Please enable JavaScript.

Coggle requires JavaScript to display documents.

Euroopan unionin oikeus (Juha Raitio ja Tomi Tuominen, 2020) - Coggle…

- - - - Alun perin Euroopan talousyhteisön parlamentaarinen yleiskokous koostui jäsenvaltioiden kansallisten parlamenttien jäsenistä, jotka kokoontuivat yhteen pari kertaa vuodessa.
      - Jokaisella EU:n kansalaisella on oikeus äänestää ja asettua ehdokkaaksi Euroopan parlamentin vaaleissa valintansa mukaan joko koti- tai asuinmaassaan.
      - Parlamentilla on puhemiehistö, johon kuuluvat puhemiehen lisäksi 14 varapuhemiestä ja tarkkailijoina toimivat viisi kvestoria, jotka vastaavat parlamentin jäseniä suoraan koskevista hallintoasioista.
      - Europarlamentaarikot kokoontuvat Strasbourgissa sijaitsevassa parlamenttirakennuksessa kuukausittain täysistuntoon, mutta myös Brysselissä pidetään kuusi ylimääräistä istuntojaksoa vuosittain.
      - Parlamentin 20 pysyvässä valiokunnassa tehdään valmistelutyötä täysistuntoa varten.
    - - Euroopan talousyhteisön jäsenvaltioiden päämiehet alkoivat 1960-luvulla pitää epävirallisia huippukokouksia, joissa käsiteltiin keskeisiä talousyhteisön integraatioon liittyviä kysymyksiä.
      - Eurooppa-neuvostoon kuuluvat SEU 15 artiklan mukaan EU:n jäsenvaltioiden valtionpäämiehet tai hallitusten päämiehet (presidentit tai pääministerit) sekä Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja ja komission puheenjohtaja.
      - Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja antaa Euroopan parlamentille kertomuksen jokaisesta Eurooppa-neuvoston kokouksesta.
      - SEU 15 artiklan mukaan Eurooppa-neuvosto antaa unionille sen kehittämiseksi tarvittavat virikkeet ja määrittelee sen yleiset poliittiset suuntaviivat ja painopisteet, mutta ei toimi lainsäätäjänä.
    - - Euroopan unionin neuvosto, jota kutsutaan usein ministerineuvostoksi tai neuvostoksi, on Euroopan unionin toinen lainsäädännöllinen elin yhdessä Euroopan parlamentin kanssa.
      - Neuvoston rooli osana lainsäädäntöprosessia on tuoda esiin jäsenvaltioiden intressit, kun taas Euroopan parlamentti tuo menettelyyn unionin kansalaisten näkökulman.
      - Neuvostossa on yksi "ministeritason edustaja" kustakin jäsenvaltiosta, eli käytännössä ministeri tai valtiosihteeri.
    - - Komission keskeisin tehtävä on tehdä esityksiä sekundaarinormien säätämiseksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Tämän lisäksi komissio huolehtii normien täytäntöönpanosta ja valvoo niiden noudattamista.
      - Komissio ajaa koko unionin, eikä yksittäisen jäsenvaltion tai muun intressiryhmän etua.
      - Komissio valvoo sitä, millä tavoin jäsenvaltiot noudattavat eurooppaoikeudellisia velvoitteitaan.
    - - SEU 19 artiklan mukaan Euroopan unionin tuomioistuin käsittää unionin tuomioistuimen, unionin yleisen tuomioistuimen ja erityistuomioistuimia.
      - Jotkut kanteet käsitellään ensin yleisessä tuomioistuimessa, jonka tuomiosta voi sitten valittaa unionin tuomioistuimeen.
      - Ennakkoratkaisupyynnöt ja osa kanteista käsitellään suoraan unionin tuomioistuimessa, jonka ratkaisuihin ei voi hakea muutosta.
