Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
Johtajana kaaoksen reunalla: Kuinka selviytyä pirullisista ongelmista?…
Johtajana kaaoksen reunalla: Kuinka selviytyä pirullisista ongelmista? (Vartiainen, Ollila, Raisio ja Lindell, 2013)
-
-
-
-
-
-
Johtaminen kompleksisessa maailmassa (Pirkko Vartiainen ja Harri Raisio, 2020)
1. Kompleksisuusajattelu - ymmärtämistä edistävä uusi lähestymistapa vai vanhaa viiniä uudessa pullossa?
Entä jos monimutkaisuus on inhimillisen elämän ominaispiirre, jota ei edes kannata yrittää ottaa haltuun suunnittelun keinoin?
Kompleksisuusajattelu on tapa ymmärtää maailmaa kokonaisuutena, jossa asiat ja ilmiöt ovat kietoutuneet yhteen, eikä kokonaisuutta voida ymmärtää pilkkomalla se osiinsa ja tarkastelemalla osia yksitellen.
Uusreduktionistinen koulukunta etsii kompleksisuuden taustalla olevia lainalaisuuksia ja soveltaa mallintamista, simulaatioita ja rationaalisia analyyseja kompleksisuuden kuvaamiseksi ja pyrkii hallitsemaan kompleksisuutta.
Metaforinen koulukunta hyödyntää käsitteitä kielikuvina, joilla kuvaillaan ilmiöitä uudella tavalla, etsii käsitteille kuvaannollisia vastineita todellisuudesta ja tarjoaa käsitteitä ilmiöiden nimeämiseksi.
Kriittispluralistisessa koulukunnassa kompleksisuuden ajatellaan olevan elämään ja tiedon luonteeseen liittyvä ilmiö, jota ei koskaan pystytä täydellisesti ymmärtämään.
-
-
-
-
6. Sitä saa, mitä tilaa? Kompleksisuuden kohtaaminen ja performatiivinen johtajuus sosiaalisessa mediassa
Hyvä johtajuus on arvoa luova prosessi ja siten aina sidoksissa aikaan, paikkaan, toimijoihin sekä toimijoiden suhteisiin.
Tunneilmapiiriltään myönteisten organisaatioiden on helpompi rakentaa vaikuttavuutta myös sosiaalisessa mediassa.
Attraktorit ovat eräänlaisia moninapaisia magneetteja, jotka luovat ympärilleen kenttiä, jotka puolestaan ohjaavat informaatiosta tehtäviä tulkintoja.
-
-
-
10. Henkilöstöjohtamisen dilemmat kompleksisessa organisaatiossa - esimerkkinä maakunta- ja soteuudistus
Henkilöstövoimavarojen johtamisella (HRM) pyritään parantamaan ihmisten motivaatiota, osaamista ja hyvinvointia sekä edistämään hyvää työsuoritusta.
Näihin vaikutetaan henkilöstötyöllä (HR), joka on henkilöstöammattilaisten työtä, kuten osaamisen ja työhyvinvoinnin johtaminen, henkilöstösuunnittelu ja -hankinta, suorituksen johtaminen ja palkitseminen sekä johtamisen johtaminen.
Jos henkilöstöjohtamisen kompetenssit eivät riitä organisaation tavoitteiden toteuttamiseen, organisaatiot eivät uudistu.
Kompleksisessa toimintaympäristössä on yhä enemmän tarvetta yksilöllisiin ratkaisuihin, joten henkilöstöjohtamisen on oltava ketterää.
Henkilöstön hyvinvointiin ja organisaation menestykseen vaikutetaan henkilöstökäytännöillä, joiden tarkoituksena on tarjota innostavaa työtä ja myönteinen työympäristö sekä tukea kehittymistä ja osallistumista.
Esimiesten rooli henkilöstöjohtamisessa on tehokkainta, kun he painottavat sekä organisaation tavoitteita että työntekijöiden hyvinvointia.
Hajautettu työskentely voi tapahtua samassa tilassa samaan aikaan tai yhtä hyvin eri paikoissa eri aikaan.
Hallintapyrkimyksen sijaan johtajien olisi keskityttävä edellytysten luomiseen niin, että kaikki systeemin toimijat voisivat tehdä hyvää yhteistyötä ja toimintaa ohjaavia päätöksiä.
-
-
-
-
Luvut 15 ja 16
Johtamiseen liittyy monia paradokseja. Johtajan ohjatessa voimakkaasti voivat tekijöiden aloitteellisuus ja luovuus vähentyä. Kun ohjaus on liian väljää, johtaja voi huomata, ettei hän enää ohjaakaan toimintaa.
