Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
Lapsi tarvitsee varhaista vuorovaikutusta kehittyäkseen kpl 3 - Coggle…
Lapsi tarvitsee varhaista vuorovaikutusta kehittyäkseen kpl 3
Varhainen vuorovaikutus
Varhainen vuorovaikutus
= Tarkoittaa ensimmäisinä elinvuosina eli syntymästä 1-2 vuoden ikään tapahtuvaa vauvan ja vanhemman välistä vastavuoroista kommunikaatiota, tunnetilojen jakamista, yhdessä kokemista ja tekemistä
Siinä tapahtuu
tunnetilojen jakamista
: Kun vauva ja vanhempi nauravat yhdessä, he ovat yhteensopivassa tunnetilassa
Tunteiden yhteen sovittaminen
: Vanhempi ja vauva mukauttavat toimintaansa toistensa tunnetilan mukaan, jotta he pääsevät samaan tunnetilaan
On
dynaamista
eli jatkuvasti muuttuvaa
Protokeskustelu
= Vanhemman ja vauvan välistä "sananvaihtoa"; rytmistä vuorovaikutusta, jossa vanhempi vastaa vauvalle toiminnallaan, eleillä, ilmeillä ja puheella; välittää keskinäistä kiintymyksen tunnetta puolin ja toisin; luovat vauvalle varhaisia kokemuksia äänteiden ja äännähdysten käyttämisestä vuorovaikutuksessa
Varhaisen vuorovaikutuksen rytmisyyttä tutkittaessa on saatu selville, että vanhemmat rytmittävät omaa toimintaansa melko intuitiivisesti siten, että he jättävät tilaa vauvan reaktioille ja vuorolle
Varhaisen vuorovaikutuksen vastavuoroisuus
: Vauva ja hoivaaja säätelevät vuorovaikutusta yhdessä, ja molemmat voivat korjata sitä yhteensopivan tunnetilan suuntaan
Varhaista vuorovaikutusta tutkitaan usein havainnoimalla
Vauvan ja hoivaajan välistä vuorovaikutusta tutkitaan paljon usein
havainnoimalla
eli observoinnilla
Edward Tronicin
1970-luvulla kehittämä
ilmeettömyyskoe
eli Still Face -koe on lisännyt hätkähdyttävällä tavalla ymmärrystä siitä, miten tärkeää hoivaajan on katsoa lastaan ja antaa tälle
emotionaalista tukea
Kokeessa vanhempi ensin huomioi vauvaa ja juttelee tälle. Seuraavaksi aikuinen kääntyy pois vauvasta ja takaisin vavan puoleen käännyttyään hän on täysin ilmeetön. Vauva yrittää saada kaikilla keinoilla aikuisen takaisin vuorovaikutukseen. Kun vanhempi ei reagoi vauvan vuorovaikutusyrityksiin, luovuttaa vauva ja kääntyy pois aikuisesta ärsyyntyneenä tai lannistuneena
Ilmeettömyyskokeessa jo kahden viikon ikäiset vauvat reagoivat vuorovaikutuskatkoksiin ja vuorovaikutushäiriöihin hermostuneisuudella
On myös havaittu, että temperamentiltaan vaikeasti rauhoittuvalle vauvalle paluu myönteiseen tunnetilaan vanhemman ilmeettömyysvaiheen jälkeen saattaa olla hitaampaa
On havaittu, että masentuneen äidin lapsi ei ilmeettömyysvaiheessa edes yritä saada vanhempaa takaisin vuorovaikutustilanteisiin (Vauva on tottunut siihen, että vanhempi ei vastaa hänen vuorovaikutusaloitteisiinsa
Vuorovaikutuskatkokset ja vanhemman sensitiivisyyden merkitys vauvan kehityksessä
Vanhemmalle tulee vauvan kanssa väistämättä
vuorovaikutuskatkoksia
ja väärintulkintoja
Esimerkiksi älylaitteiden aiheuttamat vuorovaikutuskatkokset. Kun vanhempi suuntaa tarkkaavaisuutensa älypuhelimeen, eikä vauvaan, hän reagoi lapsen kommunikointiyrityksiin vain yleisellä tasolla eikä vastaa suoraan hänen tarpeisiin. Vanhempi on läsnä, mutta poissaoleva
Vauvan tarpeiden tunnistaminen edellyttää lapsen katsomista ja tarkkaavaisuuden kohdistamista häneen