      - Unionin tuomioistuin
        
        Unionin tuomioistuin pyrkii toiminnallaan varmistamaan, että eurooppaoikeutta sovelletaan jäsenvaltioissa yhdenmukaisella tavalla ja että EU:n toimielimet eivät ylitä toimivaltuuksiaan.
        
        Vaikka Euroopan unionin tuomioistuimella ei ole pääsääntöisesti toimivaltaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla, sen toimivaltaa on laajennettu politiikka-alan täytäntöönpanon vuoksi luonnollisiin henkilöihin ja oikeushenkilöihin kohdistettuihin rajoittaviin toimenpiteisiin.
        
        Unionin tuomioistuimessa toimii yksi tuomari kustakin jäsenvaltiosta.
        
        Tuomiot tehdään enemmistöpäätöksellä, mutta eriäviä mielipiteitä ei julkaista.
      - Unionin yleinen tuomioistuin
        
        Unionin yleinen tuomioistuin käsittelee ensimmäisenä oikeusasteena lähinnä kumoamis- ja laiminlyöntikanteita EU:n toimielimiä vastaan, ellei niiden ratkaisemista ole annettu erityistuomioistuimen tai unionin tuomioistuimen toimivaltaan.
        
        Unionin yleisessä tuomioistuimessa on vähintään yksi tuomari jäsenvaltiota kohden. Nykyään tuomareita on kaksi tuomaria jäsenvaltiota kohti.
    - - EKP:n ensisijaisena tavoitteena on ylläpitää hintatason vakautta. EKP on itse määritellyt hintatason vakauden siten, että inflaatio on lähellä kahta prosenttia, mutta sen alle keskipitkällä aikavälillä.
      - Euroopan keskuspankki ja kansalliset keskuspankit muodostavat Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ).
    - - Tilintarkastustuomioistuimen tehtävä on julkaista vuosittain tarkastuslausuma yhteisön tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta.
      - Tilintarkastustuomioistuimessa on yksi kansalainen kustakin jäsenvaltiosta. Toimikausi on kuusi vuotta.
      - Kyseessä ei ole nimestä huolimatta lainkäyttöelin, vaan tilintarkastuselin.
      - Tehtävänä on tarkastaa, onko Euroopan unionin tulot ja menot toteutettu oikein ja lainsäädännön mukaisesti sekä onko EU:n talousarviota hallinnoitu moitteettomasti.
      - Jos tilintarkastajat havaitsevat petoksia tai lainvastaisuuksia, niin ne ilmoittavat asiasta Euroopan petostentorjuntavirastolle (OLAF).
      - Tilintarkastustuomioistuin antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistavan lausuman tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta.
      - Euroopan parlamentti käyttää vuosikertomusta ottaessaan vuosittain kantaa siihen, annetaanko komissiolle vastuuvapaus.
    - - Euroopan parlamenttia, neuvostoa ja komissiota avustavat talous- ja sosiaalikomitea sekä alueiden komitea, joilla on neuvoa-antava tehtävä.
      - Euroopan investointipankin tehtävänä on myötävaikuttaa sisämarkkinoiden tasapainoiseen ja vakaaseen kehittymiseen.
      - Euroopan oikeusasiamies tutkii unionin kansalaisten kanteluja ja tekee parlamentille selkoa tutkimustensa tuloksista. Oikeusasiamies käsittelee vain unionin "toimielinten, elinten tai laitosten" toiminnassa ilmenneitä epäkohtia koskevia kanteluja.
      - Euroopan tietosuojavaltuutetun tehtävänä on varmistaa, että unionin toimielimet ja elimet kunnioittavat luonnollisten henkilöiden perusoikeuksia ja -vapauksia, erityisesti heidän oikeuttaan tietosuojaan.
      - Euroopan unionilla on 45 virastoa, jotka on sijoitettu eri puolille unionia. Virastot on jaoteltu viiteen ryhmään: oikeus- ja sisäasiat, talousjärjestelmän valvonta, turvallisuus ja puolustus, yritykset ja innovaatiot, sekä kansalaisten hyvinvointi.
