Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
Buddhalaisuuden keskeiset opetukset - Coggle Diagram
Buddhalaisuuden keskeiset opetukset
Buddhalaisuuden synty
Syntyi tutkijoiden mukaan viimeistää 300-luvulla eKr. Pohjoi-Intiassa
Perustajana pidetään 400-300 eKr. elänyttä Siddharta Gautamaa. Buddhalaisuudessa on monia hänen elämäänsä liittyviä
myyttejä
Gautaman perhe oli varakas ja hänestä uumoiltiin tulevan joko valeta askeetikko tai kuningas.
Isä ei halunnut pojastaan askeetikkoa, joten hän eristi poikansa palatsialueelle. Siddharta kyllästyi kuitenkin yltäkylläiseen ja lähti tutkimaan palatsin ulkopuolista maailmaa.
Matkallaan hän näki myös elämän negatiiviset puolet ja hän tajusi myös sen, että hän itse myös vanhenee, kärsii ja kuolee.
Hän kohtasi meditoivan askeetin, joka oli täydellisin tyytyväinen ja tyyni maailmassa, jossa on vanhuutta, kärsimystä ja kuolemaa.
Siddharta tajusi, että elämään kuuluu myös negatiivisia ja surullisia asioita ´ja että elämä on aina jollain tapaa epätäydellistä. Tämän myötä buddhalaisuuden keskeisemmäksi kysymykseksi nousi se, miten
kärsimykseen
tulisi suhtautua.
Siddharta jääti kotipalatsinsa ja alkoi elämään meditoivan askeetin elämää. Hän kuritti itseään äärimmäisen tiukan askeesin avulla, mutta hän ei löytänyt mielenrauhaa.
Koska kumpikaan ääripää, yltäkylläisyys tai askeesi, tuonut hänelle mielenrauhaa, hän päätyi hakemaan tasapainoa niiden väliltä , kulkemaan
keskitietä
.
Hänen kerrotaan kokeneen
valaistuminen
meditoidessaan bodhipuun alla. Valaistumisesta käytetään myös nimitystä
nirvana
Hänestä tuli
buddha
, eli valaistunut ja täydellisen myötätunnon olento. Sen jälkeen hän ryhtyi opettamaan muille kokemuksistaan.
Todellisuuden luonne
Korostetaan kolmea perusasiaa: valaistunutta eli
Buddhaa
, oppia eli
dharmaa
ja pyhien yhteisöä tai luostariyhteisöä eli
sanghaa
. Niitä kutsutaan nimellä
kolme jalokiveä
Dharma
, eli buddhalainen oppi perustuu Gautaman opetukisiin
Oppi kulki aluksi oppilaiden kautta, mutta niistä luotiin lopulta
Triptaka
-kokoelma 100 luvulla eKr.
Buddha ymmärsi valaistuttuaan, että mikään maailmassa ei ole pysyvää, vaan
kaikki muuttuu
jatkuvasti
Neljä jaloa totuutta
Maailmankuvan ja opin ytimessä
neljä jaloa totuutta
, jotka viitoittavat tietä valaistumiseen
Ensimmäisen mukaan elämä on epätyydyttävää
, eikä ihminen voi koskaan tulla täydellisen onnelliseksi, vapaaksi ja riippumattomaksi. Vaikka elämään kuuluu iloa, siihen kuuluu myös kärsimystä
Toisen totuuden mukaan kärsimys johtuu ihmisen itsekkyydestä
, "elämänjanosta".: ihminen halua itselleen kokoajan jotain, takertuu aineelliseen maailmaan, tunteisiinsa ja ajatuksiinsa eikä tajua, että kärsimys johtuu juuri tästä kaiken haluamisesta.
Kolmannen totuuden mukaan kärsimyksestä ja epätyydyttävästä elämästä voi vapautua
, kun itsekäs haluaminen lakkaa
Neljännen totuuden mukaan itsekkyyden voi voittaa kulkemalla kahdeksanosaista polkua
Kahdeksanosainen polku
sisältää ohjeet siitä, miten neljää jaloa totuutta voi oppia ymmärtämään, ja millainen on oikea ja tasapainoinen elämäntapa, jossa kuljetaan kesitietä ääripäitä vältellen.
