Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
hindulaisuuden kehitys ja opilliset piirteet - Coggle Diagram
hindulaisuuden kehitys ja opilliset piirteet
Monimuotoinen hindulaisuus
hindu
=Indus-joen varrella sijainneitten kulttuurien asukasta ja siten intialaisuutta yleensä
hindulaisuus on
etnistä, kansallista uskonnollisuutta
Intian väestöstä noin 80 prosenttia on hinduja ja 14 prosenttia muslimeja
hindulaisuus on uskontona hyvin moninainen ja suuntaukset ovat hyvin erilaisia uskonnon sisällä
Hindulaisuuden synty
Indus-kulttuurin alueella alkoi virrata paimentolaisheimoja lännestä, jotka puhuivat
arjalaisia
kieliä ja olivat ihonväriltään vaaleampi alkuperäisasukkaisiin nähden.
Paimentolaisheimot ottivat vallan Intian alueella 1900-luvulta eKr. lähtien.
Arjalaisten ja alkuperäisasukkaiden monijumalaiset uskonnot sekoittuivat keskenään, joista syntyi
veda-uskonto
, jolle oli tyypillistä monijumalaisuus ja uhrimenot
Veda-uskonnon aikana syntyi myös
sanskritin kieli
, josta tuli pyhien tekstien kieli
Uhrimenot olivat tärkeitä ja ne tuli suorittaa saman pysyvän loitsujen ja kaavan mukaan. Pappisviran haltijat,
brahmaanit
saivat suorittaa uhrimenot.
Koska brahmaanit olivat ainoita, jotka tunsivat oikeat riitit ja rituaalit, heidän valtansa kasvoi ja saavutti huippunsa klassisen hindulaisuuden kaudella 600 eKr. - 400 jKr.
Klassisen hindulaisuuden aikana syntyi
uskontofilosofia
. Esim. hindufilosofian ajatus maailmankaikkeudesta,
brahmanista
, muotoutui juuri tuolloin
Papiston vallan voimistuminen ja muut epäkohdat johtivat siihen, että Intian niemimaalla alkoi esiintyä yhä enemmän
kierteleviä askeetteja
, jotka julistivat uudenlaista uskonnollista elämäntapaa. Olennaista tiukkojen eettisten normien noudattaminen ja mietiskely, jonka avulla saavutettiin henkine tasapaino
Noin 400-luvulla eKr. erkaantui buddhalaisuus ja jainalaisuus, jotka korostivat maallikoiden merkitystä ja vastustivat pappien valta-asemaa
Nykyhindulaisuuden muotoutuminen
500-luvulta hindulaisuus on kehittynyt yhä
monimuotoisemmaksi
uskonnollisuuden kirjoksi
Temppelikultti
ja
juhlaperinne
ovat vakiinnuttaneet asemansa hindulaisen uskonnollisuuden keskeisinä piirteinä
filosofiset opit
tärkeitä jumalien lisäksi
Hindufilosofian kuva todellisuudesta
Hindulaisuudessa on
syklinen aikakäsitys
, eli todellisuus on ikuisesti olemassa ja aika toistaa itseään. Symbolina ympyrä
Hindulaisen pyhän kirjan, rigvedan, mukaan maailman alussa oli yksi henki, josta kaikki alkoi, mutta sitä ei oltu itse luotu. Tämä henki on maailmaa kannatteleva sielu,
Brahman
Brahman voi tavoittaa
resitoimalla
todellisuuden alkuääntä, jota edustaa pyhän
OM-tavun
lausunta
Pyhä tavu on hinduille tärkeä
mantra
Lukuisia eri koulukuntia. Toiset edustavat
dualaistista
todellisuutta, eli se muodostuu hengestä ja materiasta. (dvaita-koulukunta). Toiset taas edustavat
monistista