      - Perussopimuksissa on mainittu kolme virastoa: Euroopan puolutusvirasto, Euroopan syyttäjänvirasto (EPPO) ja Euroopan poliisivirasto. Muut virastot on perustettu erillisillä sekundaarinormeilla.
- - - - Rikkomuskanne voidaan nostaa jäsenvaltiota vastaan, joka on jättänyt täyttämättä sille perussopimusten mukaan kuuluvan velvollisuuden.
      - Jäsenvaltio voi rikkoa jäsenvelvoitteitaan myös silloin, kun se ei noudata Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisua.
      - Kantajana voi olla joko komissio tai toinen jäsenvaltio.
      - Iso osa rikkomuskanteista koskee direktiivejä.
      - Yksityinen taho ei voi nostaa rikkomuskannetta, mutta yksityinen taho voi saattaa jäsenvaltion väitetyn rikkomuksen komission tietoon.
      - Todistustaakka kanneperusteiden toteennnäyttämiseksi on komissiolla, mutta jäsenvaltion intressissä on toki argumentoida komission näkemystä vastaan.
      - Jäsenvaltiolla on velvollisuus tehdä kaikki tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet.
    - - Kumoamiskanteen tarkoitus on saattaa unionin jonkin toimielimen hyväksymän säädöksen laillisuus Euroopan unionin tuomioistuimen arvioitavaksi.
      - Kumoamiskanteen voi nostaa unionin toimielin, jäsenvaltio, sekä tietyin edellytyksin myös luonnollinen henkilö ja oikeushenkilö.
      - Kannekelpoisuus ulottuu toimenpiteisiin, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia ja jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi (säädökset eli esim. asetukset, direktiivit).
      - Oikeuskäytännön mukaan unionin tuomioistuimen on tutkittava, onko unionin toimielin tehnyt ilmeisen virheen toimivaltaansa käyttäessään, onko harkintavaltaa käytetty väärin tai onko kyseessä oleva viranomainen selvästi ylittänyt lainsäädäntövaltansa rajat.
      - Kumoamiskanne on pantava vireille kahden kuukauden kuluessa säädöksen julkaisemisesta tai siitä, kun säädös on annettu kantajalle tiedoksi, taikka, jollei säädöstä ole julkaistu tai annettu tiedoksi, kahden kuukauden kuluessa siitä, kun kantaja on saanut säädöksestä tiedon.
      - Jos kanne menestyy, Euroopan unionin tuomioistuin kumoaa kyseisen laittoman säädöksen, sääntelytoimen tai päätöksen sekä päättää, mistä ajankohdasta kumoamisen oikeusvaikutukset alkavat.
      - Euroopan unionin tuomioistuin ei lähtökohtaisesti voi asettaa uutta päätöstä kumotun tilalle, vaan tämä on asianomaisen toimielimen tehtävä.
    - - Laiminlyöntikanteella EU:n toimielin pyritään velvoittamaan tekemään tietty päätös, jonka tekemiseen se on perussopimusten mukaan ollut velvollinen, mutta jonka tekemisen toimielin on kuitenkin laiminlyönyt.
      - Laiminlyöntikanteen voi nostaa jäsenvaltio, unionin toimielin tai luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö.
      - Laiminlyöntikanne on kumoamiskanteen tavoin hallinto-oikeudellinen kanne.
      - Laiminlyöntikanne otetaan tutkittavaksi vain, jos kyseistä toimielintä, elintä tai laitosta on ensin kehotettu tekemään ratkaisu.
      - Kirjallisen kehotuksen tekemiselle ei ole määräaikaa, mutta oikeusvarmuuden periaatteen näkökulmasta kehotus on esitettävä tapauskohtaisen harkinnan mukaisessa kohtuullisessa ajassa.
      - Kannetta ei voi nostaa koko unionia vastaan, vaan se pitää kohdistaa johonkin elimeen.
