Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
Sopimusoikeuden perusteet (2018, Ari Saarnilehto & Vesa Annola) -…
Sopimusoikeuden perusteet (2018, Ari Saarnilehto & Vesa Annola)
-
1.2 Mikä on sopimus?
-
Sopimus turvaa oikeuden päättää ehdoista ja sitoutua vapaaehtoisesti määrättyjen sääntöjen noudattamiseen (käytännössä toinen sopijapuoli kuitenkin usein sanelee toiselle ehdot, joilla sopimus tehdään).
Sopimus on kahden tai useamman toisiansa edellyttävän oikeustoimen yhdistelmä (kaksi oikeustointa on tarjous ja vastaus OikTL:n mukaan).
Kaksipuolisesti velvoittava sopimus = sopimus synnyttää velvoitteen sopimuksen kummallekin osapuolelle (esim. työsopimuksessa työntekijä on velvollinen tekemään työn ja työnantaja maksamaan palkan).
Yksipuolisesti velvoittava sopimus = velvoite syntyy vain toiselle osapuolelle (esim. sopimus työn tekemisestä ilman palkkaa, esinelaina ja takaus).
Sopimus sitoo osapuolet oikeudelliseen suhteeseen, oikeussuhteeseen, jota sopimustyypin mukaan voidaan kutsua eri nimillä kuten vuokrasuhde, työsuhde tai luottosuhde.
-
-
-
2.1 Oikeussubjektit
Sopimuspuolena voi olla yksityinen ihminen eli luonnollinen henkilö ja jokin henkilön tai varallisuuden ympärille koottu yhteisö.
Oikeussubjekti = yksikkö, jolla on oma tahto ja jolla tahdon toteuttamiseksi voi olla erilaisia oikeuksia ja velvollisuuksia.
2.2 Luonnollinen henkilö
-
Luonnollinen henkilö on oikeuskelpoinen = kyky saada nimiinsä oikeuksia tai tulla velvoitetuksi (oikeuskelpoisuus alkaa syntymästä ja päättyy kuolemaan)
-
2.3 Oikeushenkilöt
Julkisoikeudelliset ja yksityisoikeudelliset yhteisöt ovat oikeushenkilöitä, jos oikeusjärjestys on tunnustanut sille oikeuskelpoisuuden ja oikeustoimikelpoisuuden.
Julkisoikeudelliset oikeushenkilöt jaetaan yhteisöihin (esim. valtio ja kunta) sekä laitoksiin (esim. Suomen Pankki ja Kansaneläkelaitos).
Yksityisoikeudelliset oikeushenkilöt jaetaan yhtiöihin, yhdistyksiin ja säätiöihin.
-
Suomen Pankilla ja Kelalla on omat oikeutensa ja velvollisuutensa, joista on säädetty niitä koskevissa laeissa.
-
Kun valtion tai kunnan virasto tai laitos toimii omissa nimissään, asia voidaan oikeudellisesti kuvata siten, että virasto tai laitos toimii valtion tai kunnan nimissä asemavaltuutettuna tai muuna vastaavana edustajana.
-
-
-
-
3.4 Sopimusprosessista
-
Kun sopimusneuvotteluissa annetut tahdonilmaisut ovat sitovia, pääsääntö on, että ensimmäinen sitovana pidettävä tahdonilmaisu katsotaan tarjoukseksi ja siihen annettu vastaus oikeustoimilaissa tarkoitetuksi vastaukseksi.
Sopimusneuvottelut eivät aina pääty tarjoukseen ja siihen annettuun vastaukseen. Neuvottelujen tuloksena voi silloin syntyä asiakirja, jonka neuvottelukumppanit yhtä aikaa allekirjoittavat. Sopimus syntyy yhteisellä sopimuspäätöksellä allekirjoittamisen yhteydessä.
Sopimusneuvottelut eivät yleensä synnytä velvollisuutta sopimuksen solmimiseen eivätkä muitakaan velvoitteita. Sopimusneuvotteluja ei kuitenkaan saa käydä ilman tarkoitusta tehdä sopimus.
Sopimusneuvotteluissa aiheutetun vahingon korvauksena tulee kysymykseen toiselle puolelle aiheutettujen kulujen korvaaminen. Korvattavaksi ei sen sijaan tule saamatta jäänyt voitto, jos sopimusta ei ole syntynyt. Korvauksella vahinkoa kärsinyt osapuoli pyritään saattamaan sellaiseen taloudelliseen asemaan, jossa hän olisi ollut, ellei neuvotteluja olisi käyty.
