista.
Pakolaisuuden ja maahanmuuton lisääntyessä seurakunnat ovat muistuttaneet, että kristinuskoon kuuluu vieraanvarainen suhtautuminen maahanmuuttajiin, pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin
Vanhassa testamentissa neuvotaan kohtelemaan muista maista ja kansoista tulevia ihmisiä vieraanvaraisesti. Jeesus velvoitti rakastamaan lähimmäisiä ja auttamaan kaikkia avuntarvitsijoita, kodittomia, sairaita ja vangittuja. Kristityt muistuttavat että Jeesuskin oli pakolainen.
Kirkon maahanmuuttajatyössä apua ja tukea annetaan yli uskontokuntarajojen.
Monet seurakunnat Suomessakin ovat auttaneet ihmisiä, jotka ovat saaneet viranomaisilta karkotuspäätöksen, mutta pelkäävät henkensä puolesta paluuta kotimaahansa. Seurakunnat ovat tarjonneet näille ihmisille majoituksen ja auttaneet heitä saamaan turvapaikka-anomuksensa uuteen käsittelyyn. Tätä kirkkoturvaksi kutsuttua toimintaa perustellaan kristillisillä arvoilla.
Kirkot ottavat kantaa elämää ja kuolemaa koskeviin asioihin
Kristinuskon mukaan ihmisen elämä on pyhää ja arvokasta alusta loppuun asti.
Ihmiselämän puolustamisen periaate koskee sekä oikeutta elämään että oikeutta hyvään kuolemaan. Syntymä ja kuolema eivät kristinuskon mukaan ole ihmisen määrättävissä vaan Jumalan.
Elämän arvon puolustamisessa on myös kääntöpuolensa. Esimerkiksi katolista kirkkoa on syytetty siitä, että kieltäessään ehkäisyn ja abortin se lisää kehittyvien maiden väestönkasvua.
Abortti- ja ehkäisykielto kaventavat myös naisen oikeutta päättää omaan kehoonsa liittyvistä asioista.
Useimmissa kirkkokunnissa ei virallisesti hyväksytä aborttia, ja joissakin kirkkokunnissa ei myöskään hyväksytä ehkäisyn käyttöä.
Useat kirkot vastustavat myös aktiivisen eutanasian laillistamista.
Kirkot ovat sekä parantaneet että toisaalta kaventaneet naisen asemaa
Kirkko on historiansa aikana hyväksynyt yhteiskunnan syrjiviä rakenteita, toiminut syrjivästi ja jopa luonut syrjiviä rakenteita itse.
Yksi näistä koskee naisen asemaa, etenkin kirkossa. Alkukristillisyydessä naisilla ilmeisesti oli vahva asema, mutta se heikkeni myöhemmin, kun seurakuntien virat varattiin vain miehille.
Pääsääntöisesti papit ja piispat johtavat seurakuntia ja kirkkokuntia, joten naisten pääsyssä pappisvirkaan on kyse johtajuudesta ja valta-asemista.
Nykyaikana naisten yhteiskunnallisen aseman paraneminen on parantanut naisen asemaa myös kirkoissa, kun naiset eivät enää ole halunneet jäädä toissijaiseen rooliin
Esimerkiksi feministiteologia on kritisoinut kristillisten kirkkojen perinteen ja käytäntöjen sekä Raamatun ja sen tulkinnan patriarkaalisuutta eli miesvaltaisuutta. Sitä on pyritty korjaamaan muun muassa kiinnittämällä erityistä huomiota Raamatun naisista kertoviin teksteihin.
Monet protestanttiset kirkot ovat hyväksyneet naiset papin virkaan 1900-luvun lopulla.
Kirkot säätelevät seksuaalisuutta ja parisuhteita
Kaikissa kulttuureissa säädellään seksuaalisuuden toteuttamista yhteisillä säännöillä ja jopa lainsäädännöllä. Usein näihin sääntöihin on uskonnolla tai sen kulloisellakin tulkintatavalla suuri vaikutus.
