Please enable JavaScript.

Coggle requires JavaScript to display documents.

EU Perusvapaudet Mahdollistaa sisämarkkinat Tuomioistuimen mukaan…

- - - - Määritelmän mukaan vapaan liikkuvuuden säännökset koskevat tavaroita, jotka ovat peräisin mistä tahansa jäsenvaltiosta. Tämä todetaan myös nimenomaisesti EUT-sopimuksen 28 artiklan 2 kohdassa.
    - - Sama kappale määrittelee myös, että nämä säännökset ulottuvat kolmansista maista peräisin oleviin tuotteisiin, jotka ovat vapaassa liikkuvuudessa jäsenvaltioissa
  - - - Vastaavat toimenpiteet
        
        Tuomioistuimen lanseerama Dassonville-lauseke
        
        Kaikki kansalliset toimenpiteet, jotka voivat suoraan tai epäsuorasti, välittömästi tai potentiaalisesti estää jäsenvaltioiden välistä kauppaa ovat määrällisiä tuontirajoituksia vaikutukseltaan vastaavia toimenpiteitä
        
        (Suora) syrjivyys ei edellytys sille, että kansallinen toimenpide voi kuulua SEUT 34 artiklan alaan
    - - Pakolliset vaatimukset
        
        "pakolliset vaatimukset" ovat oikeutuksen perusteita, joita ei mainita SEUT-sopimuksen 36 artiklassa.
        
        Niiden perusteella saadaan asettaa rajoituksia
        
        Ne tulivat ensimmäisen kerran esiin Cassis de Dijon -tapauksessa, jossa tuomioistuin tunnusti kolme tällaista julkisen edun poikkeusta:
        
        veronkierron estäminen, epäreilun kilpailun estäminen ja kuluttajansuoja.
      - Poikkeuksia sovellettaessa on otettava huomioon:
        
        Suhteellisuus
        
        Todistustaakka jäsenvaltioilla
        
        Suppea tulkinta
        
        Erot rajoitusperusteiden edellytyksissä
    - - Jäsenvaltiot eivät määrää muiden jäsenvaltioiden tuotteille minkäänlaisia korkeampia välittömiä tai välillisiä sisäisiä maksuja, kuin ne välittömästi tai välillisesti määräävät samanlaisille kotimaisille tuotteille.
      - SEUT-sopimuksen 110 artiklan 1 kohdan kiellon soveltaminen edellyttää kahden kumulatiivisen ehdotuksen täyttymistä:
        
        ensinnäkin kyseisen tuodun tuotteen ja kyseisen kotimaisen tuotteen on oltava samankaltaisia;
        
        toiseksi, syrjintää on oltava (perusteetonta epäyhtäläistä kohtelua).
- - - - Jäsenvaltion työntekijällä neljä liikkumisvapauteen liittyvää oikeutta (SEUT 45 artikla):
        
        Oikeus hakea toisissa jäsenvaltioissa tosiasiallisesti tarjottua työtä
        
        Oikeus liikkua vapaasti jäsenvaltioiden alueella työnhakutarkoituksessa
        
        Oikeus oleskella jäsenvaltion alueella työn tekemiseksi
        
        Oikeus jäädä tietyin edellytyksin jäsenvaltion alueelle työsuhteen päätyttyä
    - - SEUT-sopimuksen mukainen perustamiskäsite on siten erittäin laaja, mahdollistaen [unionin] kansalaiselle osallistumisen vakinaisesti ja jatkuvasti toisen jäsenvaltion kuin hänen alkuperäisvaltionsa talouselämään ja hyötymisen siitä,
        
        jos palvelujen tarjoaminen tapahtuu "vakaalla ja jatkuvalla perusteella", sovelletaan perustamisvapautta koskevaa 49 artiklaa.
        
        Jos palvelujen tarjoaminen on tilapäistä, sovelletaan palvelujen vapaan liikkuvuuden 56 artiklaa
        
        Tämä ero on tärkeä, koska se määrittää sen valtion, jolla on ensisijainen vastuu palveluntarjoajan toiminnan sääntelystä
    - - Palvelun on oltava tilapäistä, jotta 56 ja 57 artiklaa voidaan soveltaa
        
        Gebhard-tapauksessa tuomioistuin totesi, että palvelujen tarjoamisen tilapäisyys on arvioitava "sen keston, säännöllisyyden, periodisuuden ja jatkuvuuden perusteella"veltaa
        
        Tässä sopimuksessa palveluilla tarkoitetaan suorituksia, joista tavallisesti maksetaan korvaus ja joita määräykset tavaroiden, pääomien tai henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta eivät koske.
      - Vaikka sopimuksessa puhutaan vain palvelujen tarjoamisesta, oikeuskäytäntö ja toissijainen lainsäädäntö selventävät, että 56 artikla koskee myös EU-kansalaisia, jotka haluavat matkustaa saadakseen palveluita ja tarjotakseen palveluita sähköisesti ilman matkustamista.
        