todellisuutta, jossa kaikki oleva yhdistyy yhteen ja samaan brahmaniin (advaita-koulukunta)
Dharma - oppi velvollisuuksista ja moraalisesta toiminnasta
Maailma on järjestäytynyt kokonaisuus
Maailmanjärjestys eli
dharma
edellyttää, että jokainen taipuu omaan asemaansa ja hyväksyy sen
Dharma voi tarkoittaa
velvollisuutta, oppia, maailmanjärjestystä tai uskontoa
Dharma merkitsee myös tiettyjen
moraalisten ihanteiden
noudattamista. Siihen kuuluu menneiden sukupolvien kunnioittaminen ja elämän arvostaminen
Samsara - usko jälleensyntymiseen
Samsara
tarkoittaa olemassaolon kiertokulkua
Usko siihen, että kaikki elävät olennot syntyvät aina uudelleen todellisuuteen
Samsara on
jälleensyntymisen kierto
Karma - tekojen merkitys
karma
tarkoittaa
tekoja
ja niiden
seurauksia
Ihminen voi kerätä hyvää karmaa tekemällä hyviä tekoja ja täten ihminen edesauttaa hyvää samsaraa
Eettinen toiminta
, kuten väkivallattomuus ja heikompiosaisten auttaminen tuovat hyvää karmaa
Jälleensyntymä nähdään hindulaisuudessa taakkana, riskinä ja kirouksena, josta olisi päästävä vapautumaan.
Moksa
eli jälleensyntymisestä vapautuminen, on hindulaisuuden päämäärä. Silloin ihminen vapautuu jälleensyntymästä kierrosta ja yhtyy maailmankaikkeuteen
Pelastumiseen kolme eri tietä:
Toiminnan tie
= ihminen seuraa omaa velvollisuuttansa eli dharmaa ja pyrkii keräämään hyvää karmaa. Ihminen on uskollinen niille tehtäville, jotka hänelle on määrätty, ja siihen asemaan, joka hänelle on annettu
Tiedon tie
= pyhien tekstien, kuten
veda-kirjallisuuden
opiskelua. Tämä tapahtuu usein hengellisten opettajien
gurujen
, avustuksella.
Rakkauden tie
=Antautuminen jumalien palvontaan. Ihminen rukoilee jumalia ja uhraa heille
Hindulainen käsitys jumalista
Jumalakäsitys on
polyteistinen
, eli monijumalainen.
Hindulaisuus edustaa usein
monolatriaa
: jumalia on monia, mutta uskonnonharjoittaja kokee vain yhden jumalan palvonnan merkitykselliseksi
Hindulaisuus voi saada
monoteistisiä
piirteitä, koska jollain tietyillä alueilla palvotaan vain yhtä tiettyä jumalaa, eikä muita jumalia hyväksytä
Hindulaisuuteen liittyy myös
panteismi
, jonka mukaan jumaluutta voi olla kaikkialla todellisuudessa. Esim. Ganges-virta on jumalatar
Hindulaiset jumalat muodostavat ryhmittymiä. Usein puhutaan
jumalten kolmikosta
: Brahma, Siva ja Visnu
Brahma
on luojajumala. Häntä ei palvota, vaan häntä pidetään kaiken lähtökohtana, jonkinlaisena alkuperustana
Shiva
Luomisen ja tuhoamisen jumala, vastakohtien jumala. Tanssiessaan hän yhdellä askeleella särkee ja toisella luo uutta. Hän edustaa hedelmällisyyttä että asketismia. Shivan palvontaa kutsutaan
Shaivismiksi
Visnu
Ylläpitää maailmaa- Hänellä on monia eri ruumiillistumia, kuten
Krishna
. Vishnun palvontaa kutsutaan
Vaishnaviksi
Monilla jumalilla on puolisoita, lapsia, palvelijoita ja jokin eläin
Jotkut hindut palvovat naisjumalia, äitijumalia. Tätä palvontaa kutsutaan
saktismiksi