Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
Kauppalain pääkohdat - Coggle Diagram
Kauppalain pääkohdat
Kauppa sopimustyyppinä
Kauppa ja muut sopimukset
- Näiden sopimuksien tavoitteena on, että toinen sopijapuoli, myyjä, luovuttaa irtainta omaisuutta toiselle sopijapuolelle, ostajalle, sitä vastaan, että tämä maksaa kauppahinnan.
- Kaupan sisältönä on siten omistusoikeuden luovutus. Tältä osin kauppa eroaa käyttöoikeuden luovutusta koskevista sopimuksista, kuten vuokra- ja leasingsopimuksista.
Ostaja
- Ostajan kannalta on keskeistä, että hän saa omistusoikeuden kaupan kohteeseen ja siten voi määrätä kohteesta oikeaan aikaan haluamallaan tavalla.
- Yhtä tärkeää on, että kaupan kohde on laadultaan ja muilta ominaisuuksiltaan sopimuksen mukainen ja ostajan tarkoitukseen soveltuva eikä aiheuta ostajalle tilanteen korjaamisesta johtuvia kustannuksia eikä vaivaa.
Myyjä
- Myyjän kannalta on keskeistä, että hän saa maksun kaupan kohteesta sopimuksen mukaisesti ja että hänellä on riittävä vakuus ostajalle mahdollisesti myöntämästään luotosta.
- Myyjälle saattaa olla tärkeää myös se, että ostaja ottaa vastaan kaupan kohteen sovittuna aikana.
Erityyppiset kaupat
- Kauppoina pidettävien sopimusten välillä esiintyy monenlaisia eroavuuksia. Ne voivat liittyä kaupan kohteeseen, sopijapuoliin, suoritusten vaihtamistapaan taikka siihen, miten sopimus syntyy.
Kaupan kohde
- Irtaimen omaisuuden kauppa (KL)
- Kiinteistön kauppa (Maakaari)
- Asuntokauppa (ASKL)
- Oikeuksien luovutus
- Osakkeenomistaja voi osakeyhtiön osakkeet myymällä luovuttaa osakkeiden tuottamat oikeudet.
Erityisesineen kauppa
- Sopijapuolet saattavat määritellä myyjän luovutettavan omaisuuden niin, että kaupan kohteena on tietty esine, jota ei voi korvata muulla.
- Jos myyjällä ei ole valintaoikeutta sen omaisuuden suhteen, joka hänen on luovutettava sopimuksen täyttämiseksi, kysymyksessä on erityisesineen kauppa
Lajitavaran kauppa/hankintasopimus
- Kaupan kohteena voi olla esimerkiksi tuhannen parin erä kenkiä jaoteltuna eri malleihin, väreihin ja kokoihin, tai 8 000 tonnia vehnää.
- Näissä tapauksissa myyjä voi valita ne konkreettiset esineet, jotka hän toimittaa ostajalle.
Puolittaislajikauppa
- Valintaoikeus voi kuitenkin olla rajoitettu esimerkiksi siten, että myyjän on toimitettava tavaraa määrätystä erästä tai varastosta taikka omasta sadostaan
Käytetyn tavaran kauppa
- Käytetyn tavaran kaupassa ostaja ei voi edellyttää tavaran olevan uuden veroinen. Siksi ostajalle voidaan asettaa ankarammat vaatimukset tavaran ennakkotarkastuksen suhteen kuin uusien tavaroiden kaupassa.
Osapuolet
Siviilikauppa
- molemmat osapuolet ovat yksityishenkilöitä.
- KL koskee siis sellaisenaan myös siviilikauppoja.
- Sovellettaessa lakia siviilikauppoihin on siksi otettava huomioon, että osapuolet eivät toimi ammattimaisesti.
Kuluttajankauppa
- myyjänä on elinkeinonharjoittaja, ostajana on kuluttaja ja kaupan kohteena on kulutustavara
- Kuluttajankauppaa koskevat säännökset ovat KSL:ssa, lähinnä sen 5 luvussa. Syynä kuluttajankauppaa koskevaan erillissääntelyyn on ostajan erityinen suojan tarve.
- KL:n säännöksiä sovelletaan myös kuluttajankauppaan siltä osin kuin KSL:n säännöksistä ei muuta johdu.
