Please enable JavaScript.

Coggle requires JavaScript to display documents.

Kivien synty ja tuho, Kemiallinen rapautuminen on nopeaa kuumassa ja…

- - - - Lahariksi syntyy kun tulivuoren huipulla oleva lumi sulaa ja alkaa valumaan alas. Kun vesi valuu alas se ottaa mukanaan vulkaanista tuhkaa ja rapautunutta laavaa ja ne sekottuvat yhteen, jolloin tämmä lahari syntyy.
- - - - Maanvyöry saattaa syntyä runsaiden sateiden tai roudan sulamisen seurauksena. Silloin vettynyttä maata vyöryy pyörähtävllä liikkeellä alaspäin. Jos vettynyt maan pintakerros valuu hitaasti alaspäin, on kyse vuotomaailmiöstä. (usein vaim muutamia senttejä vuodessa.) Mutavyöry voi aiheutua jyrkillä rinteillä rankkasateen aikaan. Siinä maaainekseen on sekoittuneena paljon vettä. Lumivyöryt ovat nopeita massaliikuntoja, niissä lumi vyöryy tai liukuu laattana rinnettä alas. Metsien hakkuu lisää lumivyöry riskiä ja pieni tärähdys tai kova ääni voi laukaista lumivyöryn.
        
        Tuulieroosio vaikuttaa kaikkialla missä kasvillisuus ei suojaa maata. Tuuli siirtää kuivaa irtainta maaaineista, jonka se lajittelee reakoon mukaan.
        
        Kun tuulen nopeus pienenee, sen kuljettama hiekka kasautuu dyyneiksi. Dyynejä on eniten aavikolla ja rannikolla. Lössiä syntyy hiekkaa hienommasta ainekseta eli hiekkapölystä.
        
        Virtaava vesi kuluttaa maanpintaa tehokkaasti ja ottaa alustastaan mukaan rapautunutta maa-ainesta. Tämä veden mukana kulkeva karkea aines kuluttaa maata. Ja näin syntyy erilaisia kulutusmuotoja. Kun veden virtausnopeus hidastuu, se ei jaksa enää kuljettaa kuormaansa, vaan veden kuljettama aines kerrostuu erilaiseksi kasautumismuodoiksi.
        
        Alajuoksulla hitaasti virtaava vesi kasaa maaainesta. Mitä hitaammin vesi virtaa, sitä pienemmän määrän kiinteää ainesta se voi kuljettaa mukanaan. Tästä syytä joen kuljettamaa ainesta kerrostuu alueelle, jossa virtausnopeus hidastuu. Tämä tapahtuu esim silloin kun joki virtaa mereen, jolloin alajuoksulla jokisuuhun muodostuu suisto eli delta.
        
        Yläjuoksulla nopeasti virtaava vesi kuluttaa uomaa. Eli jokiuoman pohja kuluu ja sitä kutsutaan pohjaeroosioksi. Monet vuoristoalueiden jokiuomat kuluvat voimakkaimmi keskikohdasta, joka syvenee kunnes jokilaakson poikkileikkaus muistuttaa V-kirjainta. Tätä kustutaan V-laaksoksi. Kosteilla alueilla V-laakson reunoilta valuu sadevettä kohti joenuomaa ja näin laakso muodostuu avaraksi. Kuivassa ilmastossa V-laakso kovertuu syvälle koska siellä vedenvirtauksen aiheuttama kulutus kohdistuu pääosin joen pohjaan. Eli laaksosta tulee jyrkkämäinen V ja se on nimeltään kanjoni.
        
        Keskijuoksulla melko nopeasti virtaava vesi sekä kuluttaa uomaa että kuljettaa ja kasaa maa-ainesta. Joen keskijuoksulla veden virtaus hihastuu. Veden kuluttava voima heikkenee varsinkin joen pohjalla, koska virran mukana raahautuvat suuret kivilohkareet eivät enää kuluta joenpohjaa, vaan päinvastoin siihen kasautuu joen kuljettamaa ainesta.
        
        1 more item...
        