Pääsääntöisesti kristillisissä kirkoissa on kautta historian ajateltu seksuaalisen kanssakäymisen kuuluvan vain avioliittoon ja naisen ja miehen välille. Monissa maissa avioliitossa olevilla on vihkimättömiä pareja enemmän oikeuksia ja suojaa.
Avioliiton katsotaan suojelevan parisuhdetta ja erityisesti lapsia. Sen tarkoituksen voidaan jopa nähdä ensisijaisesti olevan lasten saaminen.
Toisaalta puolisoiden keskinäistä rakkautta ja huolenpitoa korostetaan.
Roomalaiskatolisessa ja ortodoksisessa kirkossa avioliitto on pyhä asia ja sakramentti periaatteessa purkamaton, vaikka käytännössä avioliittoja purkautuukin.
Protestanttisissa kirkoissa avioliittoa yleensä pidetään tavoiteltavana ja arvostettuna elämäntapana, mutta ei sakramenttina. Osassa protestanttisista kirkoista vihitään avioliittoon samaa sukupuolta olevia pareja.
Kristillisessä historiassa on myös ollut vahva näkemys seksuaalisen pidättyvyyden eli selibaatin merkityksestä
On ajateltu, että pidättyvyys ja perheettömänä eläminen mahdollistaa ihmiselle keskittymisen Jumalan ja lähimmäisten palvelemiseen ilman lähisuhteiden tuomia sitoumuksia ja vastuuta. Ihannetta on toteutettu ortodoksisen ja roomalaiskatolisen kirkon luostareissa ja papiston elämässä.
Luostarit ovat myös tarjonneet mahdollisuuden naimattomuuteen niille, jotka eivät ole halunneet tai voineet avioitua, kun muussa yhteiskunnassa on vahvasti painotettu avioliiton solmimista ja perheen perustamista.
Toisaalta selibaatti-ihanne on voinut kertoa seksuaalikielteisestä asenteesta, joka kirkkokunnissa on muutenkin ollut vallalla. On saatettu ajatella, että fyysiset tarpeet ja kaiken kaikkiaan ihmisen ruumiillisuus ovat vähemmän tärkeitä kuin henkiset ja hengelliset asiat.
Kirkoille seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asema on vaikea asia
Edelleenkin sukupuoleen liittyvät ja seksuaalieettiset kysymykset, kuten suhtautuminen avioeroon, sinkkuna elämiseen ja homoseksuaalisuuteen, jakavat jyrkästikin kristittyjen mielipiteitä.
Fundamentalistisesti ajattelevien ja joidenkin konservatiivisten kristittyjen joukossa homoseksuaalisuutta saatetaan pitää syntinä, mikä näkyy jopa vihapuheena sosiaalisessa mediassa.
Osa kristityistä sanoo, että Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä samalla tavalla, mutta homoseksuaaliset teot ovat syntiä, joten niistä tulisi pidättäytyä.
Osa kristityistä pitää myös tiukasti kiinni käsityksestä, että sukupuolia on vain kaksi ja että heteroseksuaalinen avioliitto on ainoa mahdollinen parisuhteen muoto.
Kristillisissä kirkoissa on kuitenkin selvästi tapahtumassa muutosta ymmärtävämpään ja hyväksyvämpään suuntaan.
Katolisesta kirkosta lähtöisin oleva seksuaalivähemmistöjen oikeuksia puolustava queer-teologia hylkää perinteiset käsitykset sukupuolesta ja seksuaalisuudesta ja vaatii kaikkien ihmisten arvon ja oikeuksien tunnustamista. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat eli LGBT+-ihmiset haluavat olla samalla tavalla näkyviä ja hyväksyttyjä yhteiskunnassa ja uskonnollisissa yhteisöissä kuin heteroseksuaaliset CIS-ihmisetkin.