Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
Sopimustulkinnan perusteet (Vesa Annola & Mika Kärkkäinen, 2022) -…
Sopimustulkinnan perusteet (Vesa Annola & Mika Kärkkäinen, 2022)
-
1.2 Tulkintaprosessin kolme osaa: sopimus, tulkintamateriaali ja tulkintaoperaatio
Ensimmäisessä vaiheessa määritellään, mikä on tulkinnan kohde eli mikä aineisto on osa sopimusta. Aineistoa kutsutaan sopimusmateriaaliksi.
Sopimuksen merkitystä koskevan erimielisyyden ohella osapuolilla voi olla erimielisyyksiä siitä, mistä sopimus koostuu.
Sopimusmateriaali voi olla yksilöllisesti tuotettua (esim. sopimus tai dokumentti) tai muuta aineistoa, joka ei ole osapuolten tuottamaa (esim. vakiosopimukset).
Sopimusmateriaalin osaksi voidaan joskus katsoa kuuluvan esimerkiksi aiemman sopimuskäytännön tai sopimusympäristöön sisältyvän aineiston.
Kun aineisto tulee sopimusmateriaaliksi, se tulee myös tulkinnan kohteeksi riippumatta siitä, minkä tyyppistä aineisto muuten on.
Toinen vaihe koostuu sen aineiston määrittelystä, jota käytetään sopimuksen merkityksen arviointiin. Sitä kutsutaan tulkintamateriaaliksi.
Sopimusmateriaali ei kuitenkaan yleensä yksin riitä sisällön määrittämiseen, jos osapuolet ovat sisällöstä erimielisiä.
Tulkinnassa käytetään myös aineistoa, joka ei sisälly osaksi sopimusta.
Kontekstimateriaali = sopimuksen ulkopuolinen aineisto, jota voidaan käyttää osapuolten tarkoituksen määrittämiseen (esim. neuvotteluissa esitetyt ilmaisut, jotka eivät ole tulleet osaksi sopimusta ja liiketoiminta-alan vakiintuneet käytännöt)
-
Tulkintamateriaaliryhmiä muodostuu kolme: sopimusmateriaali, kontekstimateriaali ja riskinjakomateriaali.
Kolmas vaihe muodostuu varsinaisesta tulkintaoperaatiosta, jossa sopimuksen sisältö tulkinnan avulla lopulta määritetään.
-
-
-
2.3 Tulkintalähteet
-
Arvioinnissa on otettava huomioon yksittäisen tulkintalähteen ohella koko oikeustoimi ja sen taustalla oleva kokonaistilanne.
Sopimuksen muodostavat asiakirjat voivat joiltain osin olla ristiriidassa keskenään. Olennaista on, kuinka vahva tahtoelementti asiakirjoihin sisältyy. Esim. yksilölliseen sopimusasiakirjaan sisältyvän ehdon painoarvo ylittää tyypillisesti sen painoarvon, joka on vakioehtoihin sisältyvällä ehdolla.
Neuvottelujen asema tulkintamateriaalina vaihtelee olennaisesti (vrt. vakioehtoinen sopimus tai yksilöllisesti neuvoteltu sopimus).
Osapuolten aiemman sopimuskäytännön perusteella voidaan saada tukea sen arviointiin, mitä osapuolet nyt ovat sopimuksella tarkoittaneet.
Vakioehtojen asema tulkintamateriaalina on erityinen. Ne on laadittu nimenomaisesti säännöstämään sopimussuhteita.
Sopimuksen tulkinnassa osapuolten ilmaisuja ja heidän tuottamaansa materiaalia arvioidaan osana ympäristöään.
Oikeusnormeilla on tärkein rooli toissijaisessa tulkinnassa, kun sopijapuolten tarkoitusta ei tahtotulkinnassa ole löydetty.
-
-
3.2 Tulkintamenetelmät
Osapuolten yksimielisyys on hierarkkisesti korkein tulkinnan tavoite. Tulkintamenetelmää voidaan kutsua intersubjektiiviseksi.
-
Tulkinta on objektiivista tulkintaa silloin, kun osapuolten tarkoituksen määrittämisessä hyödynnetään osapuolten yhteisesti tuottamaa tai muuten sopimuksen osaksi sisällytettyä sopimusmateriaalia.
