Palautumisen paradoksi ja hyvinvointi

Työstressorit ja hyvinvointi

Palautuminen ja hyvinvointi

Palautumisen paradoksi

Taustaa, muuta yleistä sekä pohdinta

Palautumista vahvistavat toimet kuten psykologinen irrottautuminen vapaa-ajalla, fyysinen harjoittelu sekä uni voivat suojella hyvinvointia

Tässä tutkimuksessa: useita stressoreita, kuinka stressorit vaikuttavat terveyteen ja hyvinvointiin, erityinen kiinnostus kausaalisten reittien selvittämiseen ja kuinka organisaatiot voivat torjua mahd. stressoreiden neg. vaikutuksia

toisen empiirisen tutkimuksen mukaan korkeiden stressitekijöiden kohdalla palautumisprosessi vioittuu

selkeyden vuoksi termit stressi sekä stressitekijät (stressorit)

tutkitaan väitettä: stressorit ja palautumisprosessit ovat yhteydessä paradoksaalisella tavalla

stressorit ovat työn piirteitä ja työtapahtumia, jotka aiheuttavat rasitusta (esim. lyhytkestoiset kardiovaskulaariset aktivoitumiset, huono olo, huono fiilis tai pitkäkestoisempaa uupumusta ja muita psykosomaattisia oireita)

palautuminen on kuormitusreaktion vastakohta, jossa lyhytaikaiset kuormitustekijät helpottavat, jotta tilanne ei kroonistu

on tutkittu paljon stressin fyysisiä (selkäkipu, silmäsärky) ja psykologisia (ahdistus, masennus) oireita

korkealle stressille altistuvat raportoivat enemmän terveysongelmia ja huonompaa terveyttä kuin he jotka eivät altistu korkealle stressille

meta-analyysit kattavat kolme erilaista stressoria: työn korkeat vaatimukset, estevaatimukset ja sosiaalinen ympäristö

korrelaatiot huonoon hyvinvointiin:

  • työn vaatimukset: r = |0,01-0,40|
  • korkea työtaakka: r = |0,20-0,40|
  • estevaatimukset: r = |0,12-0,42|
  • sosiaalinen ympäristö: r = |0,13-0,37|

korrelaatiot tyypillisesti matalia fyysisten oireiden kohdalla verrattuna psykologisiin

stressitekijöillä selvästi vaikutusta hyvinvointiin

useimmissa tutkimuksissa kyselyt stressoreista ja rasitteista täytettiin itse jolloin tuloksiin vaikuttaa yleinen menetelmävarianssi

menetelmävarianssilla ei voida kuitenkaan selittää kaikkea tätä havaittua yhteyttä

poikittaiset korrelaatiot työstressoreiden ja rasitusoireiden välillä voi johtua erilaisista taustalla olevista syysuhteista

esim. työperäiset stressitekijät voivat aiheuttaa muutoksia rasitusoireissa, rasitusoireet työperäisissä stressitekijöissä ja kolmannet muuttujat voivat selittää näiden kahden välistä yhteyttä

stressorit yhdistettynä esimerkiksi matalaan kontrolliin tai huonoon palkkaan lisäävät masennusoireita

reversiivinen kausaalinen reitti: alkutilanteessa korkeampia rasiteoireita kokeva raportoi ajan kuluessa enemmän työstressiä

ei vain niin että stressi -> huono hyvinvointi vaan myös huono hyvinvointi lisää riskiä kokea korkeamman tason työstressiä

kun työntekijä kohtaa tavallista enemmän stressiä, reagoivat he negatiivisesti esim. kokemalla huonovointisuutta (stressorien kasvaessa myös rasitus nousee ja vaikuttaa siten tunnetilaan/affektiivisuuteen)

stressoreiden sekä rasituksen välinen korrelaatio oli korkeampi kun rasitusta arvioitiin hetki stressorin kokemisen jälkeen sen sijaan, että sitä olisi mitattu stressorin kokemisen kanssa samanaikaisesti

päiväkohtainen aikapaine ja työtaakka lisäsi positiivista affektiivisuutta kuten omistautuneisuutta kun taas estevaatimukset eivät lisänneet

poikittaistutkimuksissa korrelaatiot stressorien ja fyysisten oireiden välillä melko pieniä

pitkittäistutkimuksessa fyysisten ja psyykkisten oireiden efektikokojen ero pienenee

palautumisaktiviteetti: mitä teet kun palaudut ja palautumiskokemus: mitä tunteita koet kun palaudut

neljä työstressistä palautumista helpottavaa asiaa: psykologinen työstä irrottautuminen, rentoutuminen, osaaminen/taitavuus (mastery) ja hallinta

psykologinen irrottautuminen vähentää negatiivista affektiivisuutta (r = -0,23 - -0,42) mutta ei merkittävästi lisää positiivista affektiivisuutta

efektikoot suurempia poikittaistutkimuksissa kuin pitkittäis- tai päiväkirjatutkimuksissa