Suoritusten vaihtaminen
Käteiskauppa
- Lähtökohtana KL:n mukaan (10 ja 49 §) on, että kauppa on käteiskauppa.
- Tällaisessa kaupassa tavaran luovutus ja kauppahinnan maksaminen tapahtuvat samanaikaisesti: sopijapuolten suoritukset vaihdetaan toisiaan vastaan (Zug-um-Zug).
Luottokauppa
- Luottokaupassa myyjä lähettää tavaran ostajalle tai luovuttaa tavaran ostajan hallintaan ilman varmuutta siitä, että ostajalla on kykyä ja halua maksaa kauppahinta
- Käyttämällä itse tavaraa vakuutena sopijapuolet voivat vähentää riskejä, joita liittyy siihen, että suorituksia ei vaihdeta samanaikaisesti.
Osamaksukauppa
- Osamaksukaupassa myyjä pidättää itselleen omistusoikeuden tavaraan, kunnes kauppahinta on maksettu, tai pidättää oikeuden ottaa tavara takaisin, jos ostaja ei täytä maksuvelvollisuuttaan
Osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien sääntely
- On vaikeaa laatia säännöksiä, jotka antaisivat tyydyttävän vastauksen kaikkiin erityyppisissä kaupoissa esiin tuleviin ongelmiin
- Edellä mainituista syistä KL:ssa on omaksuttu lähtökohdaksi sopimusvapauden periaate. Sopijapuolet voivat itse päättää, kenen kanssa ja millaisin ehdoin he haluavat tehdä kauppoja.
- Sopimusvapauden periaate antaa kaupan osapuolille mahdollisuuden määrätä kunkin yksittäisen sopimuksen ehdoista haluamallaan tavalla.
- Kauppatapa
Kauppaa koskeva lainsäädäntö
- KSL:n tavaran kauppaa koskevat säännökset samoin kuin OsamKL:n säännökset ovat ostajan hyväksi pakottavia.
- KSL:n kauppaa koskevat säännökset syrjäyttävät sopimusehdot, jotka lain säännöksiin verrattuna lisäävät ostajan velvollisuuksia tai rajoittavat hänen oikeuksiaan.
- KL ja CISG sitä vastoin tulevat sovellettavaksi vain sikäli kuin sopimuksesta ei johdu muuta.
Kauppalaki
- KL:ssa ei ole pyritty tyhjentävästi sääntelemään irtaimen kauppaa koskevia sopimuksia. Laki koskee lähinnä vain sopijapuolten päävelvollisuuksia ja niiden rikkomisen seuraamuksia.
KSL
- KSL:n 5 luvun ja KL:n olennaisin ero on, että KSL:n määräykset ovat pääasiallisesti kuluttajan suojaksi pakottavia.
- Sopimusehto, joka poikkeaa KSL:n määräyksistä kuluttajan vahingoksi, on mitätön, ellei muuta ole nimenomaisesti säädetty
- Mitä tulee KSL:n luovutusta ja vaaranvastuuta koskeviin säännöksiin, ne muistuttavat pitkälti KL:n vastaavia säännöksiä.
-
Myyjän viivästys
Milloin kysymyksessä on viivästys?
- KL:n mukaan myyjän suoritus on viivästynyt, jos tavaraa ei lainkaan luovuteta tai jos se luovutetaan liian myöhään (22 §)
- Esimerkkinä ostajasta johtuvasta tavaran luovutuksen viivästymisestä voidaan mainita, että ostaja ei noutokaupassa saavu noutamaan tavaraa sovittuna ajankohtana.
- Sama seuraamusjärjestelmä tulee siis sovellettavaksi sekä silloin, kun sopimus jää täyttämättä, että silloin, kun sopimus täytetään liian myöhään.
Myyjän viivästys
- Noutokaupassa (6 §) tavaran luovutus tapahtuu ostajan saadessa tavaran hallintaansa. Ratkaisevaa myyjän viivästysvastuun kannalta on se, onko tavara ollut ostajan noudettavissa oikeaan aikaan.
- Paikalliskaupassa ratkaisevaa myyjän viivästysvastuun kannalta on se, milloin tavara tulee perille, joten myyjän suoritus voi viivästyä paitsi siksi, että tavaraa ei lähetetä ajoissa, myös sen vuoksi, että tavara ei kuljetuksen aikana sattuneen viivästyksen vuoksi tule ajoissa perille.