-
Subjektiivisessa tulkinnassa tulkintamateriaalina käytetään muuta kuin sopimusmateriaalia tai muuta kuin tulkintaympäristöön sisältyvää, sopijapuolten yhteistä tarkoitusta ilmentävää aineistoa.
Mitä suppeampi tulkintamateriaali on, sitä objektiivisempi on tulkintamenetelmä ja vastaavasti: mitä laajempi tulkintamateriaali on, sitä subjektiivisempi on tulkintamenetelmä.
3.3 Tulkintanormit
-
Laintulkinnassa tehtävänä on määrittää, mitä lakiin sisältyvällä säännöksellä tarkoitetaan. Sopimustulkinnan ensisijaisena tavoitteena sen sijaan on määrittää, mitä osapuolet ovat sopimuksella tarkoittaneet.
-
3.4 Tulkintaympäristö
-
Sopimusmateriaaliin sisältyvät ilmaisut ovat mielekkäästi arvioitavissa vain osana sopijapuolten tarkoittamaa ympäristöä (sopimuksen tulkintaympäristö).
-
-
-
4.2 Tekstin ehtotulkinta
Tekstitulkinnassa on johdonmukaista lähteä liikkeelle ehtotulkinnasta ja käyttää siinä sopimuksen sanamuodon mukaista tulkintaa.
Ehdon yleissisältöä on pidettävä sanamuodon tulkinnan lähtökohtana Suomen sopimusoikeuden yleisten oppien perusteella.
Mitä vahvempi ehtotulkinnan tulos on, sitä vaikeampi sitä on tulkinnan myöhemmissä vaiheissa syrjäyttää.
4.3 Systeemitulkinta
-
-
-
Sopimuksen tulkinnan tavoitteiden mukaista on, että sisällöllinen ristiriita tunnistetaan ja hyväksytään.
-
-
-
-
6.3 Minimisääntö
Minimisäännön perusteella sopimustulkinnan epäselvyystilanteissa on valittava ratkaisu, joka merkitsee vähintä rasitusta sille, jonka velvollisuuksista kyseisessä ehdossa on kysymys.
-
6.4 Suppea tulkinta
Suppeassa tulkinnassa on kysymys siitä, että ehdon edistäessä korostetusti vain toisen sopijapuolen intressejä, tulkitaan ehtoa suppeasti.
Suppean tulkinnan periaatteen suhteuttamisen ehdon ankaruuteen ja yllättävyyteen voidaan katsoa olevan johdonmukaisessa suhteessa siihen, että yllättävät ja ankarat ehdot ovat muutenkin erityisen arvioinnin kohteena oikeusjärjestelmässä.
-
6.5 Kohtuussääntö
Kohtuussäännön perusteella on esitetty, että sopimukselle on epäselvissä tilanteissa vahvistettava mahdollisista vaihtoehdoista se sisältö, joka on kohtuullisin.
Jos sopimus on kohtuuton, sitä voidaan sovitella eli käytännössä kohtuullistaa. Sopimusten sovittelu on erotettava sopimuksen tulkinnan jälkeiseksi toimenpiteeksi.
Sovittelussa tavoitteena ei niinkään ole kohtuullisimman sisällön muodostaminen vaan kohtuuttomien sisältöjen poistaminen.
6.6. Tavallisuussääntö
Tavallisuussäännön sisältönä on, että tulkinnan ollessa epäselvä on valittava tulkinta, joka parhaiten vastaa yleistä käytäntöä. Tavoitteena on määrittää ehdolle ympäristön näkökulmasta mahdollisimman tavanomainen sisältö.
Tavallisuussäännön painoarvoon vaikuttavat käytännön vakiintuneisuus ja laajuus sekä se, minkälaisten osapuolten välillä käytäntö on syntynyt.
6.7 Normatiivisuussääntö
-
Dispositiivisen oikeuden asemaa voidaan perustella sillä, että siinä on yleensä toteutettu oikeuspoliittisesti perusteltuja normaaliratkaisuja.
Vahvimmillaan dispositiivinen normisto on tyypillisesti vakiosopimuksissa, joissa osapuolten tahtoelementti ehtojen sisällössä on vähäinen. Ehdoista on silloin löydettävissä vain vähän molempien osapuolten tarkoituksista kertovaa aineistoa.
-