Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
Kielten oppiminen lukihäiriöissä - Coggle Diagram
Kielten oppiminen lukihäiriöissä
Taustaa
lukihäiriön todennäköisyys on 3-10%
lukihäiriö on fonologisen prosessoinnin vaikeutta sisältäen puutteellisen fonologisen tietoisuuden, työmuistin sekä nopean sarjallisen nimeämisen (RAN)
yhteydessä tehottomaan kuuloprosessointiin vastasyntyneellä sillä lukihäiriöriskin omaavilla lapsilla epätyypillinlen ERP-tulos kuuloprosessoinnissa
puheäänet indusoivat kuuloalueella samanlaista aktivaatiota mutta rakenteellinen ja toiminnallinen yhteys vasemmassa arcuate fasciculuksessa, otsalohkon ja vas.ohimolohkon välillä on lukihäiriössä hankaloitunut
lukihäiriössä erityinen vaikeus sanamuotojen oppimisessa kun sanojen tarkoituksen ymmärrys oli toimivaa
lyhytkestoista muistia haastettaessa vaikeuksia oli ulkomaisen kielen painotuksen erottamisessa
vaikeuksiin liittyy arcuate fasciculuksen heikentynyt toiminta
vasemmat frontaalialueet mahd.osallisina puheäänten luokittelussa ja fonologisten kategorioiden muodostamisessa
vasen arcuate fasciculus on tärkeä sekä fonetiikassa, sanojen jäsentelyssä sekä sanojen oppimisen ohjaamisessa
on tutkittu fMRI:llä ja DTI:llä
hypoteesi:
1) pullonkaula on erityisesti täyden leksikaalisen jäsentämisen kannalta uusien sanamuotojen luominen
2) lukihäiriölapsilla ongelmia toisen kielen prosessoinnin kanssa
2) - toisen kielen prosessointi (MMN-vasteet) saattaa korreloida lukutaidon ja fonologisten taitojen kanssa koska lukutaito ja sanaoppiminen käyttävät samoja aivoalueita
lukihäiriöisillä heikompi aktivaatio toisen kielen sanojen kanssa vasemmalla etuaivolohkossa
on ehdotettu että lukihäiriöisillä aikuisilla uusien sanamuotojen oppimine on vaikeaa kielestä riippumatta
lukihäiriötä ei voida huomata vain äidinkielen puhetaitojen perusteella
ei ole varmaa, vaikuttaako lukihäiriö aivojen aktivoitumiseen ja onko se erilaista tuttujen äidinkielen ja toisen kielen sanojen kanssa
onko vieraan kielen sanojen prosessointi erilaista kuin äidinkielen sanojen ja johtuuko subleksikaalisista vai leksikaalisista representaatioista
Metodit
tutkittiin aktivaatiota pitkäkestoisessa muistisa suomea puhuvilla 9-11 -vuotiailla suomen- ja englanninkielen osalta (koe- ja kontrolliryhmä)
esitestien ja taustatietojen perusteella jaettiin kahteen ryhmään: lukihäiriö(koe)ryhmä ja ei lukihäiriötä (kontrolli)ryhmä
koeryhmässä 19 lasta (7 tyttöä ja 12 poikaa, keski-ikä 10v 9kk, SD = 8kk) jotka opiskelleet enkkua keskimäärin noin 16 kk (SD=7kk)
isolla osalla tytöistä ei diagnoosia, koska poikia suositellaan arviointeihin useammin kuin tyttöjä -> havaintoharha
kontrolliryhmässä 21 lasta (9 tyttöä, 12 poikaa, keski-ikä 10v 6kk, SD = 10kk) jotka opiskelleet enkkua keskimäärin noin 15 kk)
esitestit mittasivat lukutaitoa (ALLU ja LukiLasse), älykkyyttä (WISC), nimeämistä (RAN) ja fonologisia taitoja (common unit test)
ALLU jakoi lapset kolmeen ryhmään: heikot (23 %), keskitasoiset (54 %) ja keskitasoa paremmat (23 %) lukijat
jaettiin edelleen kolmeen ryhmään eli yht. 9 ryhmää)
koeryhmässä WISC-pisteet ei saanut olla yli yhden keskihajonnan päässä keskiarvosta ja lukutestissä pisteiden taas piti olla vähintään yhden keskihajonnan verran alle keskiarvon sekä joko sanelussa samalla tavalla tai lukemisessa sijoittui heikoimpaan ryhmään (koeryhmän lapsista 8 näiden testien perusteella ja 11 oli valmis lukihäiriö-diagnoosi)
kontrolliryhmässä päin vastoin
koeryhmäläiset olivat alimmassa 10. persentiilissä sanojen lukemisessa huolimatta siitä, oliko heillä dg vai ei
