Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
Mielenterveyshoitotyön menetelmät - Coggle Diagram
Mielenterveyshoitotyön menetelmät
Potilaan hoito alkaa haastattelulla ja hoidontarpeen arvioinnilla
Näiden pohjalta määritellään hoidon tavoitteet ja tarpeen mukainen toimintaympäristö hoidon toteutukseen
Ensikontakti voi olla esim. terveyskeskuksessa, opiskelija- tai työterveydessä, päivystyksessä. Sen aikana ensimmäinen hoidon tarpeen arviointi
Korostuu varhainen tunnistaminen, puheeksi ottaminen ja oikea hoitoon ojaus
Potilaalle hyvä kertoa miten hoidon tarpeen arviointi tapahtuu, mikä on työntekijöiden rooli, kenellä mahdollisuus lukea kirjaukset
Potilaan haastattelussa tärkeää luoda kiireetön, turvallinen ja selkeä ympäristö. Jos potilas ja läheiset joutuu odottamaan, heille rauhallinen odotustila
Haastattelussa ja hoidon tarpeen arvioinnissa hyvä pyytää kuvailemaan vapaasti mitä on tapahtunut.-> helpompi ymmärtää ja hahmottaa potilaan tilanne, mahdollista tukea potilasta ja vahvistaa hänen todellisuutta
Hyvä antaa potilaan puhua keskeytyksettä riittävän pitkään->ajatusten loogisuutta päästään arvoimaan. Pääasiassa avoimia kysymyksiä.
Tärkeää keskustella läheisten kanssa potilaan taustatietojen tarkentamiseksi. Läheisille hyvä antaa tietoa hoidosta ja tutkimuksista, mikäli potilas antaa luvan.
Tavoite:Potilaan ongelman luonteen selvittäminen, alustavan diagnostisen arvion sekä alustavan hoitosuunnitelman teko. Sairashistorian ja päihteiden käytön selvitys tärkeää.
Haastattelun jälkeen potilaalle kerrotaan havainnot, tehty arvio ja hoitomahdollisuudet
Motivoiva keskustelu eli motivoiva haastattelu=vuorovaikutuksen ja ohjauksen potilaslähtöinen tekniikka. Esim.masennuksen hoidossa voi lisätä potilaan sitoutumista hoitoon.
Keskitytään vahvuuksiin ja arvojen tunnistamiseen
sekä siihen, miten niitä voi hyödyntää tavoitteiden saavuttamisessa. Potilas voi tuoda esiin huolensa, joita oma tilanne herättää
Vuorovaikutuksen avulla hoitaja voi herätellä potilaan motivaatiota sekä kasvattaa ja vahvistaa sitä. lisää myös potilaan ymmärrystä omasta toiminnasta.
Tärkeää olla leimaamatta asiakasta tiettyyn ryhmään ja hyväksyä, että potilas on oman tilanteen asiantuntija. . Huomioitava myös potilaan sanaton viestintä ja asioiden arkuus
Hoitaja katsoo vierestä kun potilas puhuu itsensä muutokseen, joka pohjautuu omiin tavoitteisiin. Muutos ei tapahdu kerralla. Valmius muutokseen voi vaihdella. Hoitaja voi tukea lisäämällä potilaan tietoutta oman toiminnan vaikutuksista. Jotkut tarvitsee apua ratkaisuun päätymiseen
Keskeistä
empatian osoittaminen, potilaan itseluottamuksen vahvistaminen, nykyisen ja tavoiteltavan tilanteen välille ristiriidan luominen, väittelyn välttäminen. EI VOI SUOSTUTELLA MUUTOKSEEN
Keskeisiä menetlmiä:avoimet kysymykset, reflektoiva kuuntelu, yhteenvedot.
Haastattelussa kerättyjä tietoja:
Henkilötiedot, hoitoon hakeutumisen syy, nykysairaus, kaikki elämänaikaiset psyykkiset sairaudet ja niiden kulku, muut sairaudet
Perhe- ja sukutiedot, henkilöhistoria (elämänkaari), väkivalta- ja itsetuhoriski, yleisvaikutelma, keskittymiskyky, sairauden tuntoisuus
Yksilöllinen hoitosuunnitelma laaditaan hoidon alussa yhteistyössä potilaan kanssa, hoidon tarpeen mukaisesti.
Keskeistä hoidossa potilaan ja läheisten ohjaus ja psykoedukaatio. Hoidon tavoitteet ja keinot konkreettiseksi
Tärkeää huomioida somaattisten sairauksien seuranta
Hoitosuunnitelma kirjataan hoitotyön prosessin mukaan ja sitä tulee arvioida säännöllisesti ja jatkuvasti
Lähtökohtana potilaan itse nostamart tarpeet, tavoitteet ja keinot, joihin hän voi sitoutua. Tärkeää nostaa potilaan vahvuudet ja voimavarat ja huomioida nämä suunnitelmaa laatiessa.
Avohoidossa keskeistä yksilökeskustelut ja perhetapaamiset. Myös lääkehoito ja ryhmät kuuluu hoitoon.
