Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
Ihminen ja ryhmä - Coggle Diagram
Ihminen ja ryhmä
Kulttuuri
Tarkoitetaan vaikuttavaa ja elävää systeemiä, joka koostuu jonkin ryhmän jakamista uskomuksista, arvoista ja käyttäytymisestä.
Kulttuuriin kuuluu, että nuo arvot, uskomukset ja käyttäytymismallit välitetään myös seuraavalle sukupolvelle.
Kulttuurilla voidaan viitata laajoihin kulttuuripiireihin, kuten länsimaiseen kulttuuriin tai itämaiseen kulttuuriin, näiden sisällä voi kuitenkin olla myös eroja eri kansalaisuuksien kulttuurien välillä.
Lisäksi voidaan puhua tietyn työyhteisön, koulun tai jopa perheen kulttuurista, näihin pienempiinkin ihmisryhmiin voi muodostua normien ohjaamia toiminta- ja uskomus järjestelmiä, joihin uusi tulokas sosialisoituu
Kulttuurin määrittelyssä erotetaan usein ulkoapäin tarkasteleva pintakulttuuri, johon kuuluu sellaiset asiat, kuten pukeutumis- ja käyttäytymistavat, ruoka, sekä syväkulttuuri, johon sitten kuuluu arvot ja asenteet, sekä uskomukset.
Kulttuuri muovaa ihmisen sisäisiä malleja eli käsityksiä siitä, miten asiat toimivat ja mikä on tavanomaista. Tämä tarkoittaa sitä, että kulttuurin voi nähdä eräänlaisena tietyn ihmisjoukon mieliin asennettuna ohjelmana, joka käsittelee sisään tulevat vaikutteet tietyn kaavan mukaan ja tuottaa ulos sen mukaisia tulkintoja ja toimintaa.
Kulttuurien vertailuun ja kuvailuun käytetään kulttuurisia ulottuvuuksia, joita alan keskeinen tutkija Geert Hofstede erottaa kuutta erilaista.
Psykologiassa näistä on tutkittu kaikista eniten individualistisissa eli yksilöllisten ja kollektiivisten eli yhteisöllisten kulttuurien välisiä eroja.
Individualistisissa yksilökeskeisissä kulttuureissa, joihin Suomi ja monet muut länsimaat kuuluvat, arvostetaan itsenäisyyttä sekä yksilöllisyyttä ja yksilöllisiä saavutuksia pidetään tärkeinä. Ihmisten odotetaan pitävän ensisijaisesti itsestään huolta
-
Kollektiivisissa kulttuureissa taas puolestaan arvostetaan yhteisöllistä harmoniaa, ryhmän jäsenyyttä eikä odoteta oikeutta omaan yksityisyyteen samalla tavalla kuin individualistisissa kulttuureissa.
Yhteisöllisissä kulttuureissa lasta puolestaan ohjataan enemmän sopeutumiseen ja joustavaan yhteistyöhön.
Behaviorismi
On psykologian suuntaus, joka tutki 1900-luvun alkupuolella ennen kaikkea oppimista ja toi luonnontieteistä tarkan mittaamisen ihanteet osaksi psykologian tieteellistä tutkimista
Alunperin varhaiset behavioristit pääasiassa tutkivat eläinten oppimista, mutta huomasivat, että tuloksia voi soveltaa ihmisiinkin.
Behaviorismin isäksi sanotaan yhdysvaltalaista psykologia John B. Watsonia, joka ajatteli, että ihminen syntyessään on kuin tyhjä taulu, jolla ei ole vapaata tahtoa ja sitä voi muokata ulkoapäin ihan mihin suuntaan tahansa.
Klassinen ehdollistuminen on oppimisen muoto Behavioristien mukaan, jossa ihminen oppii passiivisesti ympäristössä säännönmukaisesti samaan aikaan toistuvien ärsykkeiden välillä.
Esimerkiksi pieni vauva on voinut yhdistää tuttipullon näkemisen mielihyvään ja rauhoittuu nälkäitkustaan jo tuttipullon näkemisestä. Samalla tavalla esimerkiksi puhelimen merkkiääni saattaa herättää valpastumisreaktion, joka vaatii katsomaan puhelinta, tai pullan tuoksu joka tuo lapsuuden kesät mummolassa.
Klassinen ehdollistuminen voi tapahtua myös hyvin nopeasti, voimakasta ehdollistumista voi olla erityisesti pelkoehdollistuminen. Esimerkiksi yksittäinen vaaratilanne vedessä voi saada ihmisen karttamaan veneilyä tai laiturille astumista
Venäläinen fysiologi Ivan Pavlov tutki klassista ehdollistumista koirilla. Myöhemmin John B. Watson osoitti pikku-Albert kokeellaan ehdollistumisen toimivan myös ihmisillä.
