Please enable JavaScript.

Coggle requires JavaScript to display documents.

Elämän synty ja kehitys - Coggle Diagram

- - - - Maahan kohdistui jatkuva meteori pommitus, jonka mukana maapallolle tuli valtaosa elämän syntyyn tarvituista alkuaineista.
        
        Maapallon kaasukehässä ei ollut lainkaan vapaata happea eikä otsonia, mikä oli elämän synnyn kannalta hyvä asia.
        
        Vähitellen maapallo jäähtyi.
        
        Elämä sai alkunsa meressä.
  - - - Lisäksi elämän syntyyn tarvittiin paljon lämpöenergiaa, joka mahdollisti kemiallisten reaktioiden tapahtumisen.
        
        Monimutkaisten kemiallisten reaktioiden kautta epäorgaanisista aineista syntyivät elämän ensimmäiset rakenteet eli hiilestä rakentuneet orgaaniset yhdisteet.
        
        Orgaanisista yhdisteistä kehittyi vähitellen monimutkaisempia ja suurikokoisempia molekyylejä
        
        Ensimmäisten solujen perintöaines eli perimä oli todennäköisesti yksijuosteista RNA:ta.
  - - - Elämän maapallo katsotaan alkaneen siinä vaiheessa, kun solulle kehittyi kyky jakautua ja siirtää perintöainesta seuraaville sukupolville.
        
        Varhaisimmista soluista kehittyi eliökunnan kaksi päähaaraa - bakteerit ja arkeonit.
        
        Solukalvo mahdollisti sopeutumisen ympäristön muutoksiin.
  - - - Tärkeimmäksi uudeksi energian lähteeksi muodostui auringonvalo.
        
        Ensimmäiset todisteet valon avulla yhteyttämisestä eli fotosynteesistä ovat noin 3 miljardin vuoden takaa.
        
        Happea alkoi vapautua maapallon kaasukehään siinä määrin, että kaasukehä muuttui vähitellen nykyisen ilmakehän kaltaiseksi.
        
        Happimolekyyleistä muodostui ilmakehään myös otsonikerros.
        
        Maapallon keskilämpötila viileni merkittävästi, koska kasvihuonekaasut väheni. Koko maapallo jäätyi noin sadan miljoonan vuoden ajaksi.
        
        Suurin osa eliöistä kuoli sukupuuttoon noin 1,3 miljardia vuotta sitten, koska happipitoisuus nousi niille liian korkeaksi.
        
        1 more item...
  - - - Yhteenliittymistä kehittyivät ensimmäiset monisoluiset eliöt.
        
        Monisoluisten eliöiden kehittyminen mahdollisti suvullisen lisääntymisen, kun osa soluista erilaistui sukusoluiksi.
        
        Suvullisen lisääntymisen seurauksena evoluutio nopeutui ja elämä maapallo alkoi monipuolistua huomattavasti.
  - - - Tumallinen solu kehittyi, kun arkeonin perimä sulkeutui tumakotelon sisälle ja muodosti solun tuman. Tästä solulinjasta kehittyivät kaikki tumalliset.
        
        Mitokondrio syntyi, kun soluhengitykseen kykenevä bakteerisolu päätyi toisen solun sisään. Ne alkoi tehdä yhteistyötä ja ajan kuluessa bakteerista kehittyi solun pysyvä rakenne.
      - Tumallinen solu otti sisäänsä fotosynteesiin kykenevän syanobakteeri, joka jäi elämään solun sisälle ja siitä kehittyi viherhiukkanen.
        
        Yhdistelmäsolu oli ensimmäinen yksisoluinen viherlevä, joista myöhemmin kehittyivät monisoilset levät ja kasvit.
- - - - Kilpailu maalla resursseista oli vähäistä, koska vapaata elintilaa oli paljon.
        
        Kasvien siirtyminen mereltä kuivalle maalle alkoi matalista vuorovesilammikoista.
        
        Vähitellen viherlevistä kehittyneet sammalet sopeutuivat elämään kuivalla maalla.
        
        Sienirihmastoja alkoi elää kuivalla maalla suunnilleen samoihin aikoihin sammalten kanssa.
        
        Monet sienet ja maakasvit muodostivat kehityksen varhaisissa vaiheissa yhteisen rakenteen eli sienijuuren.
        
        Putkilokasvien ominaisuudet olivat avainsopeumia maaelämään.
  - - - Siemenkasvit yleistyivät. Siitepölyn ja siemenen kehittyminen mahdollisti kasvien lisääntymisen kuivassa ilmastossa.
        
        Ensimmäiset koppisiemeniset kasvit kehittyivät samaan aikaan paljassiemenisten kasvien kanssa.
        
        Kukan kehittyminen paransi koppisiemenisten kasvien lisääntymismenestystä.
- - - - Lajimäärä kasvoi nopeasti kambrikauden räjähdyksen aikaan.
        
        Selkärangattomien eläinten monimuotoisuus runsastui nopeasti.
        
        Evoluution myötä eläimille kehittyi erilaisia raajoja ja ulkoinen tukiranka, kuten kuori. Hermoston kehittyminen mahdollisti aistien ja aivotoimintojen kehittymisen.
        
        Vähitellen meriin kehittyi monimutkaisia ravintoverkkoja.
        
        Osalle selkärangattomista kehittyi sisäinen tukiranka, selkäjänne.
        
        Leuattomat alkukalat olivat ensimmäisiä selkärankaisia eläimiä.
  - - - Ensimmäiset varsinaiset maaeläimet olivat selkärangattomiin kuuluvia niveljalkaisia.
        
        Ensimmäiset maaselkärankaiset olivat kalasammakoita.
        
        Varhaisilla sammakkoeläimillä oli useita sopeumia, jotka auttoivat niitä elämään maalla.
        
        Maaelämään sopeutuneet eliöt levittäytyivät kaikkialle, missä olosuhteet olivat suotuisat elämälle.
  - - - Permikauden joukkotuho tuhosi maapallon eliökunnan lähes täysin noin 250 miljoonaa vuotta sitten.
        
        Joukkosukupuutosta selviytyneet matelijat valtasivat sukupuuttoaallon vapauttamaa elintilaa ja sopeutuivat erilaisiin elinympäristöihin.
        
        Sukupuuttoaallosta esinisäkkäistä selvisi vain pieni joukko. Niistä kehittyivät ensimmäiset nisäkkäät dinosaurusten kanssa samaan aikaan.
        
        Linnut kehittyivät pienikokoisista höyhenpeitteisistä petodinosauruksista.
  - - - Linnuille ja nisäkkäille vapautui runsaasti elintilaa, joten niiden evoluutio nopeutui ja ne alkoivat yleistyä.
        
        Valaiden evoluutio
  - - - Varhaisista nisäkäslajeista kehittyi kädellisten ryhmä, joista kehittyi vähitellen oma lajimme, Homo sapiens.
        
        Syanobakteerien ohella ihmislaji lienee ainoa yksittäinen laji maapallolla, joka on muuttanut perustavanlaatuisesti ilmakehän kaasukoostumusta ja sen seurauksena ilmastoa.