Pienet satunnaiset väärinymmärrykset tai vuorovaikutuskatkokset eivät ole vaarallisia kehitykselle
Olennaista vuorovaikutuskatkosten jälkeen on yhteyden ja läsnäolon korjaaminen siten, että lapsen luottamus ja turvallisuuden kokemus palautuvat
Hyvä vanhemmuus liittyy siihen, että vanhempi opettelee tuntemaan lapsensa ja tämän taipumukset, auttaa häntä selviytymään vaikeista tilanteista sekä tukee ja kannustaa lasta
Varhaislapsuuden suotuisan kehityksen kannalta keskeinen tekijä on vanhemman sensitiivisyys eli herkkyys reagoida käyttäytymisen ja tunteiden tasolla lapseen osuvasti ja johdonmukaisesti
Vanhempi oppii huomaamaan vauvan viestin, tulkitsee tämän tunnetiloja oikein sekä reagoi vauvaan oikea-aikaisesti riittävän hyvin
Sensitiivinen vanhempi pyrkii olemaan tietoinen vauvan mielialasta, viesteistä ja toiminnasta
Vanhempi siis tukee tunteiden säätelyä: hän ohjaa ja auttaa lasta tämän tunnereaktioissa (esim. peilata vauvan tunnetilaa ja käyttäytymistä
Kokemukset vuorovaikutuksesta ja hoivasta vaikuttavat vauvan aivojen toiminnalliseen kehitykseen
Hyvät kokemukset ja turvallisuuden tunne muovaavat aivoja sosiaaliselle vuorovaikutukselle vastaanottavaisiksi ja tukevat tunteiden säätelyn oppimista
Sensitiiviseen vanhemmuuteen kuuluu johdonmukaisuus: kun vanhempi on läsnä ja vastaa toistuvasti lapsen tarpeisiin oikea-aikaisesti ja oikeanlaisella hoivalla, alkaa vauvalle hiljalleen muodostua mielikuvia, joiden varassa hän pystyy ennakoimaan saavansa hoivaa
Sen sijaan tarpeiden laiminlyönti on vahingollista. Turvattomuuden tunne pitää yllä aivojen hälytysvalmiutta
Vauva- ja pikku-lapsi-iässä koettu voimakas ja pitkäkestoinen stressi vaikuttaa kielteisesti aivojen kehitykseen, mikä on yhteydessä myöhemmin ilmeneviin tunne-elämän vaikeuksiin
Vanhemman sensitiivisyyden vaikutukset ovat merkittävät lapsen kokonaiskehitykselle eivätkä ne rajoitu vain vauvaikään ja varhaislapsuuteen
Varhaisen vuorovaikutuksen ongelmia
Varhainen vuorovaikutus ei aina käynnisty toivotulla tavalla. Näin voi tapahtua esimerkiksi, kun on ollut traumaattinen kokemus tai jos vanhempi sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen
Synnytyksen jälkeisen masennuksen oireita ovat esimerkiksi eristäytyminen, itkuisuus, ahdistuneisuus ja uniongelmat
Myös muut mielenterveysongelmat tai huoltajan päihderiippuvuus voivat haitata vanhemman ja lapsen vuorovaikutussuhteen muodostumista tai ylläpitämistä
Kuormittava elämäntilanne on riskitekijä vauvan ja vanhemman vuorovaikutussuhteen kehittymiselle (vanhemmalla voi olla vaikeuksia havaita ja tunnistaa vauvansa viestejä --> heikentää vuorovaikutusta)
Vuorovaikutus voi olla vaikeaa myös vauvasta johtuvista syistä, jos lapsella on itsellään on kehityksen ongelmia
Myös
vanhemmuuskompetenssilla
on yhteys varhaiseen vuorovaikutukseen
Vanhemmuuskompetenssi
= Tarkoittaa vanhemman kokemaa kyvykkyyttä vanhemmuudestaan ja omaa arviota siitä, miten voi vaikuttaa lapsensa kehitykseen myönteisesti
Vanhemmuuskompetenssi on vastavuoroinen ja dynaaminen prosessi: jos vauva esimerkiksi itkee hyvin paljon eikä vanhempi saa kokemuksia siitä, että pystyisi tyynnyttämään lapsensa ja tuottamaan tälle hyvää oloa, voi vanhemmuuskompetenssi jäädä heikoksi vauvaiässä