Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
Ihminen ja ryhmä - Coggle Diagram
Ihminen ja ryhmä
Ehdollistumista on kahdenlaista
Klassinen ehdollistuminen voi tapahtua myös hyvin nopeasti. Erityisesti pelkoehdollistuminen voi olla voimakasta. Esimerkiksi yksittäinen ahdistava vaaratilanne vedessä voi saada ihmisen karttamaan laiturille astumista tai veneilyä.
Behavioristien mukaan ihminen oppii passiivisesti klassisen ehdollistumisen kautta ympäristön säännönmukaisuuksia ja niihin liittyviä automaattisia reaktioita, kuten varautuneisuutta, pelkoa ja mielihyvää.
Klassinen ehdollistuminen (engl. classical conditioning) on oppimisen muoto, jossa yksilö oppii tahattomasti yhteyden ympäristössä säännönmukaisesti samaan aikaan toistuvien ärsykkeiden välillä.
Sosialisaatiossa klassista ehdollistumista merkittävämpää on kuitenkin välineellinen ehdollistuminen (engl. operant conditioning), jota on eniten tutkinut B. F. Skinner (alla). Välineellisessä ehdollistumisessa oppija nähdään aktiivisena toimijana, joka muuttaa käyttäytymistään seurausten eli palkkioiden tai rangaistusten perusteella.
Ihminen oppii asioita myös havainnoimalla mallia
Bandura selvitti kuuluisissa Bobo-nukkekokeissaan (alla) aggressiivisuuden taustalla olevia syitä ja huomasi lasten ottavan mallia käyttäytymiseensä aikuisia tarkkailemalla. Nämä kokeet vaikuttivat osaltaan Banduran kehittämään teoriaan, jota kutsutaan mallioppimiseksi tai sosiaalisen oppimisen teoriaksi.
Teorian mukaan oppimista voi tapahtua pelkästään mallin käyttäytymistä tarkkailemalla. Malli voi olla elävä ihminen, sanallisesti tuotettu ohje tai mediassa tai kirjallisuudessa esiintyvä todellinen tai fiktiivinen hahmo.
Varhaisten behavioristien työn jatkoksi Yhdysvalloissa Albert Bandura kiinnostui siitä, miten lapset oppivat myös tarkkailemalla sosiaalisessa ympäristössä toisia ihmisiä. Banduran mielestä oppiminen ei voinut olla pelkästään varhaisten behavioristien mukaista yrityksen ja erehdyksen avulla oppimista, vaan ihmiset oppivat myös toisiltaan.
Bobo-nukkekokeessa Bandura myös huomasi, että mallin mukainen käyttäytyminen lisääntyy sijaisvahvistamisella
Ihminen sosiaalistuu omaan kulttuuriinsa
Psykologiassa kulttuurilla tarkoitetaan elävää ja vaikuttavaa systeemiä, joka koostuu jonkin ryhmän jakamista uskomuksista, arvoista ja käyttäytymisestä.
Kulttuuriin kuuluu, että nuo uskomukset, arvot ja käyttäytymismallit välitetään myös seuraavalle sukupolvelle.
Kulttuurilla voidaan viitata laajoihin kulttuuripiireihin, kuten länsimaiseen kulttuuriin tai itäaasialaiseen kulttuuriin. Näiden sisällä kuitenkin on myös eroja eri kansallisuuksien kulttuurien välillä.
Näihin pienempiinkin ihmisryhmiin voi muodostua normien ohjaamia uskomus- ja toimintajärjestelmiä, joihin uusi tulokas sosiaalistuu.
Individualistisissa yksilökeskeisissä kulttuureissa, joihin Suomi ja monet muut länsimaat kuuluvat, arvostetaan itsenäisyyttä sekä yksilöllisyyttä ja yksilöllisiä saavutuksia pidetään tärkeinä.
Ihmisten odotetaan pitävään huolta ensisijaisesti vain itsestään. Kollektivistisissa kulttuureissa taas arvostetaan yhteisöllistä harmoniaa, ryhmän jäsenyyttä eikä odoteta oikeutta omaan yksityisyyteen samalla tavoin kuin individualistisissa kulttuureissa.
Sosialisaatiossa ihmisestä tulee yhteisönsä jäsen
Hän omaksuu myös yhteiskuntansa ja oman perheensä arvoja ja normeja eli sosiaalistuu osaksi omaa yhteisöään. Lisäksi sosialisaatiossa muokkautuu yksilön tapa käyttää kieltä, jäsentää ja tulkita maailmaa ja ajatella.
