Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
Temperamentti - Coggle Diagram
Temperamentti
-
-
Yksilölliset erot toimintatyyleissä on ollut yksilöllä syntymästä asti ja seurausta hermoston toiminnasta.
Tieteellisissä tutkimuksissa on useasti osoitettu perinnöllisyydellä olevan merkitystä temperamentissä. Geenitutkimuksissa tarkemmin tutkittiin niiden tekijöiden vaikutusta siihen.
Vauvojen tunneilmaisussa voidaan havaita eroja, kuten itkuherkkyys tai aktiivisuustaso.
Kaikki kehitys vaikuttaa temperamenttiin. Aivojen kehitys vaikuttaa varsinkin lapsuuden aikana myös temperamentin kehittymiseen.
Temperamentin voimakkuus ja ilmeneminen muuttuu kuitenkin elämän aikana, vaikka reagointitaipumukset pysyvät läpi elämän
Pientä lasta ja toimintaa ohjaa temperamentti, mutta kasvaessa ja oppiessa lapsi oppii itse ohjaamaan temperamenttia.
Temperamenttiteoria: Temperamenttiteorioita on tehty monien tutkijoiden parissa, ja kaikkia niitä yhdistää yritys löytää erilaisia luokituksia, jotka auttavat kuvaamaan kaikkia yksilöitä mahdollisimman hyvin.
-
-
Temperamentti on jokaisen ihmisen oma taipumus reagoida ympäristön ja omiin sisäisiin tapahtumiin ja tiloihin.
Se kertoo miten ihminen tekee asioita miten tekee, ei miksi ihminen tekee
DRD4-geeni, joka säätelee aivojen dopamiinitoimintaa, on osoitettu liittyvän elämyshakuisuuteen ja uhkarohkeuteen.
Tarkempaa näyttöä on viime aikoina saatu serotoniini- ja dopamiinitasojen aktiivisuus on yhteydessä temperamenttiin.
McAdams kehitti persoonallisuusmallin, jossa temperamentti ja persoonallisuuden piirteet molemmat lukeutuvat yksilön taipumuksellisiin piirteisiin luoden pohjan ihmisen persoonallisuudelle.
Eri tutkijoita temperamenttiteorialle on Alexander Thomas ja Stella Chess, Arnold Buss ja Robert Plomin, Jerome Kagan ja Robert Cloninger.