Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
Saaristopolitiikka (omat pohdinnat), Miksi suomella on saaristopolitiikka?…
Saaristopolitiikka (omat pohdinnat)
Aluepolitiikan vanhin osa (käynnistyi jo vuonna 1949)
Saaristopolitiikan tavoitteena on tasata vesistöisyydestä ja saaristoisuudesta aiheutuvia haittoja.
Tärkeä tehtävä saaristo- ja vesistöalueiden vahvuuksien, paikallisen potenttiaalin esille nostamisessa. Lähtökohtana on taloudellisesti, ympäristöllisesti, sosiaalisesti ja kulttuurillisesti kestävä aluekehittäminen
Saaristopolitiikan tuella on aikanaan sähköistetty suurimmat saaristoalueet sekä järjestetty saaristoliikenne lautoin, yhteysaluksin, yksityistein ja maantein suurimmille saaristoalueille.
Saaristolisät kuntien valtionosuuksissa perustuvat saaristolain 6:§ään. Vuonna 2018 lisät olivat yhteensä 24.5 miljoonaa euroa
Saaristolaki ei koske itsehallinnon omaavaa Ahvenanmaata
Kahdeksan saaristokuntaa ja 40 saaristo-osakuntaa, jotka kattavat maan suurimmat saaristoalueet.
Saaristolain mukainen saaristokäsite sisältää paitsi ilman kiinteää tieyhteyttä olevat saaret, myös kiinteän tieyhteyden saaria ja muita saaristomaisia vesistöjen rikkomia alueita
Ilman kiinteää tieyhteyttä olevia koko- tai osa-aikaisesti asuttuja saaria on Suomen järvissä ja merialueilla eurooppalaisittain hyvin paljon, noin 20 000
Suomen laaja saaristopolitiikka kohdistuu koko maan saaristo-, meri-, rannikko- ja vesistö-alueisiin. Saaristopolitiikan kehittämistyötä tekee saaristoasiain neuvottelukunta
Saariston ympäristöavustukset perustuvat saaristolain 12 §:ään.
Suomessa on noin 300 000 vapaa-ajan asuntoa 50 metrin etäisyydellä rantaviivasta
Suomen vesillä liikkuu arviolta 1,1 miljoonaa vesikulkuneuvoa sekä noin 23 miljoonaa laivamatkustajaa
saaristo on luonnonsuojelun ja virkistyksen painopistealueita. Kansallispuistoissa ja valtion retkeilyalueillla käy noin 2.9 miljoonaa kävijää vuodessa.
Suomi on yksi Euroopan saaristoisimpia maita saarten määrällä mitattuna ja maailman suhteellisesti suurin sisävesistömaa.
Saariston kehittämisessä on tärkeää myös paikallislähtöisyys ja saariston asukkaiden osallistuminen.
Saaristopolitiikka rakentuu erilaisuuden tunnistamisen ja räätälöityjen ratkaisujen kehittämisen varaan. Muun aluekehittämisen tavoin saaristopolitiikka tunnistaa resurssiensa rajallisuuden ja korostaa kumppanuuksien merkitystä kaikilla aluetasoilla.
Miksi suomella on saaristopolitiikka?
Ilman kiinteää tieyhteyttä olevia koko- tai osa-aikaisesti asuttuja saaria on Suomen järvissä ja merialueilla eurooppalaisittain hyvin paljon, noin 20 000
Suomi on yksi Euroopan saaristoisimpia maita saarten määrällä mitattuna ja maailman suhteellisesti suurin sisävesistömaa.
Suomessa on noin 300 000 vapaa-ajan asuntoa 50 metrin etäisyydellä rantaviivasta
Suomessa on yhteensä 224 661 saarta, joista pinta-alaltaan aarin tai enemmän on 185 759 saarta.
valtaosa suomen saarista on pieniä, sillä yli 100 000 saarta on pinta-alaltaan pienempiä kuin puoli hehtaaria ja vain 76 on 10 km2 suurempia
Noin 55 % suomen saarista ( 98 050) sijaitsee järvissä. Sisävesien saarten pinta-ala on noin 7 200 km2, meren saarten 5 800 km2
Saaristoisuus
ja vesistöisyys asettaa niitä koskettavat alueet elinolojen puolesta eriarvoiseen asemaan
mantereen kanssa. EU:n perussopimuksen (2008/C 115/01) 174 artiklan mukaan EU pyrkii
vähentämään heikommassa asemassa olevien alueiden jälkeenjääneisyyttä. Erityistä huomiota kiinnitetään muun muassa vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä
haitoista kärsiviin alueisiin, kuten saaristoalueisiin.