- Kaukokaupassa myyjän viivästysvastuun kannalta on näissä tapauksissa ratkaisevaa, onko tavara oikeaan aikaan luovutettu sen rahdinkuljettajan hallintaan, joka on sitoutunut kuljettamaan tavaran määräpaikkakunnalta.
Objektiivinen viivästyskäsite
- Myyjän viivästystä arvioitaessa ei ole merkitystä sillä, mikä on syynä siihen, että myyjä ei ole täyttänyt sopimusta oikeaan aikaan: viivästyskäsite on objektiivinen.
- Objektiiviseen viivästyskäsitteeseen on kuitenkin tehtävä yksi poikkeus. Myyjä ei joudu viivästysvastuuseen, jos se, että myyjä ei ole luovuttanut tavaraa oikeaan aikaan, johtuu ostajasta tai ostajan puolella olevasta seikasta (22 §).
Myyjän viivästyksen seuraamukset
- Ostaja voi:
- vaatia sopimuksen täyttämistä
- purkaa kaupan
- vaatia vahingonkorvausta
- pidättyä kauppahinnan maksamisesta
- Vahingonkorvaus ja kauppahinnan maksamisesta pidättyminen voivat puolestaan tulla kysymykseen riippumatta siitä, vaatiiko ostaja sopimuksen täyttämistä vai purkaako hän kaupan.
- Jos viivästys koskee vain osaa toimituksesta, viivästystä koskevat säännökset tulevat sovellettaviksi vain tähän osaan toimitusta (43.1 §).
Ostajan reklamaatiovelvollisuus
- Tässä yhteydessä on paikallaan kiinnittää huomiota myös myyjän viivästystä ja tavaran virhettä koskevien säännösten eroavuuteen, joka koskee ostajan reklamaatiovelvollisuutta.
- Kuten jäljempänä ilmenee (4.2.3), yleisenä edellytyksenä ostajan oikeudelle vaatia seuraamuksia tavaran virheen perusteella on, että ostaja ajoissa ilmoittaa myyjälle tavarassa olevasta virheestä (neutraali reklamaatio).
Tavaran virhe
Milloin tavarassa on virhe?
- Myyjä on velvollinen luovuttamaan ostajalle virheettömän tavaran. Jos tavara on virheellinen, ostaja voi käyttää hyväkseen KL:n (tai sopimuksen) mukaisia seuraamuksia.
- Kun arvioidaan, onko tavarassa virhe, ovat lähtökohtana aina yksittäinen sopimus ja siihen liittyvät olosuhteet.
- Koska KL on tahdonvaltainen, myyjä voi sopimuksin rajoittaa virhevastuutaan, kunhan rajoitus ei ole kohtuuton. Ei voida poistaa kokonaan
- Yksi tapa rajoittaa virhevastuuta on sisällyttää sopimukseen ehto, joka merkitsee, että tavara on aina sopimuksen mukainen. Tyyppiesimerkkinä tästä on lauseke, jonka mukaan tavara myydään “sellaisena kuin se on”.
Faktinen virhe
- Faktinen virhe on kysymyksessä silloin, kun tavara ei ominaisuuksiltaan vastaa sitä, mitä ostajalla sopimuksen perusteella on oikeus vaatia.
- Faktinen virhe voi liittyä esimerkiksi tavaran toimintaan, ulkonäköön tai tosiasiallisiin käyttömahdollisuuksiin.
- myös silloin, kun tavaran määrä ei vastaa sovittua, siis kun kysymyksessä on tavaran vajaus.
- myös tavaran pakkauksella on merkitystä virheellisyyden arvioinnissa.
Vallintavirhe
- liittyy tavaran oikeudellisiin käyttömahdollisuuksiin.
- Vallintavirhe on kysymyksessä, jos ostaja lainsäädännön tai viranomaisen päätöksen vuoksi ei voi käyttää tavaraa siten kuin hänellä sopimuksen perusteella on oikeus edellyttää.
Oikeudellinen virhe
- Oikeudellisella virheellä puolestaan tarkoitetaan tapauksia, joissa omistusoikeus tavaraan kuuluu kolmannelle henkilölle tai joissa sivullisella on panttioikeus tai muu oikeus tavaraan (ks. 4.1.6).