        Luonnollisten henkilöiden tapauksessa oikeus matkustaa palvelun vastaanottamiseksi on tullut erityisen tärkeäksi: he voivat matkustaa turisteina, saadakseen lääketieteellistä hoitoa, ja koulutusta
    - - Artikla 21 antaa oikeuden "Jokaiselle unionin kansalaiselle myönnetään oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, soveltuvin rajoituksin ja edellytyksin, jotka on vahvistettu sopimuksissa ja niiden täytäntöön panemiseksi annetuissa toimenpiteissä"
        
        taloudellisesti aktiiviset (työntekijät, itsenäiset ammatinharjoittajat ja palvelujen tarjoajat/saajat) eivät ole ainoat unionin kansalaiset jotka nauttivat vapaasta liikkuvuudesta
        
        myös puoliksi taloudellisesti aktiiviset - opiskelijat ja riippumattomilla varoilla elävät henkilöt (joiden asema tunnustettiin ensimmäisen kerran direktiiveissä 1990-luvun alussa) nauttivat vapaasta liikkuvuudesta.
        
        - JOS jos heillä on kattava sairausvakuutus ja riittävästi varoja
        
        myös taloudellisesti passiivisten kansalaiset nauttivat vapaasta liikkuvuudesta, mutta tietyillä rajoituksilla.
        
        saavat oleskella isäntävaltion alueella, mutta vain ensimmäiset kolme kuukautta.
  - - - Yleinen järjestys tai turvallisuus
      - Kansanterveys
      - Tuomioistuin on tunnistanut jäsenvaltioiden mahdollisuuden vedota muihinkin syihin
  - - - Valtioiden välillisyys
        
        Yksilön on liikuttava, oltava liikkeessä tai oltava todennäköisesti liikkeessä yhdestä jäsenvaltiosta toiseen tai palattava alkuperäiseen kotivaltioonsa oleskelun jälkeen isäntävaltiossa.
        
        Kyse on toimivallan jakamisesta: EU:n vapaan liikkuvuuden laki koskee valtioiden välistä tilannetta, kansallinen laki koskee muutoin.
  - - - mitä pidempään maahanmuuttajat ovat asuneet jäsenvaltiossa, sitä suuremmat oikeudet heillä on.
        
        otetaan huomioon kolme ajanjaksoa: enintään kolme kuukautta, kolme kuukautta - viisi vuotta ja viisi vuotta tai sitä pidempään
      - EU-maahanmuuttajat voivat muuttaa perheenjäsentensä kanssa, mukaan lukien kolmansien maiden kansalaiset
- - - - SEUT-sopimuksen 49 artikla koskee EU:n luonnollisten henkilöiden ja yritysten, sivuliikkeiden ja toimistojen perustamista muihin jäsenvaltioihin pysyvästi tai puolipysyvästi.
        
        Kattaa kaksi tilannetta:
        
        Ensisijainen perustaminen Ensinnäkin se koskee luonnollisten tai oikeushenkilöiden oikeutta perustaa ja johtaa yrityksiä, erityisesti yrityksiä ja liikeyrityksiä, toisen jäsenvaltion alueella.
        
        Toissijainen perustaminen Toiseksi artikla 49 TFEU antaa oikeuden oikeushenkilöille perustaa toimistoja, sivuliikkeitä tai tytäryhtiöitä toisessa jäsenvaltiossa.
    - - SEUT 56 ja 57 artikla
        
        Artiklojen 56 ja 57 TFEU soveltamiseksi on täytettävä kolme ehtoa
        
        Ensinnäkin on oltava palvelu
        
        Toiseksi, palvelun on yleensä oltava vastiketta vastaan, eli se muodostaa korvauksen kyseisestä palvelusta. Tämä sulkee vapaaehtoiset palvelut pois sopimuksen soveltamisalasta.
        
        Palvelun on oltava tilapäistä
- - - - Saa soveltaa niitä verolainsäädäntönsä säännöksiä, joiden mukaan verovelvollisia kohdellaan eri tavoin heidän asuinpaikkansa tai heidän pääomansa sijoituspaikan perusteella
      - Saa toteuttaa kaikki toimenpiteet, jotka ovat välttämättömiä, jotta estetään verotusta ja rahoituslaitosten toiminnan vakauden valvontaa koskevien jäsenvaltioiden lakien ja asetusten rikkominen, taikka säätää pääomanliikkeitä koskevista ilmoitusmenettelyistä hallinnollisten tietojen tai tilastotietojen saamiseksi taikka toteuttaa toimenpiteitä, jotka ovat perusteltuja yleisen järjestyksen ja turvallisuuden kannalta.
  - - - Kolmannen pääomadirektiivin nojalla tuomioistuin on luokitellut seuraavat tilanteet koskeviksi pääoman liikkeitä
        
