Please enable JavaScript.

Coggle requires JavaScript to display documents.

Solutyypit - Coggle Diagram

- - - - Sisältää tuman ja soluelimet.
      - Vastaa hermosolun aineenvaihdunnasta ja elintoiminnoista.
    - - Puumaisia, haaroittuvia ulokkeita.
      - Vastaanottavat viestejä muilta hermosoluilta ja välittävät ne solukeskukseen.
    - - Kuljettaa hermoimpulssin pois solukeskuksesta seuraavaan soluun.
      - Pitkä viejähaarake (voi olla yli metrin mittainen esim. raajoihin menevissä hermoissa).
      - Aksonin päässä on hermopäätteitä, jotka vapauttavat välittäjäaineita synapsissa.
    - - Rasvainen eristekerros, jota muodostavat Schwannin solut ääreishermostossa ja oligodendrosyytit keskushermostossa.
      - Nopeuttaa hermoimpulssin etenemistä.
      - Myeliinitupen välissä on Ranvierin kuroumia, joissa impulssi ikään kuin ”hyppii”, mikä nopeuttaa kulkua entisestään (saltatorinen johtuminen).
  - - - Lepotilassa solukalvo on sähköisesti varautunut.
      - Ärsyke aiheuttaa jännite-eron muutoksen → syntyy hermoimpulssi (toimintapotentiaali).
      - Impulssi etenee aksonia pitkin hermopäätteisiin.
      - Hermopäätteissä vapautuu välittäjäaineita (esim. dopamiini, asetyylikoliini), jotka siirtävät viestin seuraavaan soluun synapsin kautta.
- - - - Suurin ihmisen solu (läpimitta noin 0,1 mm, paljaalla silmällä juuri ja juuri nähtävissä).
      - Muodoltaan pyöreä ja sisältää runsaasti solulimaa, joka tarjoaa alkavalle alkionkehitykselle ravintoa.
      - Sisältää haploidisen kromosomiston (23 kromosomia), eli puolet normaalista ihmisen kromosomimäärästä (46).
      - Kypsyy munasarjoissa ja irtoaa ovulaation yhteydessä.
    - - Hyvin pieni ja liikkuva solu, rakenteeltaan erikoistunut:
        
        Pää sisältää kromosomit (23 kpl) ja entsyymejä munasolun kuoren läpäisyyn.
        
        Keskiosa sisältää mitokondrioita, jotka tuottavat energiaa liikkumiseen.
        
        Häntä eli flagella mahdollistaa liikkumisen kohti munasolua.
- - - - Muoto: litteä ja kaksoiskovera kiekko (”donitsin” muotoinen ilman reikää).
      - Tämän muodon ansiosta pinta-ala on suuri suhteessa tilavuuteen, mikä tehostaa kaasujen vaihtoa.
      - Punasoluissa ei ole tumaa eikä soluelimiä, joten ne eivät pysty jakautumaan tai korjaamaan itseään.
    - - Punasolujen sisällä on runsaasti hemoglobiinia, rautapitoinen proteiini, joka sitoo happea ja hiilidioksidia.
      - Hemoglobiinin ansiosta veri on punaista.
    - - Keskimääräinen elinikä on noin 120 vuorokautta.
      - Uusia punasoluja syntyy luuytimessä jatkuvasti (ns. erytropoieesi).
      - Punasolujen tuotantoa säätelee hormoni erytropoietiini (EPO), jota erittyy pääasiassa munuaisista, jos kudokset kärsivät hapenpuutteesta.
    - - Aikuisella ihmisellä on noin 5 litraa verta, josta punasolut muodostavat suurimman osan solukomponentista.
      - Punasolujen määrä:
        
        miehillä noin 4,5–6 miljoonaa/µl verta
        
        naisilla noin 4–5,5 miljoonaa/µl verta
    - - Vanhoja punasoluja hajotetaan pääasiassa pernassa ja maksassa.
      - Hajotuksessa vapautuu rautaa, joka kierrätetään uusiin punasoluihin, sekä hemoglobiinin hajoamistuotteita, joista muodostuu sappiväriaineita (bilirubiini).
    - - Punasolujen määrä ja hemoglobiiniarvo ovat keskeisiä verenkuvan tutkimuksissa.
      - Liian vähäinen määrä → anemia (väsymys, kalpeus, huimaus).
      - Liian suuri määrä → polycytemia, joka voi lisätä verihyytymien riskiä.
- - - - Sijainti
        
        ihon pinnalla (epidermis), hengitysteissä, ruoansulatuskanavassa, virtsateissä, rauhasissa jne.
      - Kiinnittyminen
        
        solut ovat tiiviisti kiinni toisissaan ja muodostavat yhtenäisen solukerroksen. Solujen välissä on tiiviitä liitoksia (tight junctions), jotka estävät aineiden hallitsematonta läpäisyä.
      - Verisuonia ei ole epiteelikudoksessa, vaan solut saavat ravintoa diffuusion kautta alla olevasta sidekudoksesta.
      - Uusiutuminen
        
        epiteelisolut jakautuvat nopeasti ja uusiutuvat tehokkaasti, mikä suojaa kehoa.
    - - Litteä epiteeli (esim. ihon pinta, verisuonten sisäpinta)
      - Kuutiomainen epiteeli (esim. rauhasissa)
      - Lieriöepiteeli (esim. suoliston sisäpinta, hengitystiet)
      - Lisäksi epiteeliä voi olla:
        
        Yksikerroksinen (vain yksi solukerros, esim. keuhkorakkuloissa).
        
        Monikerroksinen (useita kerroksia, esim. iho).
        
        Välimuotoja kuten värekarvallinen epiteeli (hengitysteissä) tai siirtymäepiteeli (virtsarakossa).
    - - Suoja: estää mikrobien ja haitallisten aineiden pääsyn elimistöön (ihon sarveistunut epiteeli).
      - Aineiden kuljetus: ravinteiden imeytyminen (suolisto), kaasujen vaihto (keuhkot).
      - Erittys: rauhassolut ovat erikoistuneita epiteelisoluja (hiki-, talirauhaset, sylkirauhaset, hormonirauhaset).
      - Aistitoiminta: osa epiteelisoluista erilaistuu aistinsoluiksi (esim. hajuepiteeli nenässä).
    - - Koska epiteeli jakautuu nopeasti, siihen syntyy usein kasvaimia (karsinoomia).
      - Epiteelisolujen toimintahäiriö voi aiheuttaa mm. ihosairauksia, hengitystie- ja ruoansulatuskanavan ongelmia.