Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
Palautumisen paradoksi ja hyvinvointi - Coggle Diagram
Palautumisen paradoksi ja hyvinvointi
Työstressorit ja hyvinvointi
on tutkittu paljon stressin fyysisiä (selkäkipu, silmäsärky) ja psykologisia (ahdistus, masennus) oireita
korkealle stressille altistuvat raportoivat enemmän terveysongelmia ja huonompaa terveyttä kuin he jotka eivät altistu korkealle stressille
meta-analyysit kattavat kolme erilaista stressoria: työn korkeat vaatimukset, estevaatimukset ja sosiaalinen ympäristö
korrelaatiot huonoon hyvinvointiin:
työn vaatimukset: r = |0,01-0,40|
korkea työtaakka: r = |0,20-0,40|
estevaatimukset: r = |0,12-0,42|
sosiaalinen ympäristö: r = |0,13-0,37|
korrelaatiot tyypillisesti matalia fyysisten oireiden kohdalla verrattuna psykologisiin
stressitekijöillä selvästi vaikutusta hyvinvointiin
poikittaistutkimuksissa korrelaatiot stressorien ja fyysisten oireiden välillä melko pieniä
useimmissa tutkimuksissa kyselyt stressoreista ja rasitteista täytettiin itse jolloin tuloksiin vaikuttaa yleinen menetelmävarianssi
menetelmävarianssilla ei voida kuitenkaan selittää kaikkea tätä havaittua yhteyttä
poikittaiset korrelaatiot työstressoreiden ja rasitusoireiden välillä voi johtua erilaisista taustalla olevista syysuhteista
esim. työperäiset stressitekijät voivat aiheuttaa muutoksia rasitusoireissa, rasitusoireet työperäisissä stressitekijöissä ja kolmannet muuttujat voivat selittää näiden kahden välistä yhteyttä
stressorit yhdistettynä esimerkiksi matalaan kontrolliin tai huonoon palkkaan lisäävät masennusoireita
reversiivinen kausaalinen reitti: alkutilanteessa korkeampia rasiteoireita kokeva raportoi ajan kuluessa enemmän työstressiä
ei vain niin että stressi -> huono hyvinvointi vaan myös huono hyvinvointi lisää riskiä kokea korkeamman tason työstressiä
kun työntekijä kohtaa tavallista enemmän stressiä, reagoivat he negatiivisesti esim. kokemalla huonovointisuutta (stressorien kasvaessa myös rasitus nousee ja vaikuttaa siten tunnetilaan/affektiivisuuteen)
stressoreiden sekä rasituksen välinen korrelaatio oli korkeampi kun rasitusta arvioitiin hetki stressorin kokemisen jälkeen sen sijaan, että sitä olisi mitattu stressorin kokemisen kanssa samanaikaisesti
päiväkohtainen aikapaine ja työtaakka lisäsi positiivista affektiivisuutta kuten omistautuneisuutta kun taas estevaatimukset eivät lisänneet
pitkittäistutkimuksessa fyysisten ja psyykkisten oireiden efektikokojen ero pienenee
Palautuminen ja hyvinvointi
palautumisaktiviteetti: mitä teet kun palaudut ja palautumiskokemus: mitä tunteita koet kun palaudut
neljä työstressistä palautumista helpottavaa asiaa: psykologinen työstä irrottautuminen, rentoutuminen, osaaminen/taitavuus (mastery) ja hallinta
psykologinen irrottautuminen vähentää negatiivista affektiivisuutta (r = -0,23 - -0,42) mutta ei merkittävästi lisää positiivista affektiivisuutta
efektikoot suurempia poikittaistutkimuksissa kuin pitkittäis- tai päiväkirjatutkimuksissa
joidenkin tutkimusten mukaan psyk. irrottautumisen vähyys heikensi hyvinvointia kun taas toisten mukaan ei
yksittäisellä päivätasolla on kuitenkin helpottavaa
aerobinen harjoittelu lisäsi selvästi positiivista affektiivisuutta kun efektikoko d = 0,47
lisäsi myös yleistä hyvinvointia ja vähensi psykologista huonovointisuutta
aerobinen harjoittelu ei siis vain yhteydessä pos.affektiivisuuteen vaan myös lievittää reaktioita stressitekijöihin
säännöllisesti liikkuvilla korkeampi positiivisen affektiivisuuden taso kun kontrolliryhmällä (d = 0,51)
hyvä uni voi auttaa vastustamaan itsehillinnän ja suorituskyvyn heikkenemistä, jotka johtuvat rasitusprosesseista
unen laatu korreloi oireisiin: r = -0,29 - r = -0,48
unen määrä korreloi oireisiin: r = -0,11 - r = -0,23
huono uni estää palautumista ja kaksinkertaistaa masennusriskin
mitä korkeampi stressi, sitä enemmän vaatii palautumista