        sijoitukset ja kiinteistöjen siirrot
        
        osakkeiden tai arvopapereiden hankinta pääomamarkkinoilla
        
        osinkojen vastaanottaminen.
    - - kunnes on selvää, ovatko pääomasäännöt vertikaalisesti suoraan sovellettavissa yksityisoikeudellisten toimijoiden välisissä kanteissa, on tärkeä tietää, ovatko kyseessä olevat EU-säännöt esim. henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta, eikä pääomasta.
      - koska pääoman vapaa liikkuvuus, toisin kuin kaikki muut sisämarkkinoiden vapaudet, soveltuu mahdollisesti liikkeisiin kolmansien maiden kanssa, voi olla jälleen tärkeää selvittää, mitkä perussopimusvapaudet on kyseessä.
- - - - Article 4(2) TEU requires that ‘competences not conferred upon the Union in the Treaties remain with the Member States’ and that the Union ‘shall respect the equality of Member States … as well as their national identities’. Article 4(2) TFEU confirms that the internal market is an area for which regulatory competence between the Union and the Member States is shared.
        
        The fact that States can legitimately restrict free movement rights in certain circumstances—on the basis that another interest should take precedence over free movement objectives—is one expression of the resulting regulatory balance.
      - To resolve disputes connected to EU free movement rights, the Court of Justice normally addresses three distinct questions
    - - EU legislation can provide for:
        
        (a) a general derogation clause, establishing that the Commission will examine difficulties that a Member State might encounter when applying provisions of the measure on a case-by-case basis, and may decide to permit the Member State to derogate from the relevant obligation for a specified period
        
        (b) specific derogation clauses, establishing a particular exception for a Member State vis-à-vis part of the measure’s requirements.
      - Where EU legislation provides for minimum harmonization, States remain free in principle to adopt more stringent standards to protect the public interest at national level.
    - - When there are no EU rules in a specific area, countries can still make their own rules. But these rules can only go so far, and they must be fair and have good reasons.
        
        The text lists different reasons like public policy, security, and health that can be used as excuses. When health is involved, the countries have some freedom to decide how much protection they want to give.
      - Article 36 TFEU requires that ‘Such prohibitions or restrictions shall not … constitute a means of arbitrary discrimination or a disguised restriction on trade between Member States’
  - - - However, to defend indirectly discriminatory and non-discriminatory restrictions of free movement rights, States can raise virtually any public interest argument that they wish, without being confined to policy objectives that are predetermined by the Treaty’s derogation provisions.
    - - The term "mandatory requirements" used in Cassis de Dijon isn't commonly used now. Instead, the Court suggests that national rules can be justified if they meet 'imperative requirements' or 'overriding reasons in the public interest.'
        
        A later case, Gebhard, outlined four conditions for justifying rules that might limit free movement
        
        They must be applied fairly
        
        justified by important public interests
        
        suitable for achieving their goal
        
        not more restrictive than necessary.
  - - - Restrictive national measures taken in the public interest will be considered to be appropriate if ‘the means which they employ are suitable for the purpose of attaining the desired objectives’
      - This limb of the proportionality test, which is essentially a procedural review, is normally addressed very briefly, with the Court frequently simply stating that the measure ‘is’ (or isn't) appropriate, without providing detailed reasoning.
    - - Assessment of the necessity of a national measure normally involves more substantive consideration of whether alternative measures that can achieve the stated public interest objective but have less restrictive effects on EU trade can be conceived.
        
        At a general level, the Court requires that ‘If a Member State has a choice between various measures to attain the same objective it should choose the means which least restricts [free movement]’
  - - - The main rule in free movement law is that economic reasons alone cannot justify restricting the rights guaranteed by the Treaty. This rule is based on the idea that closer integration requires equal opportunities for nationals of all member states, and financial concerns could undermine the internal market's purpose.
        
        The Court has allowed economic justifications if they contribute to broader objectives, like maintaining a balanced healthcare system.
      - different levels of horizontality
    - - Whether a public interest argument is made on derogation grounds or as an overriding public interest requirement, the burden of proof falls on the Member State seeking to establish that defence.
        
        States must present evidence to support and demonstrate their claims. Secondly, that evidence must be sufficiently ‘precise’ in order to ‘substantiate’ the arguments submitted.
      - The required standard of proof is more difficult to pin down, since the procedural rules for proceedings before the Court of Justice—whether for direct or indirect actions—contain very little detail on the issues of evidence and proof.
    - - Having established that freedom of expression and freedom of assembly are rights that can be limited in certain circumstances under the system of European Convention on Human Rights (ECHR) law, the Court concluded that ‘the interests involved must be weighed having regard to all the circumstances of the case in order to determine whether a fair balance was struck between those interests’
        
        it will fall to the Court of Justice to reconcile these interests in individual cases given that there are no clear signals about their relative normative weighting in the Treaty itself.
      - On this understanding of exceptions to free movement law, the frameworks of derogation and justification are themselves part of Union law, and any national measures taken for that purpose also fall within the scope of EU law for the purposes of fundamental rights review.