Osastohoidossa menetelmiä läsnäolo potilaan kanssa, tukeminen ja rohkaisu vuorovaikutukseen osastoyhteisössä, toimintakyvyn tukeminen ja ohjaus, lääkityksen toteuttaminen, ulkoilu
Akuuteimmassa vaiheessa hoidon päätavoite esim.oireiden lievittäminen ja turvallisuuden tunteen lisääminen.Myös vuorokausirytmin ja yöunen korjaaminen voi olla tavoitteina.
Tavoitteet tärkeä konkretisoida mahdollisimman nopeasti potilaslähtöiseksi: esim. mitä masennuksen lievittäminen tarkoittaa juuri potilaan kannalta. Potilasta voi pyytää itse nimeämään tavoitteen, kun voimavarat riittää
Psykoedukaatio= Taustalla ajatus siitä, että sairauden kulkuun voi vaikuttaa, kun potilaan ja perheenjäsenten kanssa työskennellään yhdessä. Painopiste nykyisyydessä ja tulevaisuudessa->toivon ylläpito tärkeää
Perhe voi vaikuttaa sairauden kulkuun, ei sen syntyyn. Potilaan ja perheen oman toimijuuden tulee säilyä ja vahvistua työskentelyn aikana.
Psykoedukatiivinen työskentely voi olla hoitajan ja potilaan välistä, perhetyöskentelyä, ryh,ä- ja kurssimuotoista tai usean perheen välistä ryhmätyöskentelyä.
Rymätyöskentelyssä korostuu vertaistuki. Voidaan jakaa tietoa ja kokemuksia samasta sairaudesta ja sen kanssa selviytymisestä.
Perhetyöskentelyssä huomioidaan lapset, lasten kokemukset vanhempansa sairaudesta tulee jakaa ja lasten pitää tulla kuulluksi. Lapsille omaan ikätasoon sopivaa tietoa
Ei sairaudesta luennoimista vaan vuorovaikutuksellista keskustelua. Keskustelun avulla tarkastellaan potilaan tilannetta, vaihdetaan kokemuksia ja havaintoja. Hoitaja ei saa alkaa opettaa vaan muistaa vuorovaikutuksen tasavertaisuus
Tietoa tulee antaa potilaan sairauden luonteesta, hoito- ja tukimahdollisuuksista, haavoittuvuus-stressimalli, potilaan oikeuksista, toipumista edistävistä tekijöistä jne.
Tämän avulla mahdollista tunnistaa varomerkit, joiden avulla voi seurata sairauden uusiutumista. Potilaan ja perheen kanssa voidaan harjoitella kommunikaatio- ja ongelmanratkaisutaitoja, jotka vähentää stressiä ja kuormittuvuutta
Kriisi- tai toimintasuunnitelman teko tärkeää, koska varomerkit ilman selviytymiskeinoja voi ahdistaa potilasta
Tavoite: Lisätä potilaan ja perheen terveyttä, yvinvointia, elämänlaatua ja elämänhallinnan tunnetta. Antaa konkreettisia selviytymiskeinoja ja välineitä. Lopullinen tavoite lisätä potilaan kykyä hallita omaa sairautta, parantaa potilaan elämänlaatua sekä ehkäistä sairauden uusiutuminen
Perhekeskeisyys=Hyvän hoidon ominaisuus, alkaa ensikontaktista, perhe keskeinen taustatekijä
Yksilön hyvinvoinnille merkityksellistä se, että läheiset voi hyvin. Jos läheisiä ei osallista hoitoon se heikentää läheisten elämänlaatua. Jokaisen potilaan kohdalla varmistetaan mitä perhe heille merkitsee ja mitä perhe mahdollisesti tarvitsee
Tämän pohjalta perhe otetaan mukaan potilaan tilanteen arviointiin, tiedon saamiseen ja antamiseen, hoitosuunnitelman laatimiseen. Potilasta tärkeää kannustaa siihen että perhe saa osallistua hoitoon. Perheen osallisuutta ei voida edellyttää, mutta voidaan kannustaa osallistumaan.
Huomioitava mahdollisesti katkenneet välit, voidaanko välit sopia?
Selvitetään suvun sairaudet sukupuun avulla ja selvitetään ketkä ovat lähimpiä
Tärkeää huomioida psyykkisesti sairastuneen lapset: Aikuisten ongelmat mietityttää ja huolestuttaa lapsia ja saattaa vaarantaa lapsien mielenterveyden. Lapsia helpottaa tieto vanhemman sairaudesta. Vanhemmuutta tärkeää tukea
Perhe oman tilanteen asiantuntija ja aktiivinen osallistuja. Tuodaan esiin vahvuudet, jotka voimaannuttaa perhettä. Läheisten hyvinvointia lisäämäällä he jaksaa huolehtia perheen jäsenistä. Jokaisella perheellä omat selviytymyskeinot
Pereelle tarpeeksi tietoa, jotta ei avuton olo. Voi lisätä osallisuutta ottamalla mukaan tapaamisiin.