        Rantaan iskevät aallot kuluttavat jyrkkää rantaa mekaanisesti. Veden mukana iskeytyy rantaan myös hiekkaa ja kiviä, mikä tehostaa aaltojen kulutusta. Aallot kovertavat rantaan kolon. Kun tämä rantalovi kuluu riittävän syvälle, sen päällä oleva maaaines putoaa alas ja rantaan syntyy jyrkkä rantatörmä. Sen juurelle kasaantuvasta aineksesta muodostuu matala rantatasann.
        
        1 more item...
        
        Tuuli kuluttaa maanpinnan muotoja kahdella tavalla: Se puhaltaa alueelta hiekan ja sitä hienommat ainekset pois. Jäljelle jää vain paljas kallio tai kiviaavikko. Toinen tapa vastaa hiekkapuhallusta. Siinä tuulen voimasta lentävä hiekka ja maanpinnalla pomppivat kivet hiovat kivien ja kallioiden pinnan sileäksi. Ne kuluttavat eniten kallion pehmeämpiä osia. Näin syntyy myös sineikalliot, kun tuulen lennättämä hiekka kuluttaa kiven alaosaa,
  - - - Lämpörapautumisessa kiven eri mineraalit lämpölaajenevat eri tavalla. Sitä tapahtuu erityisesti kuumassa ja kuivassa ilmastossa, kuten aavikolla.
        
        Suolarapautumisessa kiven raoissa oleva vesi haihtuu. Vedestä jäljellä jäävä suola kiteytyy ja rikkoo kiven.
        
        Pakkasrapautuminen siinä lämpötila vaihtelee nollan asteen molemmin puolin ja vettä pääsee kiven rakoihin. Siinä kiven rakoihin jäänyt vesi jäätyy ja jäätynyt vesi laajenee ja saa kiven murtumaan. Yleistä esim tundralla.
      - Organogeeninen rapautuminen on eliöiden aiheuttamaa ja se on fysikaalista että kemiallista. Kasvien juuret rikkovat mekaanisesti kallioperää, kun ne työntävät kallioperän halkeamiin ja levittävät niitä kasvaessaan. Kasvien juuret myös erittäväg happoja, jotka liuottavat mineraaleja kemiallisesti.
- - - - Litosfäärilaatat erkanevat, sillä astenosfäärissä uraani ja muut alkuaineet hajoavat. Tämän reaktio aiheuttama lämpö saa tiheyden pienenemään, jolloin astenosfääri alkaa kohota. Tällöin myös litosfäärilaatta kaareutuu, jolloin laatta murtuu. Eli on syntynyt erkaenemissauma, jossa laatat liikkuvat pois päin toisistaan. Eli kyse on erkanemisalueesta.
        
        Tämän ansiosta merenpohjaan syntyy pitkiä vedenalaisia vuoristoja, joiden harjanteiden välissä on isoja kuiluja, jonka pohjalle purkautuu laavaa. Kun tämä laava purkautuu ja jähmettyy niin on syntynyt basalti eli uutta merenpohjaa.
        
        Jos magma jähmettyy syvemmälle, niin sitä kutsutaan gabroksi.
        
        Hautavajoaminen on ensimmäinen askel mantereiden halkeamiseen. Samalla syntyy myös lohkovuoristoja, eli ne ovat kohonneita laatanreunoja ja niiden väliin jää tuliperäinen rotkolaakso.
        
        Litosfäärilaatat myös törmäävät. Eli kun saumakohdissa ei tapahdu konvektiovirtauksia, niin mereisen laatan reuna alkaa vajota astenosfääriin, sillä se on raskaampaa kuin magma. Eli kyse on törmäysalueesta.
        
        Alityöntövyöhyke, siinä painavempi mereisen laatan reuna työntyy kevyemmän mantereisen laatan alle.
        
        Kerrostulivuoret syntyvät kun merenpohjan basaltti ja gabro sekoittuvat astenosfääriin laatan työntyessä toisen alle. Mutta kaikki merenpohjan aines ei sekoitu mukaan, vaan sula kiviaines alkaa kohota litosfäärilaatan halkeamia pitkin ylös ja purkaantuu laavana maanpinnalle.
        
        Poimuvuoristot syntyvät kun laattojen törmäys jatkuu ja rannikon edustalle kerrostuneet merenpohjan sedimentit kohoavat ja poimuttuvat merenpinnan yläpuolelle.
        
