Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
Suomen maaseutu keskiajalla - Coggle Diagram
Suomen maaseutu keskiajalla
Asutus
Talonpoikien maaseutuasutus juurtui ensin vesireittien varrelle, sitten sisämaahan ja vähitellen myös Pohjois-Suomen eränkäyntialueille
Koska asutus oli harvaa, niin maan ja luonnonantimein käyttöönotto perustui valtaukseen.
Jos peltojen, niittyjen, metsien, kalavesien ja eräsijojen käyttö muodostui jatkuvasti, katsottiin että valtaajalle ja hänen perillisilleen oli syntynyt omistusoikeus
Ihmiset elivät lähellä luontoa ja heidään arkielämäänsä turvasivat suku ja vanhat tavat.
Viljelytavat
Kaski
Oli itäisen Suomen viljelytapa
Sarka
Oli läntisen Suomen viljelytapa
Eroavaisuudet viljelytekniikoissa heijastuivat koko elämänpiiriin
Läntisellä peltoviljelyalueella tavallista oli pienehköt perheet ja ryhmäkylät, joissa rakennukset sijaitsivat vierivieressä.
Itäisellä kaskialuella puolestaan suurperheitä ja toisistaan erillään sijaitsevat maatilat
1200-luvulta lähtien sarkajako yleistyi peltoviljely alueilla.
Tarkoitti sitä, että pellot oli jaettu kapeisiin sarkoihin ja lohkoihin.
Jokaiselle talolle jaettiin tasapuolisesti sarkoja kylän eri pelto- ja niittylohkoista, jotta jokainen saisi sekä hyvää, että huonoa maata.
Vainiopakko tarkoitti sitä, että jokaisen täytyi sarkajaon seurauksena tehdä peltotyöt omalla sarallaan yhtä aikaa muiden kanssa.
Vainiopakon vuoksi kaikki viljelivät samaa kasvia samana vuonna tai jättivät maan yhtä aikaa kesannolle.
Maaseudun asukkaat olivat pitkälti omavaraisia, mutta ostivat tarvitsemiaan tuotteita markkinoilta.
Rannikkoseutujen ja saaristojen asukkaat toimivat itse kauppiana tehden talonpoikaispurjehduksia isompiin kaupunkeihin, kuten Tukholmaan ja Baltian satamiin.
Purjehtimiseen käytettiin kyläkuntien tai muiden pienten yhteenliittymien veneitä.