Please enable JavaScript.

Coggle requires JavaScript to display documents.

Evoluution aikajana - Coggle Diagram

- - - - Meidän aurinkokunta syntyi noin 4,6 miljardia vuotta sitten. Kaikki myös aurinko ja sitä kiertävät planeetat ovat syntyneet räjähtävien tähtien alkuaineista. Tavallaan voisi sanoa että myös me ihmiset ollaan tähtien jälkeläisiä, koska me koostutaan samoista alkuaineista kuin kauan sitten räjähtäneet tähdet.
      - Elämän alku maapallolla
        
        Kun maapallo syntyi, se oli aluksi todella kuuma paikka. Sen jäähtyessä, sille muodostui kiinteä kivikuori ja sen ympärille kaasukehä, jonka arvellaan koostuneen epäorgaanisista kaasuista. Se koostui ammoniakista, vesihöyrystä, hiilimonoksidista, typestä ja vedystä.
        
        Maapallon jäähtyessä vesihöyry alkoi tiivistyä vedeksi. Rankat sateet piiskasivat maapallon kivistä kuorta, josta alkoi irrota erilaisia mineraaleja. Vähitellen alkoi muodostumaan valtameriä kun sateet täyttivät maapallon suuria altaita.
        
        Elämän synnyn selvittäminen on todella vaikeaa, koska siltä ajalta kun se olisi alkanut ei ole paljoa mitään konkreettisia todisteita. Eräs kuuluisa laboratorio koe, joka voisi todistaa miten elämä on alkanut on nimeltään Ureyn-Millerin koe.
        
        Ureyn-Millerin koe osoitti että epäorgaanisista kaasuista pystyi muodostumaan orgaanisia yhdisteitä. Kun koe oli kestänyt viikon, havaittiin että 10-15% oli sitoutunut orgaanisiin yhdisteisiin. 2% hiilestä oli muodostanut aminohappoja eli proteiinin rakennuspalikoita. Yhteensä koe tuotti 13 elämän tarvitsemista 22 aminohaposta ja viittä erilaista amiinia. Astiaan kertyi myös sokereita, lipidejä ja DNA:n ja RNA:n sisältämiä nukleotidiemäksiä.
        
        Rasvoista alkoi kehittyä pisaramaisia rakenteita, joiden sisälle alkoi kerääntyä makromolekyylejä. Pisaran pinta vastasi solukalvoa, koska se pystyi vaikuttamaan aineiden kulkuun pisarasta ulos ja sisään. Kun nukleiinihappoja ja proteiineja alkoi kertyä pisaran sisään, Voidaan olettaa että elämä oli alkanut.
        
        Vanhimmat merkit elämästä löytyy Grönlannista (3,8 miljardia vuotta sitten)
        
        Monien tutkijoiden mielestä maapallolla on elämä alkanut vain kerran. Se tarkoittaa sitä, että kaikella maapallon elämällä on yhtenäinen alkuperä. (Me ollaan ns. kaikki sukua.) Grönlannista löytyi mikrobikerrostuma, jonka arvellaan olleen 3,8 miljardia vuotta vanha. Se on vanhin merkki elämästä tällä planeetalla.
        
        Alkusolujen kehitys haarautui varhain kahdeksi. Bakteereiksi ja arkeoneiksi. Näiden tumattomien eliöryhmien ei tarvinnut kilpailla keskenään, koska niiden tarpeet elämään kehittyivät hyvin erilaisiksi. Näille eliöille pienestä osasta kehittyi kyky valmistamaan tarvitsemansa energian kemosynteesin avulla. Kemosynteesissä yhteyttämiseen tarvittama energia saadaan hapettamalla epäorgaanisia aineita. Ne olivat tuottajia.
        
        Suurin osa eliöistä sai tarvitsemansa energian ja ravintoaineet selviytymiseen ympäristöstä. Eli ne olivat kuluttajia.
        
        Elämän valtava kehitysaskel (3 miljardia vuotta sitten.)
        
        Noin kolme miljardia vuotta sitten, maapallon elämälle tapahtui merkittävä kehitysaskel. Fotosynteesi kehittyi. Fotosynteesi tapahtuu kun hiilidioksidista ja vedestä monien vaiheiden kautta muodostuu yhdessä auringonvalon kanssa glukoosia ja happea.
        
