Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
Sopimuksen sisältö ja tulkinta - Coggle Diagram
Sopimuksen sisältö ja tulkinta
Sopimuksen sisällön määräytyminen
Pakottava lainsäädäntö
Sopimusehdot
Kauppatapa tai vastaava tapa
Tahdonvaltainen oikeus
Pakottava lainsäädäntö
Sopimuksen sisältöön vaikuttaa kaksi keskeistä kokonaisuutta: sopimus ja lainsäädäntö. Sopimusvapauden periaatteen mukaisesti osapuolet voivat sopia sopimuksen sisällöstä siltä osin kuin sitä ei laissa ole rajoitettu.
Kuluttajansuojalaki
Tahdonvaltainen lainsäädäntö
Jos laki on sen sijaan tahdonvaltainen, laki tulee sovellettavaksi vain, jos sopimuksessa ei ole toisin määrätty.
"Kun muuta ei johdu"
- lause laissa
Kauppalaki, Korkolaki (viivästyskorot pakottavia)
Sopimusehdot
Pakottavan lain puuttuessa osapuolten välinen sopimus on tärkein sopimuksen sisällön määrittäjä
.
Sopimus saattaa koostua lähes yksinomaan osapuolten neuvottelemista ja sopimista ehdoista. Toisaalta sopimuksessa saatetaan sopia pelkästään aivan keskeisimmistä seikoista.
Yksilölliset sopimusehdot
Sopimuksen käsite liitetään usein yksilöllisesti laadittuun sopimusasiakirjaan
Lähtökohtaisesti muotovapaata paitsi AHVL 5 §: Jollei vuokrasopimusta ole tehty kirjallisesti, sen katsotaan olevan voimassa toistaiseksi.
Yleiset sopimusehdot
Huomattava osa sopimuksista solmitaan nykyisin
vakioehtoisin sopimuksin
. Niiden ehdot on kokonaan tai osittain valmisteltu etukäteen liitettäväksi useisiin sopimuksiin.
Yleiset sopimusehdot on voinut laatia toinen sopijapuoli
yksin
taikka sopijapuolet tai heidän järjestönsä
yhdessä.
Yleiset sopimusehdot eivät voi tulla sopimuksen osaksi sopijapuolen tietämättä.
Yllättävä ja ankara ehto
erityisesti saatettava vastapuolen tietoon
Osapuolten on siksi sovittava niiden käyttämisestä, eli ne on liitettävä sopimukseen.
Kielletyn ehdon käyttö
Kielletyn ehdon käyttämisestä on yleensä seurauksena
joko koko sopimuksen tai ehdon pätemättömyys.
Kiellettyä ehtoa käytettäessä oikeustoimi voi joskus syntyä toisentyyppisenä kuin on tarkoitettu tai sillä ei saavuteta kaikkia toivottuja oikeusvaikutuksia.
Kauppatapa tai vastaava tapa
Sopimusta voidaankin täydentää myös muulla kuin lain perusteella. Täydentävää aineistoa ovat esimerkiksi erilaiset tavat ja käytännöt.
Liiketoiminnassa voi vakiintua tapoja, jotka syrjäyttävät myös tahdonvaltaisen lainsäädännön. Tällainen tapa on esimerkiksi kauppatapa.
Kun kauppatapaan vedotaan, vetoajan on näytettävä väitteensä toteen.
Sopimuksen tulkinta
Tulkinnan tavoitteena on selvittää,
mitä sopijapuolet ovat tarkoittaneet sopimuksella.
Jos osapuolet ovat laatineet sopimuksesta
asiakirjan,
se saa tulkinnassa yleensä keskeisen merkityksen. Sopijapuolten yhteinen tarkoitus ilmenee tyypillisesti selkeimmin juuri sopimusasiakirjasta.
Todistustaakka on sillä, joka väittää, ettei sopimuksen sanamuoto vastaa osapuolten tarkoitusta.
Jos sopimus ei sisällä tulkintaa ohjaavia ehtoja, tulkinta perustuu
yleisiin sääntöihin.