Pelkkä muodollinen riskien arviointi tuottaa parhaimmillaankin vain osittaisen näkymän yhteiskuntamme vaaroihin.
Complexity in organizations: a research overview (Johannessen, 2022)
-
5. Complexity, Philosophy and Social Theory
Ärsyke-vaste-suuntausta noudattavat tutkijat väittivät, että yhteiskuntatieteissä olisi suosittava objektiivista tietoa kvantitatiivista analyysia varten, kuten instrumentaalisen behaviorismin psykologisissa kokeissa, joilla on selkeä perusta mekanistisessa luonnontieteessä.
Interaktionistiseen leiriin kuuluvat tutkijat sen sijaan määrittelivät tutkimuksensa perusyksiköksi ihmisen toiminnan, mikä toi henkilökohtaiset ja sosiaaliset kokemukset tutkimuksen piiriin.
Luonnon osatekijöiden sisäiset vuorovaikutukset ovat sellaisia, että ne tuottavat kypsempiä (ts. monimutkaisia) kokonaisia organismien muotoja, jotka ovat selvästi tunnistettavissa ja ennustettavissa luonnollisessa muodossaan (esim. ihmiset, eläimet, puut), mutta myös selvästi arvaamattomia ja erilaisia yksittäisinä organismeina.
Vaikka Bertalanffy kannatti tieteen yhtenäisyyttä, hän totesi, että luonnontieteiden ja yhteiskuntatieteiden välillä on oltava erilliset lakikokonaisuudet luonnon- ja yhteiskuntatieteiden suurten erojen vuoksi.
Rorty tulkitsi pragmatismin ottavan radikaalin asenteen kontekstuaalisuuteen siten, että esimerkiksi Wittgensteinin ajatus kielipeleistä – puhe- ja viestintätavoista eri kulttuureissa – olisi eristäytynyt ja mahdotonta ymmärtää eri kulttuureissa.
Meadin argumentin keskiössä oli ajatus, että ihmiset ovat paradoksaalisia – he rakentavat kontekstuaalisuutta ja universaalisuutta samanaikaisesti.
Ihmisten vuorovaikutus ja niiden juurtunut luovuus muuttavat organisaatioiden ja yhteiskuntien kursseja.
6. Complexity, Philosophy and Organizational Practice
Filosofian ja yhteiskuntateorian asiaankuuluvassa teoreettisessa kehityksessä ei käsitellä nimenomaisesti yhteiskunnan monimutkaisuutta ja sen suhdetta luonnon monimutkaisuuteen.
Teoriat ja ajatukset, jotka näyttävät olevan lähellä yhteiskunnan kompleksisuusilmiöiden ja luonnon kompleksisuusilmiöiden samankaltaisten ilmiöiden kuvaamista ja joilla on siten potentiaalia kehittyä kompleksisuuden yhteiskunnallisen ja organisatorisen teorian suuntaan, ovat tähän mennessä jääneet organisaatiotutkijoiden kiinnostuksen ulkopuolelle.
Kompleksisuusteorioille on yhteistä se, että niissä kiinnitetään huomiota siihen, miten organisaation skaalautuminen syntyy pikemminkin itseorganisoituvien prosessien tuloksena kuin jonkun tai jonkin vuorovaikutusprosessien ulkopuolisen suunnittelun tuloksena.
Kun mikään yksittäinen henkilö tai ryhmä ei voi hallita emergenttejä organisatorisia prosesseja, se johtuu siitä, että kokemukset hallinnasta ovat myös kokemuksia emergenttien itseorganisoituvien vuorovaikutusmallien kokemuksista.
Joas (2000) katsoo, että ihmisen moraali on käsityksiä ja kokemuksia siitä, mitä ihmisen on tehtävä tai mitä hänen pitäisi tehdä tai olla (eli velvollisuuksia ja normeja).
Moraali rajoittaa ihmisen käyttäytymistä. Sitä vastoin etiikka on käsityksiä ja kokemuksia siitä, mitä ihminen toivoo tekevänsä tai olevansa (eli ihanteita ja arvoja).
Järjestäytymisen syntyä voidaan tulkita ymmärtämällä, että ihmiset ovat pohjimmiltaan kommunikatiivisia ja että heidän sosiaalinen identiteettinsä, valtasuhteensa ja moraalinen etiikkansa nousevat esiin ihmisen kommunikatiivisessa käytännössä.
-
-