      - Kantajan pitää pystyä osoittamaan, mikä päätös toimielimen olisi pitänyt tehdä.
      - Euroopan unionin tuomioistuin käsittelee unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden nostamat kanteet. Jutturuuhkan välttämiseksi unionin yleinen tuomioistuin käsittelee yksityisten tahojen nostamat kanteet.
      - Yleisen tuomioistuimen tuomiosta voi valittaa unionin tuomioistuimeen.
      - Tuomioistuimella on vain mahdollisuus todeta laiminlyönnin olemassaolo, minkä jälkeen kyseisen toimielimen on toteutettava tuomion täytäntöönpanemiseksi tarvittavat toimenpiteet.
    - - Unioni korvaa sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun perusteella toimielintensä ja henkilöstönsä tehtäviään suorittaessaan aiheuttamat vahingot jäsenvaltioiden lainsäädännön yhteisten yleisten periaatteiden mukaisesti.
      - Vahingonkorvauskanteet unionia vastaan liittyvät yleensä hallinnollisten päätösten kumoamis- ja laiminlyöntikanteisiin.
      - Intressin on oltava henkilökohtainen, eli esimerkiksi erilaiset intressiryhmät eivät voi nostaa kannetta toisen tahon puolesta, vaan vahingon kärsineen tahon on nostettava kanne itse.
      - Kanneoikeuden voi kuitenkin siirtää toiselle taholle, esimerkiksi osana yritysjärjestelyä.
      - Vaikka vahingosta vastaa koko unioni, kanne pitää kohdistaa siihen toimielimeen, joka aiheutti vahingon.
      - Kanne on pantava vireille viiden vuoden kuluessa korvausvelvollisuuden perustavasta tapahtumasta. Vanhenemisen alkamisajankohta alkaa kulua siitä, kun asianosainen on tullut tietoiseksi vahingon aiheuttaneesta tapahtumasta.
      - Vastuuperusteet: vahingon on oltava selkeä ja varma, vahingon ja sen aiheuttaneen toimen välillä tulee olla syy-seuraussuhde ja vahingon aiheuttaneen toimen on oltava lainvastainen.
      - Näyttötaakka on kantajalla.
    - - Kanteiden lisäksi on olemassa lainvastaisuusväite.
      - Lainvastaisuusväite voidaan esittää sekä unionin tuomioistuimessa että unionin yleisessä tuomioistuimessa itsenäisellä kanneperusteella nostettujen kanteiden, esimerkiksi kumoamiskanteen, yhteydessä.
      - Lainvastaisuusväitteellä yksityinen taho voi riitauttaa päätöksen perustana olevan säädöksen pätevyyden.
      - Lainvastaisuusväitteen voi esittää vasta sitten, kun on ensin saanut kanteensa EU-tuomioistuimen käsiteltäväksi jonkin varsinaisen kannetyypin muodossa.
      - Jos SEUT 277 artiklan mukainen lainvastaisuusväite menestyy, päätöksen taustalla oleva säädös todetaan soveltumattomaksi päätöksessä mainittuun tilanteeseen ja siten kyseiseen yksittäistapaukseen.
    - - Ennakkoratkaisupyynnön tarkoitus on varmistaa EU-oikeuden yhtenäinen tulkinta kaikissa jäsenvaltioissa.
      - Ennakkoratkaisupyyntö on kansallisen tuomioistuimen unionin tuomioistuimelle esittämä kysymys siitä, miten yksittäistä EU-oikeudellista normia tulee tulkita.
      - EU-tuomioistuin ei ennakkoratkaisullaan ratkaise kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävänä olevaa asiaa, vaan antaa vain ohjeet siitä, miten kansallisessa tuomioistuimessa sovellettavana olevaa EU-oikeudellista normia tulee tulkita.
      - EU-oikeudellisen normin oikeudellinen tulkinta esimerkiksi espanjalaisen tuomioistuimen tekemään ennakkoratkaisupyyntöön on sitova myös Suomessa.
