Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
aggressio, - Coggle Diagram
aggressio
sosiaalipsykologisia selityksiä
Sosiaalipsykologi Leonard Berkowitz on tutkinut 1960-luvulla yhtä ympäristövihjettä, asevaikutusta.
Tutkimuksissaan hän on osoittanut, että aseiden läsnäolo tilanteessa lisää vihaisten ihmisten aggressiivisten tekojen todennäköisyyttä.
Samanlaisina ympäristövihjeinä voi toimia myös väkivaltaviihde.
Tällaisten ympäristövihjeiden vaikutus on kuitenkin yleensä hyvin vähäistä ja hetkellistä.
Aseiden helppo saatavuus ei esimerkiksi selitä suoraan sitä, miksi joissain maissa on paljon ampumatapauksia. Esimerkiksi Sveitsissä, jossa aseet ovat hyvin yleisiä, tapahtuu hyvin vähän aseväkivaltaa.
Yksi keskeisimmistä yksittäisistä tilannetekijöistä on provokaatio. Provokaatiota ovat esimerkiksi toisen solvaaminen, halveksunta tai muu sanallinen aggressio.
Ärsytettynä ihminen reagoi herkemmin aggressiivisesti. Esimerkiksi nettikeskusteluissa tarkoituksenmukainen provosoiminen tai toiselta nimeltään ”trollaaminen” on hyvin yleistä ja voi saada aikaiseksi aggressiivissävytteisiä keskusteluja.
Deindividuaatio eli epäyksilöllistyminen tarkoittaa yksilöllisyyden tunteen heikentymistä, jota tapahtuu tyypillisesti ryhmissä tai isommissa joukoissa.
Ryhmän jäsenten anonyymius lisää deindividuaatiota.
Anonyymius ryhmässä voi heikentää vastuuta, jonka yksilö kokee
. Ihminen siirtää helposti oman vastuunsa muulle ryhmälle. Tällöin ihmisillä on entistäkin suurempi todennäköisyys aggressiiviseen käyttäytymiseen.
Dehumanisaatiossa jokin ryhmä saattaa pitää ryhmän ulkopuolisia arvottomina ja pyrkiä näin oikeuttamaan aggressiotaan.
Esimerkiksi viholliseksi kuvattua ihmistä ei pidetä ihmisenä lainkaan, ja siksi aggressiivinen toiminta ei aiheuta yhtä suurta ahdistusta kuin tasaveroiseksi ihmiseksi koettuun henkilöön kohdistuva aggressio.
yksilökohtaiset selityksiä
otsalohko
aggressioon taipuvaisilla ihmisillä on alentunut otsalohkon kyky hillitä mantelitumakkeen reaktioita konfliksitilanteissa.
monilta väkivaltarikollisilta on löydetty useissa eri tutkimuksissa muutoksia tai vaurioita otsalohkoissa
geenit
väkivaltaisuus on voimakkaasti periytyvää
geenien lisäksi ympäristö vaikuttaa monin tavoin aggressiivisuuden kehitykseen
serotoniini
masennukseen, uneen ja aggressiotaipumukseen liitetty välittäjäaine
vaikuttaa osaltaan aggressioriskiin
dopamiini
ihmisien motivaatio- ja palkkiojärjestelmään sekä psykoottisuuteen liitetty välittäjäaine.
vaikuttaa osaltaan aggressioriskiin
testosteroni
vaikuttaa osaltaan aggressioriskiin
palkkiokäyttäytymisen dopamiiniradat
Alhainen dopamiinitaso voi johtaa toisaalta masennukseen, toisaalta elämyshakuiseen käyttäytymiseen. Jos sitä ei yhteisössä ohjata oikein, ihminen oppii hakemaan mielihyvää ja jännitystä väkivallasta.
bis-järjestelmä