Psykoedukatiivisen perhetyön tavoite=Helpottaa potilaan ja perheen sopeutumista elämäntilanteeseen ja lievittää traumaattisen kriisin kokemusta. Ajankohtaisen tiedon antaminen, vuorovaikutus- ja ongelmanratkaisutaitojen lisääminen. Voidaan tehdä myös sopimus sitouttamaan.
Kuntoutus=Tavoitteellista ja tähtää elämänhallinnan lisäämiseen ja elämänlaadun parantamiseen ja ylläpitämiseen. Korostetaan kuntoutujan positiivisia kykyjä. Tärkeää arkielämäntaitojen ylläpito
Mielenterveysongelmista kuntoutuminen vuosia kestävä prosessi->tuen tarve vaihtelee. Hoitaja tukee kuntoutujan itsetuntoa ja auttaa potilasta näkemään itsensä kehityskykyisenä. Hoitaja tukee kuntoutujan päätöksentekoa.Toivolla iso merkitys
Kuntoutuminen lähtee itsestä, mutta saattaa tarvita muiden tukea. Tarkoitus lisätä potilaan työ- ja toimintakykyä, vähentää syrjäytymisen uhkaa, tukea yhteiskunnassa selviytymistä, vahvistaa osallisuutta
Tärkeää osata päästää kuntoutujasta irti, kun tämä uskoo riittävästi omiin kykyihinsä. Onnistumisen kokemukset lisää myöntiestä minäkuvaa ja edisää terveyttä. Keskeistä, että kuntoutuja oppii elämään sairauden kanssa
Kuntoutumisvalmiuteen vaikuttaa kuntoutujan oma motivaatio ja halu ottaa vastuuta elämästä sekä valinnoista. Potilas ei aina kykenevä näkemään mikä on itselle parasta
Kuntoutuksen vaiheet:Kuntoutustarpeiden ja voimavarojen kartoitus, kuntoutussuunnitelman laadinta, toteutus ja arviointi. Nämä tapahtuu limittäin. Tavoitteiden asettaminen tärkeää sekä niiden saavuttamiseen keinoja, nämä hoito- tai kuntoutussuunnitelmassa
Tavoitteiden ja keinojen oltava mielekkäitä tai kuntoutuja ei sitoudu niihin. Pieniä tavoitteita. Tärkeää arvioida säännöllisesti. Kuntoutuksen tavoitteet kuntoutujalle näkyväksi.
Toimintakyvyn lasku näkyy mm. jokapäiväisen elämän toiminnoissa->arkielämäntaitojen harjoittelu korostuu esim.siivous, henkilökohtainen ygienia, raha-asiat. Tärkeää kehittää vuorovaikutustaitojaja tukea sosiaalisissa suhteissa ja hankkia uusia selviytymiskeinoja
Kuntoutustyö moniammatillista
Tärkeää erilaiset toimintakeskukset sekä sosiaalisey klubit, retket, matkat tarpeellisia
Yhteisöhoito=Potilaat ja henkilökunta mukana päätöksenteossa, tapahtumien tulee edistää potilaan hoitoa ja kuntoutumista. Yhteisön tulee sallia erilaisuutta . Potilaat antaa toisilleen palautetta käyttäytymisestään->terapeuttista palautetta. Vertaistuki.
Vuorovaikutus eri hoitotilanteissa parantava voima. Tuki on suuri auttava tekijä, sosiaalisten taitojen harjoittelu korostuu
Yhteisöllisyyttä tukee kokoukset ja palaverit. Yhteisön jäsenille voidaan sopia viikottaiset tehtävät palavereissa. Yhdessä tekeminen tuo aktiviteettia ja järjestystä päivään
Suurryhmään osallistuu koko osasto eli potilaat ja henkilökunta. Yhteisö tai osastokokoukset. Käytössä psykiatrisilla osastoilla ja kuntoutusyhteisöissä.
Pienryhmät jaetaan tehtäväkeskeisiin (tavoite voi olla arjessa selviytyminen), toiminnallisiin (usein erilaisia luovan ilmaisun menetelmiä esim liikunta, kuntosali) ja tukea antaviin (keskustelu apua) tai kehittäviin ryhmiin.
Ryhmän yhteinen tavoite ja jäsenten samankaltaiset ongelmat auttaa, kun jäsenet tajuaa että he ei ole ainoita, joilla on tälläisiä ongelmia. Yhdessä mahdollisuus löytää selviytymiskeinoja
Mahdollisuus auttaa muita->muuttuminen autettavasta auttajaksi voi lisätä elämänhallinnan tunnetta. Ryhmien jäsenet eri vaiheissa kuntoutusprosessia->mahdollista auttaa jäseniä jotka kuntoutumisen alussa
Ryhmän jäsenten tulee sitoutua. Sitoutumista lisää motivaatio ja ryhmän näkeminen mielekkäänä. Huomioitava vaitiolokäytännöt. Yhteenkuuluvuutta lisää yhteisten tehtävien teko, ongelmien avoin käsittely
Hyvä kiinnittää huomiota ryhmän roolien jakautumiseen. Tärkeää huomioida mitä ryhmässä tapahtuu