        Saarikaaret syntyvät kun samanlainen alityöntyvyöhyke syntyy kun kaksi meristä laattaa törmäävät toisiinsa. Silloinkin syntyy syvänmerenhautoja. Saarikaari syntyy kun päälimmäiseksi jääneen laatan reunalle syntyy tulivuoria.
        
        1 more item...
        
        Litosfäärisetlaatat voivat liikkua myös sivusuunnassa. Laatat voivat liikkua kokonaan eri suuntiin tai samaan suuntaan mutta vain eri vauhtia. Tätä kutsutaan litosfääristen laattojen sivuamiskohdaksi. Kun toinen laattaa liikkuu nopeampaa niin laattojen rajakohtaan syntyy jännite, joka purkautuu aika ajoin maanjäristyksenä.
        
        Lohkoliikunto on maakuoren pystysuoria liikuntoja. Laattojen liikkeiden aiheuttama puristus saa aikaan, sen että murtumalinjojen rajaamat maankuoren lohkot nousevat ylös tai painuvat alas. Ylöspäin kohonneet ovat horsteja ja alaspäin kohonneet ovat vajoamislaaksoja.
        
        Kuumaksi pisteeksi kutsutaan litosfäärin alla olevaa kohtaa, jossa syvältä vaipasta peräisin olevaa magmaa kohoaa ylöspäin. Kuuman pisteen kohdalle muodostuu tulivuori. Kun litosfäärilaatta liikkuu, tulivuori siirtyy vähitellen pois kuuman pisteen päältä ja sammuu. Kuuman pisteen kohdalle alkaa kehittyä uusi aktiivinen tulivuori. Näin muodostuu eri-ikäisten tulivuorten muodostama ketju.
- - - - Jähmettyneet kivet eli magmakivet syntyvät endogeenisissä tapahtumissa kiteytymällä magmasta. Valtamerellä keskiselänteellä laavajähmettyy kiveksi, kun se leviää merenpohjalle. Samalla tavalla tulivuoresta purkautunut laava jähmettyy, kun se tulee maanpinnalle.
        
        Tällä tavoin syntyneet kivet ovat siis pintakiviä. Pintakivien kiteet jäävät pieniksi, ja siksi kiviaines näyttää rakenteeltaan yhtenäiseltä. Pintakiviä on esim basaltti ja hohkakivi.
        
        Magmakivilajeihin kuuluu myös syväkivet, jotka jähmettyvät hitaasti. Silloin kiveen ehtii syntyä kiderakenne ja kiteet kasvavat suuriksi. Näin tapahtuu erityisesti alityöntövyöhykkeessä, jossa mereisen laatan reuna sulaa syvällä maan kuoren alla ja sulattaa samalla mantereisen laatan reunan kiviainesta. Sula kiviaines kohoaa kevyempänä hitaasti ylöspäin ja alkaa vähitellen jähmettyä. Näin syntyy esim graniitti, jonka koostumus on todella iso.
        
        Sedimentit eli irtaimet maalajikerrostumat syntyvät rapautumisen ja eroosion tuloksena eksogeenisissä tapahtumissa. Ne kovettuvat eli iskostuvat sedimenttikiviksi eli kerrostuneiksi kiviksi, ne syntyvät maakerrostumien alaosien kovassa paineessa. Suurin osa sedimenttikivistä syntyy meren pohjalle, jonne maaainekse päätyvät virtaavan veden mukana. Kivien rakenteessa näkyy kerroksellisuus. Sedimenttikiviä on esim hiekkakivi ja savikivi.
        
        Metamorfiset kivet
        Litosfäärilaattojen törmäysalueilla endogeenisissä tapahtumissa laattojen reunaosien kiviaines joutuu kovaan paineeseen ja kuumentuu. Silloin kiven kiderakenne rikkoutuu ja järjestyy uudelleen. Näin syntyy muuttuneita eli metamorfisia kiviä. Alityöntövyöhykkeessä merenpohjan sedimenttikivet eivät vajoa alas astenosfääriin, vaan ne muuttuvat vuorenpoimutuksissa muiksi kiviksi. Esim hiekkakivestä tulee kvartsiinia ja kalkkikivestä marmoria. Myös magmakivet voivat muuttua vuorenpoimutuksessa, silloin graniitista tulee gneissiä.