    - - Oikeudenkäyntimenettely on hieman erilainen ennakkoratkaisuiden osalta verrattuna suoriin kanteisiin.
      - Asian luonteesta riippumatta oikeudenkäynnissä on aina kirjallinen menettely ja lähes aina julkinen suullinen käsittely.
      - Kirjallisen menettelyn aikana asianosaiset toimittavat tarvittavat kirjelmät tuomioistuimelle.
  - - - EU:n arvopohja, jota SEU 2 artiklassa ilmennetään
      - Euroopan unionia sitovat kansainvälisoikeudelliset sopimukset
      - SEUT 288 artiklassa luetellut sitovat sekundaarinormit, eli asetukset, direktiivit ja päätökset
      - Delegoidut säädökset ja täytäntöönpanosäädökset, jotka ovat tyypillisesti komission antamia asetuksia jonkin ylemmänasteiden EU-normin täytäntöönpanemiseksi
      - EU-tuomioistuimen tuomiot
      - Kansainvälinen oikeus, jäsenvaltioiden yhteinen valtiosääntöperinne, unionin toimielinten tuottama soft law -materiaali ja lainvalmistelumateriaali
    - - Intentionaaliset tahtoargumentit liittyvät siihen, mikä oli lainsäätäjän tahto kyseistä normia säädettäessä.
      - Oikeusvertailevat argumentit liittyvät usein siihen, miten kirjoitetussa laissa oleva aukko tulisi täyttää tulkinnan kautta.
- - - - Yleisiä oikeusperiaatteita voidaan käyttää apuna EU:n primaari- ja sekundaarinormien tulkinnassa.
      - Primaari- ja sekundaarinormien tulkinnat eivät saa olla ristiriidassa yleisten oikeusperiaatteiden kanssa.
      - Yleisten oikeusperiaatteiden vastaista unionin lainsäädäntöä voidaan vaatia kumottavaksi SEUT 263 artiklan nojalla.
      - Yleisiä oikeusperiaatteita ovat esimerkiksi oikeusvarmuuden periaate, oikeusvaltioperiaate, hyvän hallintotavan periaate, kuulemisperiaate jne.
      - Yleiset oikeusperiaatteet suojaavat yksityistä hallintovallan väärinkäytöksiä vastaan.
    - - Toimivaltakysymysten kohdalla suhteellisuusperiaate ohjaa unionin toimivallan käyttöä yhdessä toissijaisuusperiaatteen kanssa.
      - Yleisenä oikeusperiaatteena suhteellisuusperiaate puolestaan rajoittaa unionin toimenpiteitä sisällöllisesti.
      - Suhteellisuusperiaatteessa on kyse siitä, kuinka paljon valtion toimenpiteet voivat rajoittaa yksityisten vapauksia.
      - EU-tuomioistuin on arvioinut unionin toimenpiteiden suhteellisuutta sillä perusteella, onko toimi "selvästi suhteeton".
      - Jäsenvaltioiden toimien kohdalla tuomioistuin on edellyttänyt, että jäsenvaltio valitsee useista mahdollisista toimenpiteistä sen, jolla on vähiten rajoittavia vaikutuksia.
      - Suhteellisuusperiaatteella on ollut suuri merkitys sisämarkkinoiden neljän perusvapauden toteutumisen osalta, koska periaatteella on kontrolloitu jäsenvaltioiden toimenpiteitä, jotka ovat olleet esteenä sisämarkkinoiden synnylle ja toiminnalle.
    - - Euroopan unionin perusoikeuskirjaan sisältyy yleinen syrjintäkielto.
      - Syrjimättömyysperiaate ilmenee eri tavoin eri konteksteissa.
      - Kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kiellolla on selkeä yhteys sisämarkkinoihin kuuluviin perusvapauksiin, erityisesti liikkumisvapauteen.
      - Keskeisessä asemassa on SEUT 17 artikla, joka sisältää oikeusperustan nimenomaan sukupuoleen perustuvan syrjinnän estämiseksi eli tasa-arvon lisäämiseksi.