heillä, joilla ei ollut dg olivat parempia sanelussa kun taas diagnosoidut lapset olivat nopeampia kirjaiden nimeämisessä
erot johtuvat siis jostain muusta kuin lukihäiriön tasosta
ryhmien välillä ei eroja WISC-block designissä, sanastossa tai coding taskissa kun taas numerosekvenssin hyödyntäminen fonologisessa lyhytaikaisessa muistissa oli kontrolliryhmällä parempi
kontrolliryhmä oli parempi myös RAN-testissä sekä heillä oli parempi fonologinen tietoisuus
vanhempien mukaan lapsilla ei muita neurologisia ongelmia tai kuulohäiriöitä sekä kahta kontrolliryhmän lasta lukuun ottamatta kaikki olivat oikeakätisiä
vertailtiin z-pistemääriä, jotta nähtiin, erosiko lukutaito ja fonologiset taidot toisistaan
käytettiin ERP:tä ja MMN:ää (oddball paradigm)
vieraat äänet aktivoivat MMN:n
MMN syntyy kun huomio on kohdistettu toisaalle mikä saattaa olla tärkeää kehityshäiriöitä tutkittaessa
jotta tunnistettiin ryhmien väliset erot MMN-vasteissa, käytettiin ECD-metodia (equivalent current dipole)
sanatunnistukselle tärkein on aikaiset sanatunnistuksen vaiheet, jota tutkittiin lähdeanalyysillä
tutkittiin myös, onko aivoaktivaatio äidinkielessä ja toisessa kielessä yhteydessä lukutaitoon ja fonologiseen prosessointiin (yleensä lukihäiriössä häiriintyneet)
lapsille esitettiin neljää eri sanaa sekä englanniksi että suomeksi (molemmissa mukana yksi epäsana)
enkun sanojen odotettiin eroavan käytön määrän suhteen (esim. she on yleinen kun taas shy ei kovinkaan)
suomen kielen olivat foneemisesti samankaltaisia kun englanninkieliset sanat (ja tietysti paljon tutumpia kuin enkun sanat)
sanat luettiin, äänitettiin ja sitten muokattiin vastaamaan enemmän toisiaan esimerkiksi rakenteen osalta (jako 'hinkuäänteisiin' ja vokaaleihin)
molemmat kielet erikseen (oddball paradigm-tyylillä)
suomeksi: standardi oli suu, deviantteja sii, sai ja soi
deviantti esitettiin 156 kertaa ja standardeja jokaista 1902 kertaa
englanniksi: standardi oli shoe ja deviantteja she, shoy ja shy
stadardi p = 0,80 ja deviantti p = 0,066
molemmat sekvenssit jaettiin kuuteen blokkiin ja äänet esitettiin kolmen blokin jaksoissa
EEG:n aikana lapset istuivat ja katsoivat äänetöntä elokuvaa ilman tekstityksiä kun ääniärsykkeitä syötettiin 50 dB voimakkuudella
käskettiin keskittymään vain elokuvaan (MMN-ärsyke)
PCA:ta (principal component analysis) käytettiin lähteiden osuvuuden arvioimiseen
hypoteesi:
MMN:llä olisi bilateraalisia temporaalilähteitä ja mahdollisesti vasen frontaalilähde jos puheen tuoton alueet vaikuttivat prosessointiin
osallistujat lisättiin tilastolliseen malliin, jos heidän sopivuutensa siihen oli väh. 75 % ja heillä oli vähintään yksi lähde aivokuorella tai sen lähistöllä
molemmista ryhmistä 17 kpl
keskimääräisesti kolmen dipolin malli saavutti 87 %:n sovitettavuuden
tilastolliset testit ja vertailut suoritettiin kognitiivisille pisteille ryhmien välille t-testeillä ja tilastollinen analyysi MMN-vastauksille sisältäen toistetut ANOVA-mittaukset (ryhmä, kieli, sanamuoto, koronaalinen ja sagittaalinen sijainti)
näistä vain tärkeimmät tiedot raportoitiin
temporaalillähteiden dipolivahvuudet mitattiin t-testeillä (bilateraalisia temporaalilähteitä tai ainakin yksi löydettiin suurimmalta osalta (vasen: 12 koehlöä ja 10 kontrollia, oikea: 13 koehlöä ja 12 kontrollia))
tilastollisesti ei voitu verrata ryhmien dipolivoimakkuuksia, koska vasen frontaalilähde löydettiin liian vähältä
jotta tutkittiin onko aivojen edustusten aktivaatio yhteydessä kognitiivisiin taitoihin suoritettiin Pearsonin r-testi
