Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
Keskiajan yhteiskunta - Coggle Diagram
Keskiajan yhteiskunta
Islam ja juutalaisuus
Arabitaustaiset asukkaat olivat keskiajalla olennainen osa eurooppalaista yhteiskuntaa etenkin Välimeren kaupungeissa.
Islamilaisella rakennustaiteella ja puutarha-arkkitehtuurilla oli suuri vaikutus eurooppalaisiin palatseihin ja puutarhoiin
-
Vainojen ensimmäinen aalto koettiin vuonna 1096, jolloin ristirekti-innostus valtasi Euroopan
Vainoista huolimatta juutalaisten muuttoliike Aasiasta jatkui siten, että 1100-luvulla jo enemmistä maailman juutalaisista asui Euroopassa.
Juutalaisia kohtaan tunnetut ennakkoluulot lisääntyivät 1200-luvulta lähtien, jolloin kirkko velvoitti heidät erottautumaan kristityistä pukeutumisella. Pakolliseksi tuli maksullinen rintamerkki tai tietynlainen hattu. Juutalaisia kiellettiin tulemasta kristittyjen naapureiksi ja ottamasta kristittyä palvelijaa. He joutuivat eristäytymään kaupungeissa omille alueilleen.
Keskiajan loppua kohden juutalaiset alkoivat erilaisten vainojen ja karkotusten jälkeen suunnata Etelä- ja Keski-Euroopan kaupungeista kohti Itä-Eurooppaa.
Antiikista keskiajalle
Varhaiskeskiaika, sydänkeskiaika ja myöhäiskeskiaika
-
-
-
Tavalliset ihmisten tuskin huomasivat siirtymää antiikista keskiajalle tai havaitsivat arjessaan minkäänlaista murrosta
Hallinto ja hierarkia
Antiikin Rooman ja sen keisariuden perintö eli vahvana eurooppalaisten hallitsijoiden mielissä. Keisarin arvonimi oli tärkeä mahdon osoittamisen ja vallan oikeuttamisen väline.
Keskiajan hallintojärjestelmä pohjautui hallitsijan ja ylimystön välisiin henkilökohtaisiin suhteisiin
Keisareiden lisäksi Euroopassa valtaa käyttivät ruhtinas- ja kungingaskunnat keskiajalla, jotka saattoivat sijaita keisarikuntien sisällä
-
Järjestys oli selkeä myös etnisissä ja uskonnollisissa ryhmissä, sillä valkoihoinen kristitty ohitti aina juutalaiset, muslimit, romanit ja saamelaiset
Kristinusko
-
Rooman jakautuminen Länsi- ja Itä-Roomaksi aiheutti myös kristikunnan jakautumisen kahteen osaan: lännen ja idän kirkoiksi.
Teologisen ajattelun ja käytäntöjen erot repäisivät kirkon lopullisesti kahtia vuonna 1054 katoliseksi ja ortodoksiseksi.
Kirkon toimintaa ja paavin hovin loisteliasta elämää rahoitettiin organisoimalla kirkollinen verotus aiempaa tehokkaaksi.