Sopimusneuvottelujen kestäessä osapuolet eivät vielä ole keskenään sopimussuhteessa. Vahingon korvaamiseen soveltuu siksi vahingonkorvauslaki.
Kun sopimus on syntynyt, sopimusneuvotteluissa esitettyjen virheellisten tietojen johdosta syntynyt vahinko on korvattava sopimusoikeudellisten sääntöjen mukaan (vahingonkorvauslaki syrjäytyy).
Sopimusneuvottelut eivät kuitenkaan ole vailla oikeudellista merkitystä, vaikka niiden kestäessä tehdyt ehdoukset eivät olisi sitovia. Esitetyt tahdonilmaisut selvittävät monesti, mihin sopimuksella on pyritty ja mitä on haluttu sopia (auttaa sopimuksen tulkinnassa).
Kun kaksi henkilöä sopii siitä, että he tulevat tekemään keskenään sopimuksen, he tekevät esisopimuksen. Tärkein syy esisopimuksen käyttämiseen lienee halu saada aikaan sopijapuolta sitova sopimus tulevan oikeustoimen tekemisestä.
-
Esisopimuksen sitovuuden edellytys on, että siinä on riittävän tarkasti määritelty tulevan sopimuksen sisällys. Sitovuutta ei ole sellaisella asiakirjalla, josta ei käy ilmi, millainen sopimus myöhemmin tullaan solmimaan.
Jos esisopimuksessa on varsinainen sopimuksen tekeminen jätetty riippuvaksi sopijapuolen myöhemmästä tahdonilmaisusta, ei esisopimus sido. Jos sopimuksen tekeminen on jäänyt riippuvaksi jonkin ehdon täyttymisestä, esisopimus ei sido, ellei ehto täyty. Jos pääsopimus on lain mukaan tehtävä määrätyssä muodossa ollakseen pätevä, esisopimuksen tekemisessä on noudatettava samaa muotoa. Muutoin esisopimus ei sido.
Sopimusneuvottelujen aikana osapuolet voivat esisopimuksen sijasta solmia niin sanotun aieasiakirjan (letter of intent), josta saatetaan käyttää myös nimitystä aiesopimus. Sillä vahvistetaan osapuolten aikomus tehdä sopimus.
-
4.1 Edustamisesta
Jos luonnollinen henkilö ei ole oikeustoimikelpoinen, hän ei voi itse tehdä sopimusta puolestaan.
Hänen laillisen edustajansa on ilmaistava sopimustahtonsa pätevän sopimuksen syntymiseksi. Joissakin tapauksissa tarvitaan myös viranomaisen lupa.
Luonnollinen henkilö voi esiintyä sopimusta solmittaessa seuraavilla tavoilla: hän voi toimia itse, hän voi toimia edustajan välityksellä tai sopimuksen voi tehdä hänen puolestaan laillinen edustajansa (edunvalvoja), jos hän on oikeustoimikelvoton.
-
Edustuksesta on kyse silloin, kun joku esiintyy avoimesti toisen nimissä ja päättää oikeustoimen tämän puolesta.
-
4.3 Henkilösuhteista
Kun sopimus tehdään valtuutetun avulla, sopimuksen tekemisessä on aina mukana vähintään kolme henkilöä eli päämies (valtuutuksen antaja), valtuutettu ja (sopimuksen) vastapuoli.
-
-
-
-
-
4.8 Prokura
Prokura on yleisvaltuutus, josta säädetään omassa erityislaissa, prokuralaissa.
-
Prokuran saaja, prokuristi, voi edustaa päämiestä kaikessa, mikä kuuluu päämiehen liikkeen harjoittamiseen, ja kirjoittaa päämiehen toiminimen.
Prokuran nojalla ei saa ilman erityistä valtuutusta luovuttaa päämiehen kiinteää omaisuutta tai tontinvuokraoikeutta eikä hakea kiinnitystä niihin.
Prokuristin tulee kirjoittaessaan toiminimen osoittaa prokuratehtävänsä asianmukaisella lisäyksellä (prokuristina, p. p. tai per procuram).
4.9 Välillinen edustus
Välillisen edustuksen ja valtuutuksen yhteinen piirre on, että molemmissa tapauksissa toimitaan toisen lukuun.
Ero on siinä, että valtuutettu toimii toisen nimissä ja välillinen edustaja omissa nimissään.