        Kun fotosynteesiin tarvittavia väriaineita eli lehtivihreää ja klorofylliä jotka pystyy sitomaan auringon valoenergiaa alkoi muodostumaan meressä elävien bakteerien eli syanobakteerien sisälle, alkoi kehittyä fotosynteesi.
        
        Happea alkoi kerääntymään ilmakehään noin miljardi vuotta fotosynteesin kehittymisen jälkeen, koska aluksi happi sitoutui vedessä oleviin yhdisteisiin. Hapen kerääntyessä ilmakehään, se alkoi reagoimaan myrkyllisten kaasujen kanssa hävittäen ne ilmakehästä. Otsonikerros alkoi myös kehittyä hapen lisääntyessä ilmakehään.
        
        Ennen fotosynteesiä eliöt olivat saaneet tarvitsemansa energian käymisreaktion avulla. Siinä happea ei tarvittu, joten happi oli niille myrkyllistä. Hapen muodostuminen ilmakehässä merkitsi näille eliöille että niiden piti joko sopeutua tai siirtyä hapettomiin oloihin.
        
        Tumallisten solujen kehitys (1,6-1,8 miljardia vuotta sitten.)
        
        Tutkijoiden mielestä tumalliset solut ovat kehittyneet kaksivaiheisen endosymbioosin tuloksena. Suurempi solu muodostui, kun askardarkeoni nielaisi bakteerin. Kun solut yhdistyivät, DNA:n määrä solussa kasvoi ja kromosomien päälle muodostui tumakotelo. Näin oletetaan että tumallinen solu syntyi. Solun mitokondriot muodostui, kun osa arkeonin nielaisemista soluhengitykseen kykenevistä bakteereista jäi kokonaisina solun sisälle.
        
        Endosymbioosin toisessa vaiheessa syanobakteerit, jotka pystyivät fotosynteesiin päätyivät myös solun sisälle. Niistä kehittyi myöhemmin viherhiukkasia. Näistä tumallisista soluista kehittyi myöhemmin yksisoluisia leviä.
        
        Levät ja muut tuottajat alkoivat tuottamaan hiilihydraatteja ja lipidejä, jotka sisältävät runsaasti energiaa. Ne tumalliset solut, jotka jäivät ilman viherhiukkasia, kehittyi yksisoluisia toisenvaraisia eliöitä eli kuluttajia.
        
        Eliöt alkoivat elämään merten pintakerroksissa, kun otsonin määrä ilmakehässä vain kasvoi. Solut alkoivat erikoistumaan erilaisiin ravinnonhankinta tapoihin, joista yksi oli saalistussuhteet. Se alkoi nopeuttamaan evoluutiota.
        
        Monisoluiset eliöt alkoivat kehittyä (700 miljoonaa vuotta sitten,)
        
        Kun solurykelmiä alkoi kehittyä, solujen välillä tapahtui työnjakoa. Noin 700 miljoonaa vuotta sitten työnjako kehittyi niin pitkälle, ettei solut enää tulleet toimeen ilman toisiaan, muodostui ensimmäiset alkeelliset monisoluiset eliöt.
        
        Saalistusta tapahtui solujen välillä. Siinä monisoluisilla eliöillä oli valintaetu, koska niitä oli vaikeampi saalistaa kuin yksisoluisia eliöitä. Monisoluisilla eliöillä oli muitakin tärkeitä kilpailuetuja yksisoluisiin verrattuna. Näistä yksi oli sukusolujen kehitys eli suvullinen lisääntyminen eli "seksin vallankumous." Sen ansiosta eliöiden evoluutiolle tapahtui taas suuri kehitysaskel. Ensimmäiset suvulliset lisääntymiset tapahtui ulkoisesti. Myöhemmin alkoi sisäinen hedelmöitys myös kehittyä.
        
        Vaikka happea alkoi olla ilmakehässä paljon, sitä oli silti vasta kolmasosa mitä nykyään on. Se tarkoitti myös, ettei otsonikerros ollut kovinkaan paksu. UV-valoa pääsi vielä liian paljon maan pinnalle, mutta vesi suojeli eliöitä UV-valolta. Merissä yksisoluisista levistä alkoi kehittyä vähitellen monisoluisia leviä. Esimerkiksi puna- viher- ja ruskoleviä.
        
        Suuri lajiräjähdys (550 miljoonaa vuotta sitten.)
        
        3 more items...