      - Väliton syrjintä = tilanne, jossa henkilöä kohdellaan sukupuolen perusteella epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta kohdellaan, on kohdeltu tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa.
      - Välillinen syrjintä = tilanne, jossa näennäisesti puolueeton säännös, peruste tai käytäntö saattaa henkilöt näiden sukupuolen perusteella erityisen epäedulliseen asemaan toiseen sukupuoleen verrattuna (pois lukien oikeutetut tavoitteet).
      - Positiivinen erityiskohtelu tarkoittaa sitä, että aliedustettua ryhmää pyritään suosimaan esimerkiksi tehtävientäytöissä, jotta rakenteellinen aliedustus poistuisi.
    - - Oikeusvarmuus on keskeinen tekijä oikeusjärjestelmän luotettavuuden näkökulmasta.
      - Luotettavuuden saavuttaminen edellyttää, että lainsäädäntö on mahdollisimman selkeää, täsmällistä, helposti saatavissa olevaa ja käytännössä täytäntöönpantavissa olevaa.
      - Oikeusvarmuuteen voidaan liittää tietty aineellisoikeudellinen elementti. Lainsäätäjä ei saa sivuuttaa perus- ja ihmisoikeuksia lainsäädännössään, mikä tarjoaa yksityiselle oikeussuojaa valtiota vastaan.
      - Oikeusvarmuuden periaate on kehittynyt EU-tuomioistuimen oikeuskäytännössä, ja se on nykyään osa eurooppaoikeuden yleisiä oikeusperiaatteita.
      - Taannehtivuudella tarkoitetaan sitä vaikutusta, joka oikeussäännöllä on sellaisiin olosuhteisiin, jotka ovat syntyneet ennen oikeussäännön muodollista voimaantuloa.
      - Taannehtivuus voidaan hyväksyä muussa kuin rikosoikeudellisessa kontekstissa, mikäli asiaan liittyy merkittävä unionin tavoite ja yksityisten luottamuksensuojaa ei loukata.
      - Oikeutettujen odotusten suoja oikeusvarmuuden osatekijänä merkitsee ennen muuta yksilön suojaa julkisvaltaa vastaan.
      - Oikeutettujen odotusten periaatetta loukataan siis silloin, kun EU:n toimielimet tekevät äkillisiä ja ennakoimattomia muutoksia lainsäädäntöön ilman riittäviä siirtymäsäännöksiä.
      - Prosessuaaliset määräajat estävät sen, että hallinnolliset päätökset tai tuomioistuimien tuomiot voitaisiin saattaa oikeudellisesti arvioitaviksi määräämättömän ajan. Tällä on oikeutta vakiinnuttava vaikutus.
      - Prosessuaalisten määräaikojen noudattaminen mahdollistaa toisaalta valitusoikeuden ylempään tuomioistuimeen ja toisaalta tuomioiden lainvoiman.
      - Oikeusvarmuuden periaatteen ja oikeusvaltioperiaatteen asettamana edellytyksenä voidaan pitää sitä, että sääntelyn kohde voi ymmärtää häntä sitovat säännökset.
- - - - SEUT 36 artiklan mukaan se, mitä määrätään SEUT 34 ja 35 artikloissa, ei estä sellaisia tuontia, vientiä tai kauttakuljetusta koskevia kieltoja tai rajoituksia, jotka ovat perusteltuja
      - • julkisen moraalin, yleisen järjestyksen tai turvallisuuden kannalta
      - • ihmisten, eläinten tai kasvien terveyden ja elämän suojelemiseksi
      - • taiteellisten, historiallisten tai arkeologisten kansallisaarteiden suojelemiseksi
      - • teollisen tai kaupallisen omaisuuden suojelemiseksi.
- - - - Perustuu SEUT 45 artiklaan.