Virheellisyyden arviointi
- Konkreettisella virheellisyyden arvioinnilla on siis aina ensisijainen asema. Vain sikäli kuin sopimus ei tarjoa pohjaa konkreettiselle arvioinnille, joudutaan turvautumaan niin sanottuun abstraktiin virheellisyyden arviointiin, jonka perustana ovat kyseisenlaiselle tavaralle yleensä asetettavat vaatimukset.
-
Abstrakti virheellisyyden arviointi
- Sellaisten seikkojen osalta, joihin sopimuksesta tai siihen liittyvistä olosuhteista ei ole saatavissa johtoa arviointiin, joudutaan kyseistä tavaraa vertaamaan muihin samankaltaisiin tavaroihin, kun ratkaistaan, onko tavaraa pidettävä virheellisenä.
- Abstraktia virheellisyyden arviointia koskeva pääsääntö on KL 17.2 §:n 1 kohdassa: tavaran tulee soveltua tarkoitukseen, johon sellaisia tavaroita yleensä käytetään.
- Jos tavara on myyty “sellaisena kuin se on” tai muuta vastaavanlaista yleistä varaumaa käyttäen, tämä alentaa niitä vaatimuksia, joita tavaralle voidaan asettaa abstraktin virheellisyydenarvioinnin perusteella.
Ostajan tietoisuus ja tavaran ennakkotarkastus
- Ostaja siis ei voi virheenä vedota seikkoihin, joista hänen täytyy olettaa tienneen kauppaa tehtäessä (20.1 §), ellei sopimuksesta tai olosuhteista ilmene tarkoituksena olleen, että myyjä ennen tavaran luovutusta korjaa kyseiset viat tai puutteet.
- Jos ostaja suorittaa tällaisen ennakkotarkastuksen, hänelle voidaan asettaa tietty huolellisuusvaatimus. Jos ostaja on ennen kaupantekoa tarkastanut tavaran, hän menettää oikeutensa vedota paitsi sellaisiin seikkoihin, jotka hän tosiasiallisesti on tarkastuksen yhteydessä havainnut, myös seikkoihin, jotka hänen olisi pitänyt havaita (20.2 §).
- Tavaran ennakkotarkastusta ei pidä sekoittaa ostajan velvollisuuteen tarkastaa tavara luovutuksen jälkeen.
- Tavaran tarkastus luovutuksen jälkeen ei vaikuta enää virheellisyyden arviointiin, vaan se liittyy ostajan reklamaatiovelvollisuuteen ja sitä kautta hänen oikeuteensa vaatia seuraamuksia virheen perusteella (ks. tarkemmin 4.2.3).
Erilaiset virheet
Vallintavirhe
- Voidaan sitä pitää virheellisenä siksi, että sen käytölle ostajan edellyttämään tarkoitukseen saattaa olla olemassa oikeudellisia esteitä, jotka johtuvat lainsäädännöstä tai viranomaisen päätöksestä.
- Oikeuskirjallisuudessa on mainittu esimerkkinä vallintavirheestä irtaimen kaupassa tapaus, jossa laiva myydään pelikasinoksi, mutta sitä ei viranomaisen kiellon vuoksi saa käyttää tällaisena (Hellner & Ramberg 1991, s. 170).
- Samoin kuin faktisten virheiden kohdalla, myös vallintavirheidenkin osalta voidaan siten soveltaa sekä konkreettista että abstraktista virheellisyyden arviointia.
Oikeudellinen virhe
- Oikeudellinen virhe on kysymyksessä, jos sivullisella on tavaraan oikeus, jota ostaja ei ole sitoutunut hyväksymään.
- Tyypillinen esimerkki oikeudellisesta virheestä on, että omistusoikeus tavaraan kuuluu kolmannelle henkilölle. Myyjä on toisin sanoen oikeudettomasti myynyt jollekin toiselle kuuluvaa omaisuutta.
- Ostajan tietoisuudella sivullisen oikeudesta ei KL:n mukaan ole samanlaista merkitystä kuin tietoisuudella faktisesta virheestä.
- Se seikka, että ostaja sopimusta tehtäessä oli selvillä sivullisen oikeudesta, ei välttämättä poista myyjän vastuuta oikeudellisesta virheestä.