työstressi ennustaa huonompaa ja vähäisempää palautumista = palautumisen paradoksi
työstressin ja irrottautumisen korrelaatio r = -0,25
haastevaatimukset ja irrottautuminen r = -0,28
estevaatimukset ja irrottautuminen r = -0,18
sos. konfliktit ja irrottautuminen r = -0,25
työresurssit ja irrottautuminen r = 0,03-0,10
irrottautumisesta erityisen haastavaa tekee yleinen työtaakka, aikapaine ja sosiaaliset tekijät
korkea työtaakka hetkellä t ennustaa matalaa irrottautumista hetkellä t+1
Palautumisen paradoksi
jotta pysyy fyysisesti aktiivisena, työn kontrollilla enemmän merkitystä kuin työn vaatimuksilla (kontrolli lisää itsemääräämisoikeutta ja se taas auttaa aktiivisuudessa)
myös luonteella väliä: liikkumaan tottuneet liikkuvat usein jopa enemmän stressiä kohdatessaan ja käyttävät sitä coping-keinona
pieni mutta merkitsevä havaittu korrelaatio
työtaakan ja unikeskeytysten välillä (r = 0,14)
työtaakan ja unen laadun välillä (r = -0,15)
työtaakan ja unen määrän välillä (r = -0,10)
muut stressorit ja unikeskytykset:
ihmissuhteet (r = 0,22)
org. vaatimukset (r = 0,17)
rooliristiriita (r = 0,13)
rooliepäselvyys (r = 0,04) -> ei yhteyttä
unelle haitallisia myös konfliktit, eristäminen ja itsetuntoa uhkaavat tilanteet
korkeat työn vaatimukset on yhteydessä uniongelmiin ajan kanssa
palautumisen paradoksia saattaa selittää: korkea neg. affektiivisuus, energiaresurssien ehtyminen ja jatkuva yhteys töihin stressin kautta
työstressi on yhteydessä neg. affektiivisuuteen ja se ilmenee esimerkiksi ärsyyntymisenä, jännittyneisyytenä tai vihana -> vaikeuttaa työstä irrottautumista
mielialan sopivuushypoteesi (mood-congruency hypothesis)
vain neg. affektiivisuudella yhteys unen heikkoon laatuun (pos. ei)
neg. affektiivisuus: - lisää vatvomista, jolloin henkisen etäisyyden ottaminen töihin vaikeutuu, -lisää muös virittyneisyyttä, jolloin nukkuminen vaikeutuu
väsyneenä vatvomisen lopettaminen hankalaa -> syntyy kierre
ehtyneet energiavarastot ymmärrettävästi vähentävät fyysistä aktiivisuutta
vähäinen itsevarmuus liikuntaa kohtaan lisäsi liikuntaa
stressaantuneena lihakset palautuvat heikommin
nykyään 'jatkuva yhteys' (constant connectivity), mikä heikentää palautumista koska koko ajan mahdollisuus tehdä töitä tai olla yhteydessä työasioissa -> irrottautuminen vaikeaa
Taustaa, muuta yleistä sekä pohdinta
Palautumista vahvistavat toimet kuten psykologinen irrottautuminen vapaa-ajalla, fyysinen harjoittelu sekä uni voivat suojella hyvinvointia
Tässä tutkimuksessa: useita stressoreita, kuinka stressorit vaikuttavat terveyteen ja hyvinvointiin, erityinen kiinnostus kausaalisten reittien selvittämiseen ja kuinka organisaatiot voivat torjua mahd. stressoreiden neg. vaikutuksia
tutkitaan väitettä: stressorit ja palautumisprosessit ovat yhteydessä paradoksaalisella tavalla
toisen empiirisen tutkimuksen mukaan korkeiden stressitekijöiden kohdalla palautumisprosessi vioittuu
selkeyden vuoksi termit stressi sekä stressitekijät (stressorit)
stressorit ovat työn piirteitä ja työtapahtumia, jotka aiheuttavat rasitusta (esim. lyhytkestoiset kardiovaskulaariset aktivoitumiset, huono olo, huono fiilis tai pitkäkestoisempaa uupumusta ja muita psykosomaattisia oireita)
palautuminen on kuormitusreaktion vastakohta, jossa lyhytaikaiset kuormitustekijät helpottavat, jotta tilanne ei kroonistu
korkea neuroottisuus sekä negatiivinen piirreaffektiivisuus ennustavat korkeaa työstressiä ja vaikeuttaa palautumista
negatiivinen mielentila saattaa olla kolmas piilevä muuttuja korkean työstressin ja heikentyneen palautumisen yhteydessä
kaikki eivät koe palautumisen paradoksia samalla tavalla
esim. matala affektiivisuus tai jatkuvan yhteyden puuttuminen ennustaa parempaa palautumista
tulevaisuudessa palautumisen paradoksia pitäisi tutkia paremmin
stressoreilla on tapana kasaantua ja lisätä herkkyyttä tulevaisuuden stressoreille etenkin kun palautuminen on kesken