      - Kaikki kansalaisuuteen perustuva jäsenvaltioiden työntekijöiden syrjintä työsopimusten tekemisessä sekä palkkauksessa ja muissa työehdoissa poistetaan.
      - Oikeus hakea työtä toisesta jäsenvaltiosta ja oikeus liikkua jäsenvaltioiden alueella tässä tarkoituksessa, oikeus oleskella jäsenvaltion alueella työn tekemistä varten ja okeus jäädä jäsenvaltion alueelle tietyin edellytyksin työsuhteen päätyttyä.
      - Työntekijöiden vapaa liikkuvuus on osa sisämarkkinoita, ja sen on tarkoitus mahdollistaa yksilöiden taloudellinen toiminta; työnteko.
      - Artikla luo oikeuksia vain unionin kansalaisille. Artikla ei siis luo mitään yleistä vapaan liikkumisen perusoikeutta, joka koskisi kaikkia työntekijöitä.
      - Artikla ei koske julkishallinnon palvelussuhteita. Virkamiehet eivät siis voi vedota SEUT 45 artiklan liikkumisvapauteen.
      - Keskeistä työntekijä-aseman määrittämisessä on se, että henkilö tekee toiselle tämän johdon alaisena tietyn ajan työtä palkkaa vastaan.
      - Työntekijöiden vapaata liikkuvuutta voidaan rajoittaa yleisen järjestyksen, yleisen turvallisuuden tai kansanterveyden perusteella.
      - Ulkomainen kokemus tulee ottaa huomioon samojen ehtojen mukaisesti kuin kotimainen työkokemus.
      - Toisesta jäsenvaltiosta tulevan työntekijän on saatava samat sosiaaliedut ja verotukseen liittyvät edut kuin kotimaisten työntekijöiden.
      - Toisesta jäsenvaltiosta tulleella työntekijällä on oikeus osallistua koulutukseen ammatillisissa oppilaitoksissa sekä uudelleen- ja jatkokoulutuskeskuksissa samoilla edellytyksillä kuin kotimaisilla työntekijöillä.
      - Työntekijöiden liikkuvuutta pyritään edistämään muun muassa direktiivillä 2005/36/EY luodulla tutkintojen tunnustamisjärjestelmällä. Järjestelmän avulla henkilö saa tutkintonsa rinnastetuksi vastaanottavan jäsenvaltion ammattitutkintoon.
    - - SEU 9 artiklan mukaan jokainen, jolla on jonkin jäsenvaltion kansalaisuus, on myös unionin kansalainen.
      - Unionin kansalaisuus täydentää - mutta ei korvaa - jäsenvaltion kansalaisuutta.
      - Jäsenvaltion kansalaisuuden menettämisen seurauksena menettää myös unionin kansalaisuuden.
      - Korkeakoulut eivät voi asettaa toisista jäsenvaltioista tuleville opiskelijoille korkeampia lukukausimaksuja kuin kotimaisille opiskelijoille.
      - Unionin kansalaisuuden luominen ja unionin kansalaisille annettavat poliittiset oikeudet olivat osa uudistuksia, joilla pyrittiin lisäämään unionin demokraattisuutta.
      - Jäsenvaltiolla on velvollisuus helpottaa tiettyjen perheenjäseniksi tai kumppaneiksi luokiteltavien henkilöiden maahanpääsyä ja oleskelua.
      - Unionin kansalaisilla on oikeus oleskella toisen jäsenvaltion alueella enintään kolme kuukautta ilman erityisiä edellytyksiä tai muodollisuuksia.
      - Unionin kansalaisella on oikeus oleskella toisen jäsenvaltion alueella yli kolme kuukautta, jos hän on työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja, jos henkilöllä on riittävät varat niin, ettei hän muodostu rasitteeksi vastaanottavan jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmälle tai jos henkilö opiskelee vastaanottavassa jäsenvaltiossa ja täyttää lisäksi varoja koskevat edellytykset.