Tulkintamenetelmät
Oikeustoimen tulkinta voi olla subjektiivista tai objektiivista.
Objektiivinen tulkinta
Pääsääntöisesti sopimusta tulkitaan objektiivisesti.
Jokaisen tulee varautua siihen, että
hänen sanansa tulkitaan siten kuin ne tavallisen, järkevän käsityksen mukaan on ymmärrettävä.
Objektiivisen tulkinnan merkitys korostuu sellaisissa sopimussuhteissa,
joissa sopimusasiakirjan ohella on vain vähän muuta osapuolten yksilöllisistä tarkoituksista kertovaa aineistoa.
Vakioehtosopimukset
Subjektiivinen tulkinta
Objektiivista tulkintaa voidaan tarvittaessa täydentää subjektiivisella tulkinnalla.
Subjektiivisessa tulkinnassa pyritään selvittämään,
mitä oikeustoimen tekijä on tosiasiallisesti tarkoittanut toimellaan.
Silloin tulkinta-aineisto ei rajoitu sopimukseen vaan huomioon otetaan kaikki muukin aineisto, joka kertoo sopijapuolten tarkoituksista.
Mitä vähemmän osapuolten tarkoitus ilmenee sopimuksen ulkopuolisesta tulkinta-aineistosta, sitä pienemmäksi subjektiivisen tulkinnan rooli muodostuu.
Tulkinta-aineisto ja tulkintaprosessi
Tulkinnan kohteena on sopimus.
Sen lisäksi, että sopimus on tulkinnan kohde, se muodostaa yleensä myös keskeisimmän aineiston, johon tulkinta perustuu.
Ennen tulkinnan aloittamista on siksi pyrittävä vahvistamaan,
mikä aineisto on osa sopimusta ja mikä jää sen ulkopuolelle.
Aineisto
Muut asiakirjat
Varsinaisten sopimusasiakirjojen lisäksi sopimukseen voi sisältyä esimerkiksi erilaisia
liitteitä, suunnitelmia ja selvityksiä
ja mahdollisesti myös markkinointimateriaalia ja siihen verrattavissa olevaa aineistoa.
Sopimusta ennen tuotettu aineisto
Sellaista voivat olla erityisesti osapuolten väliset
aikaisemmat toimet sekä sopimusneuvottelut ja olosuhteet sopimusta tehtäessä.
Ne voivat osoittaa, miten toimiin ryhtynyt osapuoli on ymmärtänyt sopimuksen.
Sopimuksen jälkeen tuotettu aineisto
Esimerkiksi
vahvistuskirje ja rahtiasiakirja
Sopimuksen jälkeen laadituilla asiakirjoilla ei kuitenkaan yleensä voida muuttaa sopimusta yksipuolisesti. Esimerkiksi vakioehtojen lisääminen sopimukseen jälkikäteen edellyttää molempien osapuolten hyväksymistä.
Sopimusasiakirja
Sopimusvapauden mukaisesti sopimuksen sisältö perustuu sopijapuolten tahdonilmaisuihin
Kirjallisissa sopimuksissa sopimusasiakirja muodostaa tyypillisesti tärkeimmän tulkinta-aineiston.
Alan tavat ja käytäntö
Rajoitukset
Tulkinta-aineiston käyttöä rajoittaa sopimusoikeudessa yleisesti noudatettu sääntö, jonka mukaan
sellaiseen seikkaan, jota joku ei tuntenut ja jota hänen ei olisi pitänytkään tuntea, ei saa vedota tätä vastaan
Tulkinta-aineistona otetaan siksi yleensä huomioon
vain ne seikat, jotka sopimusta tehtäessä olivat selvillä.
Tulkinnan tavoitteet
Sen perusteella, mikä on sopimuksen tulkinnan tavoite, voidaan tulkinta jakaa tahtotulkintaan ja toissijaiseen tulkintaan.
Tahtotulkinta
Tahtotulkinnassa tavoitteena on osapuolten tarkoituksen selvittäminen.
Siinä käytettävissä olevaa aineistoa ei ole rajoitettu. Kaikki se aineisto, joka kertoo osapuolten tarkoituksista, on hyödynnettävissä.