joidenkin tutkimusten mukaan psyk. irrottautumisen vähyys heikensi hyvinvointia kun taas toisten mukaan ei

yksittäisellä päivätasolla on kuitenkin helpottavaa

aerobinen harjoittelu lisäsi selvästi positiivista affektiivisuutta kun efektikoko d = 0,47

lisäsi myös yleistä hyvinvointia ja vähensi psykologista huonovointisuutta

aerobinen harjoittelu ei siis vain yhteydessä pos.affektiivisuuteen vaan myös lievittää reaktioita stressitekijöihin

säännöllisesti liikkuvilla korkeampi positiivisen affektiivisuuden taso kun kontrolliryhmällä (d = 0,51)

hyvä uni voi auttaa vastustamaan itsehillinnän ja suorituskyvyn heikkenemistä, jotka johtuvat rasitusprosesseista

unen laatu korreloi oireisiin: r = -0,29 - r = -0,48

unen määrä korreloi oireisiin: r = -0,11 - r = -0,23

huono uni estää palautumista ja kaksinkertaistaa masennusriskin

mitä korkeampi stressi, sitä enemmän vaatii palautumista

työstressi ennustaa huonompaa ja vähäisempää palautumista = palautumisen paradoksi

työstressin ja irrottautumisen korrelaatio r = -0,25

haastevaatimukset ja irrottautuminen r = -0,28

estevaatimukset ja irrottautuminen r = -0,18

sos. konfliktit ja irrottautuminen r = -0,25

työresurssit ja irrottautuminen r = 0,03-0,10

irrottautumisesta erityisen haastavaa tekee yleinen työtaakka, aikapaine ja sosiaaliset tekijät

korkea työtaakka hetkellä t ennustaa matalaa irrottautumista hetkellä t+1

jotta pysyy fyysisesti aktiivisena, työn kontrollilla enemmän merkitystä kuin työn vaatimuksilla (kontrolli lisää itsemääräämisoikeutta ja se taas auttaa aktiivisuudessa)

myös luonteella väliä: liikkumaan tottuneet liikkuvat usein jopa enemmän stressiä kohdatessaan ja käyttävät sitä coping-keinona

pieni mutta merkitsevä havaittu korrelaatio

  • työtaakan ja unikeskeytysten välillä (r = 0,14)
  • työtaakan ja unen laadun välillä (r = -0,15)
  • työtaakan ja unen määrän välillä (r = -0,10)

muut stressorit ja unikeskytykset:

  • ihmissuhteet (r = 0,22)
  • org. vaatimukset (r = 0,17)
  • rooliristiriita (r = 0,13)
  • rooliepäselvyys (r = 0,04) -> ei yhteyttä

korkeat työn vaatimukset on yhteydessä uniongelmiin ajan kanssa

unelle haitallisia myös konfliktit, eristäminen ja itsetuntoa uhkaavat tilanteet

palautumisen paradoksia saattaa selittää: korkea neg. affektiivisuus, energiaresurssien ehtyminen ja jatkuva yhteys töihin stressin kautta

työstressi on yhteydessä neg. affektiivisuuteen ja se ilmenee esimerkiksi ärsyyntymisenä, jännittyneisyytenä tai vihana -> vaikeuttaa työstä irrottautumista

mielialan sopivuushypoteesi (mood-congruency hypothesis)

neg. affektiivisuus: - lisää vatvomista, jolloin henkisen etäisyyden ottaminen töihin vaikeutuu, -lisää muös virittyneisyyttä, jolloin nukkuminen vaikeutuu

vain neg. affektiivisuudella yhteys unen heikkoon laatuun (pos. ei)

ehtyneet energiavarastot ymmärrettävästi vähentävät fyysistä aktiivisuutta

vähäinen itsevarmuus liikuntaa kohtaan lisäsi liikuntaa

stressaantuneena lihakset palautuvat heikommin

väsyneenä vatvomisen lopettaminen hankalaa -> syntyy kierre

nykyään 'jatkuva yhteys' (constant connectivity), mikä heikentää palautumista koska koko ajan mahdollisuus tehdä töitä tai olla yhteydessä työasioissa -> irrottautuminen vaikeaa

korkea neuroottisuus sekä negatiivinen piirreaffektiivisuus ennustavat korkeaa työstressiä ja vaikeuttaa palautumista

negatiivinen mielentila saattaa olla kolmas piilevä muuttuja korkean työstressin ja heikentyneen palautumisen yhteydessä

kaikki eivät koe palautumisen paradoksia samalla tavalla

esim. matala affektiivisuus tai jatkuvan yhteyden puuttuminen ennustaa parempaa palautumista

tulevaisuudessa palautumisen paradoksia pitäisi tutkia paremmin

stressoreilla on tapana kasaantua ja lisätä herkkyyttä tulevaisuuden stressoreille etenkin kun palautuminen on kesken