Please enable JavaScript.

Coggle requires JavaScript to display documents.

Kemialliset sidokset+kiinteät aineet - Coggle Diagram

- - - - Suurimmat arvot pienillä atomeilla (fluori, happi, kloori), koska sidoksen muodostavat ulkoelektronit ovat lähellä positiivista ydintä, joka vetää sidoselektroniparia puoleensa.
      - Elektronegatiivisuusero alle 0.1 = pooliton ja yli 0.1 = poolinen
        
        Poolisen sidoksen sidoselektronit ovat jakautuneet epätasasesti sidoksen muodostaneiden atomien välillä, sillä toinen atomi on elektronegatiivisempi eli vetää sidoselektroneja kovemmin puoleensa.
        
        Elektronegatiivisemmalle muodostuu negatiivinen osittaisvaraus (- delta) ja elektropositiiviselle (ei vedä niin kovasti) positiivinen osittaisvaraus.
        
        Lähekkäin olevaa kahta erimerkkistä sähkövarausta kutsutaan dipoliksi.
        
        Happi molemmissa dipoleissa
        
        Kahden samanlaisen atomin muodostama kovalenttinen sidos on aina pooliton, sillä niiden elektronegatiivisuusero on 0. Esim. C–C ja H-H
      - elektronegatiivisemmalle atomille negatiivinen varaus ja elektropositiiviselle atomille positiivinen varaus
  - - - jalokaasuilla (pääryhmä 18) on oktettirakenne, eli niillä ei ole tarvetta muodostaa sidoksia muihin alkuaineisiin (=inerttejä)
      - Sisäiset sidokset muodostuu, kun atomit pyrkivät oktettirakenteeseen. Sidosten muodostuessa atomin energia laskee saavutetun oktettirakenteen takia.
        
        Sidosten muodostuminen vapauttaa siis energiaa ympäristöönsä. Oktettirakenne purkautuu, jos sidoksia katkaistaan. Sidosten katkaiseminen siis tarvitsee energiaa.
        
        Sisäiset sidokset ovat vahvoja sidoksia, koska niiden katkaiseminen vaatii paljon energiaa.
  - - - Jos sidoksen atomien elektronegatiivisuusero on yli 1.7, on kyseessä silloin yleensä ionisidos. On kuitenkin poikkeuksia, esim. HF
      - Yhdisteissä metallit esiintyy yleensä positiivisesti varautuneina kationeina, eivätkä ne (lukion materiaaleissa) muodosta kovalenttisia sidoksia poikkeuksia lukuunottamatta. Siis jos yhdiste sisältää metallin, on se todennäköisesti ioniyhdiste.
        
        Ioniyhdiste on sähköisesti neutraali, jolloin sillä on positiivisesti varautuneen kationin lisäksi myös negatiivisesti varautunut anioni/anioneja.
        
        Ionisidos on siis kationin ja anionin välille muodostunut sähköinen vetovoima.
      - Ionisidoksella muodostuneita yhdisteitä kutsutaan ioniyhdisteiksi eli suoloiksi. Esim NaCl (Na⁺ ja Cl⁻-ionit)
      - Joissakin ioniyhdisteissä voi olla ainoastaam epämetalleja. Esim. lannoitteissa ja räjähteissä käytetty ammoniumnitraatti NH4NO3 sisältää ammoniumionin ja nitraatti-ionin.
    - - Metalliatomit ovat sitoutuneet toisiinsa metallisidoksin.
      - Metallisidoksia kuvataan elektronimeren avulla, jossa metalliatomien luovuttamia negatiivisesti varautuneita ulkoelektroneja ympäröi positiivisesti varautuneet metallikationit. Näiden välille syntynyt sähköinen vetovoima pitää rakennetta kasassa.
    - - kahden epämetallin välillä yleensä tämä sidos
        
        esim. hiili ja typpi
      - kahden atomin välisessä kovalenttisessä sidoksessa kumpikin atomi luovuttaa yhden ulkoelektronin. Kovalenttinen sidos koostuu luovutetuista ulkoelektroneista (2) eli sidoselektroniparista
        
        yksinkertaisessa koval. sidoksessa atomit ovat luovuttaneet yhdet ulkoelektronit yhteiseen käyttöön sidoselektronipariksi.
        
        kovalenttinen kaksoissidos: kumpikin sidoksen atomeista luovuttaa kaksi ulkoelektronia yhteiseen käyttöön kahdeksi sidoselektronipariksi, atomeilla käytössä neljä sidoselektronia
        
        kovalenttinen kolmoissidos, kolme ulkoelektronia luovutettu yhteiseen käyttöön, atomeilla käytössä kuusi sidoselektronia
      - kovalenttisesti sitoutuneet yhdisteet ovat molekyylejä.
      - Elektronegatiivisyysero alle 1.7 yksikköä
- - - - Poolisessa molekyylissä on dipoli, jolloin poolisten molekyylien välille voi syntyä dipoli-dipolisidoksia.
      - Eri molekyylien erimerkkiset osittaisvaraukset vetävät toisiaan puoleensa. Tämä sähköinen vetovoima on dipoli-dipolisidos.
    - - Dipoli-dipolisidoksen erikoistapaus
      - Pienikokoinen vetyatomi sitoutuu kovalenttisella sidoksella pieneen ja elektronegatiiviseen atomiin O,N,F, muodostuu vetyyn atomien pienikokoisuuden takia poikkeuksellisen vahva positiivinen osittaisvaraus. Eri molekyyliin, ei esim O–H, joka on samassa molekyylissä!
      - esim. vesimolekyylit muodostaa keskenään vetysidoksia, jotka ovat poikkeuksellisen vahvoja --> vaatii energiaa katkaista --> korkea kiehumispiste
    - - Etenkin poolittomilla molekyyleillä, mutta myös poolisten molekyylien välillä ja yksittäisten atomien ja ionien välilllä.
      - Kutsutaan myös Van der Waalsin voimiksi
      - Moolimassan kasvaessa myös dispersiovoimat vahvistuu, koska suuremmissa molekyyleissä on enemmän hetkellisen osittaisvarauksen muodostamiseen vaadittavia elektroneja.
    - - Molekyylin dipolin osittaisvarauksen ja vastakkaismerkkisen ionin välille muodostunut sähköinen vetovoima
        
        Voimakkain, sillä ionien sähkövaraukset voimakkaampia kuin osittaisvarausten
- - - - Sidosten suuntautuminen voi kumota poolisia sidoksia omaavan molekyylin poolisuuden.
        
        Sidoskulma 180 astetta, koska sp hybridisoitunut
        
        Kaksoissidoksessa hiiliin sitoutuneet samanlaiset elektronegatiiviset atomit kaksoissidoksen eripuolilla
        
        Tetraedri: sp³ hybridisoitunut atomi, joka on sitoutunut 4 samanlaiseen elektronegatiiviseen atomiin.
        
        Myös hiilivedyt ovat poolittomia, vaikka niiden elektronegatiivisuusero on 0,4. Pitkä hiilivetyketju kumoaa heikon poolisuuden-
- - - - Timantti ja grafiitti, fullereeni hiilen allotropisia muotoja (=alkuaineen kyky esiintyä erilaisissa muodoissa samoissa olosuhteissa
    - - Poikkeukset, esim. grafiitti