Sopimussuhde syntyy vain päämiehen ja edustajan välille sekä vastapuolen ja edustajan välille. Edustaja ei jää ulkopuoliseksi, eikä päämiehen ja vastapuolen välille synny oikeussuhdetta.
5.1 Yleistä
Pätemättömyydestä voidaan puhua esimerkiksi silloin, kun oikeustoimi jää ilman sitovaa vaikutusta syntymisessään, muodossaan, sisällyksessään tai siinä itsessään muutoin olevan virheen vuoksi.
Sopimuksella ei ole sitovaa vaikutusta, jos se ei saa aikaan siihen normaalisti lain mukaan tai muutoin liittyviä oikeusvaikutuksia.
Pätemättömyys on nimitys sille, ettei sopimus velvoita määrätynlaiseen suoritukseen.
Sopimuksen purkaminen eroaa pätemättömyydestä siinä, että alunperin on syntynyt pätevä sopimus. Sillä ei ole toivottuja oikeusvaikutuksia jälkikäteen tehdyn toisen oikeustoimen, purkamisen, vuoksi.
Heikko pätemättömyysperuste on jaottelussa sellainen, johon ei voida vedota vilpittömässä mielessä olevaa sopimuskumppania vastaan.
Vahva pätemättömyysperuste on kyseessä silloin, kun vilpitön mieli ei suojaa sopijapuolta.
-
-
-
-
-
-
6.2 Sopimusehdot
-
Osapuolten sopimusneuvottelujen aikana antamat ilmoitukset eivät välttämättä tule sopimuksen osaksi. Vaikka ne eivät olisi osa sopimusta, ne voivat kertoa osapuolten tarkoituksista ja siten olla vaikuttamassa sopimuksen tulkinnassa.
Vakioehtoisten sopimusten ehdot on kokonaan tai osittain valmisteltu etukäteen liitettäväksi useisiin sopimuksiin.
Yllättävä ja ankara ehto tulisi erityisesti saattaa vastapuolen tietoon, jotta se tulisi sitovaksi sopimuksen osaksi.
-
7.1 Sopimus on pidettävä
-
Jo sopimuksesta neuvotteleminen voi synnyttää velvoitteita neuvottelijoille. Esimerkiksi lojaliteettiperiaatteen mukaan vastapuolelle on kerrottava tulevan sopimuksen kannalta merkityksellisistä asioista.
Jo sopimuksen käsitteeseen kuuluu, että sopijapuolet ovat velvollisia noudattamaan tehtyä sopimusta.
Sopimuksen sitovuuden periaatetta voidaan pitää sopimusoikeuden ja koko oikeusjärjestyksenkin kulmakivenä.
Sopimuksen sitovuus ei läheskään aina pääty sopimusosapuolena olleen henkilön kuollessa. Kuolleen perilliset joutuvat täyttämään sopimuksen kuolinpesää koskevien sääntöjen mukaisesti.
Yleensä sopimuksen voimassaolo päättyy, kun sopimuksen mukaiset velvoitteet on puolin ja toisin täytetty, esimerkiksi rakennusurakka saatettu valmiiksi, kohde luovutettu ja maksettu.
Sopimuksen sitovuus ei kaikilta osin pääty yhdellä hetkellä, sillä esimerkiksi myyjän vastuu tavaran virheestä jää voimaan sovituksi tai säädetyksi ajaksi.
Eräissä tapauksissa on mahdollista peruuttaa tehty sopimus. Peruuttaminen liittyy lähinnä pitkäaikaisiin sopimuksiin ja myös kuluttajasuhteisiin. Peruuttaminen voi johtaa haitallisiin seurauksiin, esimerkiksi korvausvelvollisuuteen, tai onnistua seurauksitta.
7.2 Sopimuksen sovittelu
Jos katsotaan tarkoituksenmukaiseksi pitää sopimus voimassa, mutta sen ehtoja ei pidetä kaikilta osin hyväksyttävinä, keinona sopimuksen saattamiseksi asianmukaiseksi on muuttaa sopimuksen ehtoja.
Kun tavoitteena on sovittua kohtuullisemman lopputuloksen aikaansaaminen, puhutaan sovittelusta.
Sovittelusäännön avulla voidaan sopimuksista poistaa sopimuskumppaneiden erilaisista lähtökohdista aiheutuneet kohtuuttomuudet.
Jos reklamaatioaika on liian lyhyt tarkastuksen tekemiseen tai tarkastusvelvollisuus ankara, voidaan ehtoa sovitella.
-
-