Pieni vauva on ympäristönsä armoilla ja sopeutuu siihen voimakkaasti. Kuitenkin jo vauvaiässä lapsen oma temperamentti vaikuttaa siihen, miten ympäristö häneen reagoi. Hyväntuulinen vauva saa paljon positiivista huomiota, kun taas itkuinen ja paljon kitisevä vauva saattaa herättää ympäristössään väsymystä, turhautumista ja ärtymystä.
Sosialisaatiolla tarkoitetaan ihmisen kasvamista yhteisön tai yhteiskunnan jäseneksi. Sosialisaatioprosessissa yksilö on vuorovaikutuksessa toisten ihmisten ja oman kulttuurinsa elinympäristön kanssa.
Sosiaalistuminen on tahatonta oppimista
Koulussa oppimisen eteen ponnistellaan, mutta ilman oppikirjoja tai luentoja opitaan elämän varrella esimerkiksi se, mitä tunteita on soveliasta ilmaista tai millaista käytöstä odotetaan missäkin tilanteessa. Sosialisaatioon liittyvä oppiminen onkin suureksi osaksi tahatonta oppimista eli oppimista, jota tapahtuu ilman tietoista asian käsittelyä.
Behaviorismin mukaan ihmisen reagointi- ja käyttäytymistavat ovat opittuja. Behaviorismiksi kutsutaan psykologian suuntausta, joka tutki 1900-luvun alkupuolella ennen kaikkea oppimista ja toi luonnontieteissä käytetyn tarkan mittaamisen ihanteen osaksi psykologian tieteellistä tutkimusta.
Sosialisaatio on ennen kaikkea sen oppimista, miten yhteisön jäsenenä tulee toimia. Esimerkiksi koulun tehtävänä on sosiaalistaa eli auttaa lapsia ja nuoria kasvamaan yhteiskuntakelpoisiksi kansalaisiksi.
Sosiaalisen identiteetin aktivoituminen saa suosimaan sisäryhmää
Kullakin hetkellä aktiivinen sosiaalinen identiteetti vaikuttaa moniin asioihin. Se ohjaa tulkintoja toisista ihmisistä ja heidän toiminnastaan. Se vaikuttaa myös esimerkiksi siihen, kenen seuraan hakeudutaan tai ketä pysähdytään auttamaan.
Samastumisessa yksilö alkaa kokea ja nähdä ihmiset jaottelulla me ja muut. Tällaista jaottelua kutsutaan sisäryhmäksi ja ulkoryhmäksi. Sisäryhmän eli ”me”-ryhmän jäsenet kokevat yhteenkuuluvuutta ja luottavat toisiinsa. Ulkoryhmä eli ”muut” taas on ryhmä, johon yksilö ei koe kuuluvansa ja jonka kanssa ei haluta olla tekemisissä, vaan siihen voidaan suhtautua jopa varauksellisesti.
Sosiaalisella identiteetillä tarkoitetaan ihmisten taipumusta määritellä itsensä ryhmäjäsenyyksien kautta esimerkiksi "olen lukiolainen" ja "olen jalkapalloilija". Sosiaalisen identiteetin eri puolet aktivoituvat eri tilanteissa ja muuttavat ihmisen käyttäytymistä tilanteen mukaan.
Tilanteeseen mukautuminen on yllättävän voimakasta
Ihmiset ovat taipuvaisia toimimaan samoin kuin muutkin, etteivät poikkeaisi ryhmästä. Silloinkin, kun toinen ihminen tai läsnä oleva ryhmä ei aktiivisesti suostuttele tai painosta yksilöä, ihminen ottaa vaikutteita ympäristöstään ja mukauttaa käyttäytymistään tilanteeseen sopivaksi.
Ryhmään mukautumista kutsutaan psykologiassa konformisuudeksi (engl. conformity). Konformisuus voi esimerkiksi helposti yhdenmukaistaa ryhmän jäsenten näkemyksiä.
Aina mukautuminen ei vaadi edes ryhmää vaan yksittäinen auktoriteettikin voi vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen. On tutkimusnäyttöä siitä, että ihminen on varsin taipuvainen tottelevaisuuteen eli tekemään asioita jonkun pyytäessä tai käskiessä.