Tavaran virheen seuraamukset
- Virheen korjaaminen
- Uusi toimitus
- Hinnanalennus
- Kaupan purku
- Vahingonkorvaus
- Maksusta pidättyminen
Ostajan velvollisuudet
- Valtaosa KL:n säännöksistä koskee myyjän velvollisuuksia ja myyjän sopimusrikkomusten seuraamuksia. Ostajan velvollisuuksien ja sopimusrikkomusten sääntelyyn on tarvittu vähemmän säännöksiä.
- KL:ssa säännellään seuraavat ostajan velvollisuudet:
- Maksaa kauppahinta
- Myötävaikuttaa kauppaan
- Noutaa tai vastaanottaa tavara
Kauppahinta ja sen maksaminen
- Sopimusehdot
- Lähtökohta tai eräänlainen peukalosääntö, jota voidaan soveltaa, jolleivät olosuhteet anna aihetta muuhun, ilmenee lakitekstin sanonnasta kaupantekohetken käypä hinta.
Mitä ostajan on maksettava
- Useimmissa tapauksissa kauppahinnan suuruus seuraa sopimuksesta eikä KL:n asiaa koskevia säännöksiä tämän vuoksi tarvitse soveltaa.
- Sovittu hinta sitoo sopijapuolia. Vain jos sopimuksen mukainen hinta on kohtuuton tai olosuhteiden muuttumisen vuoksi kohtuuttomaksi muodostunut, kauppahintaa voidaan sovitella
- Osapuolet voivat sopia tietystä kokonaishinnasta tai ainoastaan tietyistä hinnanmääräytymisperusteista, joiden mukaan kauppahinta lasketaan, esimerkiksi niin, että sopimuksessa määrätään kilo- tai muu yksikköhinta.
- Useimmissa tapauksissa kauppahinta on joko määrätty sopimuksessa tai se ainakin seuraa sopimuksesta edellä kuvatulla tavalla. Jos näin ei kuitenkaan ole, joudutaan tukeutumaan KL:ssa oleviin hinnan määräytymistä koskeviin säännöksiin.
- Vaikka tavaran hinnasta ei olisi sovittu nimenomaisesti, voivat olosuhteet usein kuitenkin olla sellaiset, että tietty hinta voidaan katsoa sovituksi.
- Tyypillisinä esimerkkeinä tästä ovat markkinoinnissa esitetyt hintatiedot, joiden yleensä katsotaan tulevan osaksi sopimusta, jollei myyjä selkeästi oikaise niitä ennen kaupantekoa.
Maksun ajankohta ja paikka
- Kauppahinnan maksamisen ajankohdasta määrätään usein sopimuksessa.
- Jollei kauppahinnan maksamisen ajankohta ilmene sopimuksesta, tulee sovellettavaksi KL 49 §.
- Ensinnäkin on otettu huomioon, että kauppahinta käytännössä yleensä maksetaan laskua vastaan.
- Toisaalta lähtökohtana on ollut irtaimen kaupassa vanhastaan noudatettu Zug-um-Zug-periaate, jonka mukaan sopijapuolten suoritukset molempien aseman turvaamiseksi on vaihdettava samanaikaisesti.
- Tämän vuoksi KL 49 §:ssä säädetään, ettei ostaja ole velvollinen maksamaan ennen kuin tavara on sopimuksen mukaisesti asetettu hänen saatavilleen tai määrättäväkseen
- Se, että tavara on ostajan saatavilla tai määrättävänä, ei kuitenkaan ole riittävä edellytys myyjän oikeudelle maksun saamiseen. Ennen maksun suorittamista ostajan täytyy myös saada kohtuullinen mahdollisuus varmistua siitä, että tavara on sopimuksen mukainen.
Sellaisessa kaukokaupassa, jossa suoritusten samanaikainen vaihtaminen ei käytännöllisistä syistä yleensä tule kysymykseen, on, kuten aikaisemmin (2.2) on todettu, kehitetty muunlaisia tapoja sopijapuolten aseman turvaamiseksi:
- maksu suoritetaan tavaraa edustavia asiakirjoja vastaan
- Jos tavaran kuljetuksesta määräpaikkakunnalle on annettu konossementti tai tavara muuten kuljetetaan sellaisin ehdoin, että myyjä ei maksun jälkeen saa määrätä tavarasta, myyjällä on edellä esitettyjen periaatteiden estämättä oikeus vaatia maksua tavaraa koskevaa asiakirjaa vastaan.
-
-
-
-