kaikki tilastolliset testit SPSS:llä ja alfataso 0,05
Tulokset
MMN ja ryhmä, kieli ja sanamuoto merkitsevä yhteys
ryhmien välillä ei eroa äidinkielen sanamuodoissa
toisen kielen sanamuodoissa koeryhmä selvästi heikompi sanan 'she' kanssa (p = 0,004) mutta muissa sanamuodoissa ei eroa
ei merkitsevää eroa ECD:n voimakkuudessa vasemmassa temporaalilähteessä
oikea temporaalilähde vahvemmin aktivoitunut kontrolleilla (korreloi MMN:n amplitudin kanssa sanalle 'she' r = -0,41, p = 0,043
yleisesti frontaalilähteen osuus MMN:ään oli pieni
pieni merkitsevä negatiivinen korrelaatio 'she':lle lukipisteissä ja MMN:ssä r = -0,49, p = 0,001 eli negatiivisempi MMN on yhteydessä parempaan lukemiseen
Pohdinta
tutkittiin, kuinka aivoaktivaatio yhteydessä lukihäiriössä heikentyneisiin kognitiivisiin taitoihin
kontrolliin verrattuna koeryhmällä puheen prosessointi havaittiin puutteelliseksi 'she':n kohdalla (etenkin oikean kuuloaivokuorella/sen läheisyydessä) kun taas muiden (kielellä ei väliä) sanojen kohdalla ei
lähteen lokalisaatio ehdottaa että lukihäiriöisillä oikea kuuloalue aktivoitui heikosti sanan 'she' kohdalla
oikea aivopuolisko saattaa olla erityisesti yhteydessä vieraiden sanojen prosessoinnissa ja tunnistuksessa)
samankaltaiset MMN:t vokaaleissa molemmilla ryhmillä
lukihäiriössä ei havaittu merkkiä toisen kielen puheäänten prosessoinnin heikkoudesta
ei voi poistaa mahdollisuutta että sanataajuus vaikutti amplitudeihin
heikkoudet kuulo-sanamuotojen edustuksissa voi olla seurausta vähäisestä altistuksesta printille lukihäiriöryhmässä
altistuksen määrä toiselle kielelle voi vaikuttaa aktivaatioon sen kielen sanojen kohdalla
voi olla myös ettei koeryhmä hyödy altisuksesta samalla tavalla (eli yhtä paljon) kuin kontrollit
toistuva altistus sai kontrolliryhmässä luotettavan edustuksen kun taas lukihäiriössä se oli heikompi (pienempi MMN)
lukihäiriöryhmä tarvitsi enemmän altistusta luodakseen luotettavat sanaedustukset
äidinkielessä altistus on muutenkin jatkuvaa niin ei päde siihen
ei eroja sanoissa, joilla ei vielä sanamuotoedustusta pitkäkestoisessa muistissa (epäsanat)
lukihäiriö liittyy heikentyneeseen kykyyn muodostaa vahvoja aivojen edustuksia uusille toisen kielen sanoille
pullonkaula lukihäiriölle toisen kielen oppimisessa
vaikeudet sanamuoto-oppimisessa yhteydessä heikentyneeseen sarjaprosessointiin toisessa kielessä (äidinkielen kohdalla ryhmien välillä ei eroa)
yhteydet lukutaidoissa ja sanojen yönaikaisella vakiintumisella pitkäaikaiseen muistiin
synkronisoitunut aktiivisuus oikean kuuloalueen ja vasemman alemman frontaalialueen välillä on vähentynyt heikoilla lukijoilla
lukihäiriöryhmässä huonompi fonologinen lyhytaikainen muisti ja oli hitaampia nopeassa nimeämisessä (RAN)
lukutaito ja nimeämisen taito korreloi MMN-amplitudin kanssa toisen kielen tuttujen sanojen kanssa
yhteiset neuraaliset yhteydet aivoissa
toisen kielen oppiminen hankalaa, koska sekvenssitason prosessointi dorsal streamissä ei ole toimivaa mikä vaikuttaa sanamuotojen oppimiseen
syynä heikko funktionaalinen konnektiivisuus arcuate fasciculuksessa?
äidinkieli sijoituu ventral streamille ja vieras kieli dorsal streamille
tulokset tukevat, että äidinkielen ja vieraan kielen puheen prosessoinnissa on eroja
subleksikaalisella tasolla äidinkieli aktivoi kuulofoneemitoiminnassa mukana olevia aivoalueita kun taas toinen kieli aktivoi myös alueita jotka liittyvät artikulatooriseen motor-prosessointiin etuaivokuorella
vähemmän yleisten sanojen oppimiseen vaikuttaa ortografinen muoto