Kahdeksan osainen polku voidaan jakaa kolmen laajemman kokonaisuuden alle
viisaus
eli Buddhan opetusten harjoittaminen (1 ja 2)
Moraali
eli eettisesti oikeanlaisen elämäntavan harjoittaminen (3,4 ja 5)
Meditaatio
eli tietoisuuden harjoittaminen (6,7,8)
Polku käsittää seuraavat osat:
Oikea ymmärrys
Oikea tunne
Oikea puhe
Oikea toiminta
Oikea elinkeino
Oikea ponnistelu
Oikea tarkkaavaisuus
Oikea keskittyminen
Karma ja nirvana
Karma
, eli ihmisen teoilla on seuraamuksia.
Ihmisen ajatellaan koostuvan
viidestä erilaisesta perusosasta
: fyysinen olemus, tunteet, havainnot, tahtominen ja mieli, joihin jokaiseen karma vaikuttaa eri tavoin.
Buddhalaisen käsityksen mukaan tietoisuus
jälleensyntyy
, ja tätä on kuvattu tulenliekillä: aivan kuin sytyttäisit uuden kynttilän toisen kynttilän liekistä
Ihmisen tavoitteena on vapautua jälleensyntymästä ja sen kautta kaikesta olemassaolosta. jos ihminen on elänyt eettisesti hyvän elämän, jälleensyntymän jälkeen on helpompi jatkaa nirvanan tavoittelua
Nirvana eli valaistuminen
on buddhalaisuuden korkein päämäärä. Usein sitä kuvataan olotilaksi, jossa kärsimys lakkaa
Lopullista vapautumista fyysisestä jälleensyntymästä kutsutaan
parinirvanaksi
Buddhalainen henkimaailma
Jumalaa tai jumalia ei tarvita pelastumiseen, vaan ihminen pelastaa itse itsensä
Osa saattaa pitää valaistunutta tai Buddhaa jumalana, vaikka Siddharta kielsi itseensä kohdistuvan palvonnan
Usko henkiin on vahva. Buddhalaisissa maissa on tavallista, että talojen pihoissa on niin sanottuja henkien taloja, joissa talojen suojelushenkien uskotaan asuvan.
Hengille viedään ruokaa ja ja juomaa ja niitä pyritään
lepyttelemään
, jotta he pitäisivät ihmisistä hyvää huolta
Monet buddhalaiset kantavat mukanaan amuletteja ja hautajaisissa on tapana, että pahat henget pyritään pitämään poissa kovaäänisellä rummutuksella.
Buddhalaisen etiikan periaatteita ja ihanteita
Etiikka kiteytyy
viiteen hyvän elämän ihanteeseen
Pidättäytyminen vahingon tuottamisesta eläville olennoille
Pidättäytyminen sen ottamisesta mitä ei ole vapaaehtoisesti annettu
Pidättäytyminen sukupuolisesta väärinkäytöksestä
Pidättäytyminen valheellisesta puheesta
Pidättäytyminen mielen sumentamisesta
Sääntöjen sokean seuraamisen sijasta buddhalainen etiikka perustuu oikeanlaisen
mielentilan
etsimiseen. Keskeistä on
myötätuntoisen elämänasenteen
harjoitteleminen.
Buddhalaisuuden mukaan kaikkia ihmisiä yhdistää sama ihmisyys, ei ole olemassa erillistä "minää", eli erillistä yksilöä.
Moraalista toimintaa ei luokitella oikeaksi tai vääräksi, vaan
taitavaksi ja taitamattomaksi toiminnaksi
.
Nunnilla on näiden sääntöjen lisäksi viisi muutakin ohjetta. Heidän tulisi välttää syömästä väärään aikaan, välttää huvituksia, välttää kehon somistamista, välttää liian leveitä ja korkeita sänkyjä sekä välttää vastaanottamasta kultaa ja hopeaa.