      - Oleskeltuaan toisessa jäsenvaltiossa viisi vuotta, henkilö saa pysyvän oleskeluoikeuden vastaanottavaan jäsenvaltioon.
      - Perheenyhdistämiseen liittyy taloudellinen ulottuvuus, sillä työvoiman vapaata liikkuvuutta ei edistä se, että siirtotyöläinen joutuisi jättämään perheensä kotimaahan.
      - Liikkumisvapautta voidaan rajoittaa yleisen järjestyksen, yleisen turvallisuuden tai kansanterveyden perusteella.
    - - Työperäinen maahanmuutto unioniin = "taloudellisesti aktiivisten" ihmisten joukko on unionin maahanmuuttoa sääntelevien normien keskiössä unionin taloudellisen luonteen vuoksi. Käsitteellisesti kyse on laillisesta maahanmuutosta, koska tämän järjestelmän piirissä olevat henkilöt tulevat unionin alueelle siihen oikeuttavan nimenomaisen luvan perusteella.
      - Epäsäännöllinen maahanmuutto = henkilöt, jotka tulevat unionin alueelle ilman tähän oikeuttavaa lupaa tai eivät poistu unionin alueelta heillä olleen määräaikaisen luvan päätyttyä. Käsitteellisesti kyse on laittomasta maahanmuutosta, koska henkilöillä ei ole lain edellyttämää lupaa oleskella unionin alueella.
      - Turvapaikanhakijat ja pakolaiset = turvapaikanhakija on henkilö, joka on hakenut turvapaikkaa, mutta jonka hakemusta ei ole vielä ratkaistu. Jos turvapaikkahakemus hyväksytään, henkilöstä tulee pakolainen. Unionin alueella laittomasti oleva henkilö voi hakea turvapaikkaa, ja sen mahdollisesti saadessaan hän saa jäädä unionin alueelle laillisesti pakolaisena. Unionin alueelle turvapaikkaa hakemaan tullut henkilö on puolestaan unionin alueella laittomasti, jos hänen turvapaikkahakemus hylätään eikä hän poistu unionin alueelta.
      - Unionin toimivalta maahanmuuton alalla on lisääntynyt vaiheittain.
      - Lissabonin sopimuksen myötä maahanmuutto ja pakolaisuus tuli kokonaisuudessaan osaksi unionin toimivaltaa, eli tämän johdosta EU-tuomioistuimella on toimivalta käsitellä maahanmuuttoon liittyviä asioita.
      - Olennainen osa sisämarkkinoiden ja vapaan liikkuvuuden toteuttamista on alun perin viiden jäsenvaltion kesken vuonna 1986 solmittu Schengenin sopimus.
      - Sopimuksella poistettiin sisärajatarkastukset mukana olevien jäsenvaltioiden väliltä. Vastinparina tälle järjestelmään kuuluu myös yhteisten ulkorajojen valvonnan tehostaminen ja poliisiyhteistyö.
      - Dublin-järjestelmän keskeinen periaate on ensimmäisen saapumisen sääntö: turvapaikkaa tulee hakea siitä Euroopan unionin jäsenvaltiosta, jonka alueelle henkilö on ensimmäisenä tullut.
      - Jos henkilö hakee turvapaikkaa jostain toisesta jäsenvaltiosta, hänet tulee palauttaa siihen valtioon, mihin hän on ensimmäisenä tullut ja turvapaikkahakemus on käsiteltävä siellä.
      - Turvapaikkahakemusten käsittelyä ei kuitenkaan saa siirtää jäsenvaltioon, jonka turvapaikkamenettelyssä ja hakijoiden vastaanotto-olosuhteissa on sellaisia systeemisiä puutteita, jotka saattavat johtaa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 4 artiklassa tarkoitettuun epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun.
      - Frontex (Euroopan raja- ja merivartiosto) koordinoi kansallisten rajavartioviranomaisten toimintaa ja unionin yhteisiä operaatioista. Lisäksi se voi antaa teknistä apua kansallisille viranomaisille.