Tahtotulkinnassa tärkein aineisto on tyypillisesti
sopimus
. Siksi sopijapuolten sisältö pyritään selvittämään ensiksi arvioimalla sopimuksen osaksi muodostuneen aineiston merkitystä.
1.
Tahtotulkinta aloitetaan sopimusasiakirjan ja sopimuksen
sanamuodon tulkinnalla.
Tältä osin sopimusta tulkitaan osittain samojen periaatteiden mukaan kuin kielitieteilijä selvittää tekstin merkitystä. Sopimusta tulkitaan silloin kirjaimellisesti.
Ehdon sanamuodon arvioimisen ohella on
otettava huomioon koko sopimus
eli sekä sopimusasiakirja että mahdollinen muu sopimuksen osaksi tullut aineisto. Sopimusehtoa tarkastellaan osana sopimuskokonaisuutta.
Ristiriidat, etusijasäännöt
Tekstille annetaan etusija, jos se on ristiriidassa otsikon kanssa.
Sopimusta solmittaessa tehdyillä oikaisuilla ja lisäyksillä on etusija alkuperäiseen tekstiin nähden.
Käsin kirjoitetulla tekstillä on etusija painettuun tekstiin nähden.
Olennaisella ehdolla on etusija suhteessa vähemmän tärkeään ehtoon.
Erityisehdolla on etusija suhteessa yleiseen ehtoon.
Tuoreilla asiakirjoilla on etusija iäkkäämpiin nähden.
Sopimuksen olennaisia osia koskevilla asiakirjoilla on etusija suhteessa vähempiarvoisiin.
Yksilöllisillä ehdoilla on etusija vakioehtoihin nähden.
Yksityiskohtia koskevalla asiakirjalla on etusija suhteessa yleisiä asioita koskevaan asiakirjaan.
2.
Sisällön määrittäminen saattaa edellyttää myös
sopimuksen ulkopuolelle jääneen osapuolten tuottaman aineiston huomioon ottamista
. Myös se voi kertoa sopijapuolten tarkoituksesta.
Ensisijainen merkitys annetaan sopimuksen tekemisen yhteydessä ilmenneille seikoille. Tällaista aineistoa ovat erityisesti osapuolten väliset
aikaisemmat toimet sekä sopimusneuvottelut ja olosuhteet sopimusta tehtäessä.
3.
Sopijapuolten tarkoituksista voivat kertoa sopijapuolten tuottaman aineiston ohella myös
toimialan tavat ja käytännöt.
Sopimuksen toissijainen tulkinta
Tulkinnan ensisijaisena tavoitteena on osapuolten tarkoituksen selvittäminen. Siinä ei aina onnistuta. Sopijapuolten tarkoitus voi jäädä epäselväksi.
Silloin sopimuksen sisältö on määritettävä muuten kuin vain osapuolten tarkoituksista kertovan tulkinta-aineiston avulla.
Tulkinta perustuu toissijaisesti
riskinjakosääntöihin
tai sellaiseen sopimuksen ulkopuoliseen materiaaliin, joka voi tuottaa hyväksyttäviä ratkaisuja.
Epäselvyyssääntö
Keskeisin riskinjakosääntö
Sen perusteella
epäselvää ehtoa on tulkittava sen vahingoksi, joka on laatinut sopimuksen.
Kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisissä oikeustoimissa epäselvyyssäännöllä on erityisen suuri merkitys kuluttajansuojalain nimenomaisesta säännöksestä johtuen.
Minimisääntö
Tulkinnassa tulee silloin valittavaksi
vaihtoehto, joka merkitsee vähintä rasitusta sille, jonka velvollisuuksista tulkittavassa kohdassa on kysymys.
Minimisääntö voi tulla sovellettavaksi lähinnä yksipuolisesti painottuvissa velvoitteissa.
Suppea tulkinta
Tahdonvaltaisista vastuuperusteista poikkeavia ehtoja tulkitaan suppeasti.
Näitä ovat esimerkiksi
vastuunrajoitusehdot.