Välineellinen ehdollistuminen on klassista ehdollistumista merkittävämpää, jota on tutkinut eniten B. F. Skinner
Välineellisessä ehdollistumisessa oppija nähdään aktiivisena toimijana, joka muuttaa käyttäytymistään seurausten eli rangaistusten tai palkkioiden perusteella.
Ulkopuolelta voidaan vahvistaa oppimista: rangaistuksilla voidaan vähentää ei-toivottua käyttäytymistä. Puolestaan positiivisella vahvistamisella, kuten palkkioilla, lisätään toivottua käyttäytymistä.
Rangaistuksenkaan ei tarvitse tarkoittaa kuritusta, vaan se voi olla esimerkiksi huomiotta jättämistä tai paheksuvia ilmeitä tai mitä tahansa ikäviä seurauksia. Positiivisen vahvistamisen ei tarvitse kuitenkaan olla konkreettinen palkkio, vaan se voi olla esimerkiksi positiivisen huomion antamista hymyilemällä.
Sosialisaatio
-
Sosialisaatioprosessissa yksilö on vuorovaikutuksessa oman kulttuurinsa elinympäristön ja toisten ihmisten kanssa.
Tässä vuorovaikutuksessa yksilö omaksuu ihmisille tyypilliset toiminta- ja käyttäytymistavat, sekä toiminta- ja ajattelutavat, ja oman kulttuurinsa käsitykset.
Hän myös omaksuu oman perheensä ja yhteiskuntansa normeja ja arvoja, eli sosiaalistuu osaksi omaa yhteisöään, lisäksi sosialisaatiossa muokkautuu yksilön tapa jäsentää, tulkita maailmaa, ajatella ja käyttää kieltä.
-
Sosialisaatioon liittyvä oppiminen onkin suurelta osin tahatonta oppimista, eli oppimista, joka tapahtuu ilma tietoista aisan käsittelyä, jota tapahtuu ihmisen omassa kasvuympäristössä ehdollistumisen ja mallioppimisen kautta
Sosiaalinen identiteetti
Sosiaalisella identiteetillä tarkoitetaan ihmisten taipumusta määritellä itsensä ryhmäjäsenyyksien kautta esimerkiksi "olen jalkapalloilija" ja "olen lukiolainen".
Sosiaalisen identiteetin eri puolet aktivoituvat eri tilanteissa ja muuttavat ihmisen käyttäytymistä tilanteen mukaan. Kullakin hetkellä aktiivinen sosiaalinen identiteetti vaikuttaa moniin asioihin, kuten se ohjaa tulkintoja toisista ihmisistä ja heidän toiminnasta.
Sosiaalinen identiteetti vaikuttaa myös siihen, ketä pyydetään pysähtymään tai kenen seuraan hakeudutaan.
Ihmiset esimerkiksi ovat sitä valmiimpia auttamaan toista, mitä enemmän he muistuttavat itseään
Neljä elementtiä voidaan erottaa sosiaalisen identiteetin synnyssä ja nämä ovat samaistuminen, sisäryhmän suosiminen, luokittelu ja vertailu
Luokittelun avulla yksilö jakaa ihmiset mielessään ryhmiin esimerkiksi lukiolaiset ja ammattikoululaiset, kantasuomalaiset ja maahanmuuttajat tai autoilijat ja pyöräilijät.
Samastumisessa yksilö alkaa kokea ja nähdä ihmiset jaottelulla me ja muut. Tällaista jaottelua kutsutaan sisäryhmäksi ja ulkoryhmäksi. Sisäryhmän eli ”me”-ryhmän jäsenet kokevat yhteenkuuluvuutta ja luottavat toisiinsa. Ulkoryhmä eli ”muut” taas on ryhmä, johon yksilö ei koe kuuluvansa ja jonka kanssa ei haluta olla tekemisissä, vaan siihen voidaan suhtautua jopa varauksellisesti.
Näiden seurauksena yksilö kokee kuuluvansa “hyviin” ja saa siitä tukea itsetunnolleen. Samalla kuitenkin stereotypioihin eli jostakin ihmisryhmästä tehtyihin yleistyksiin ja yksinkertaistuksiin perustuva ajattelu voi vahvistua.
-
Konformoisuus
Ihmiset ovat taipuvaisia toimimaan samoin kuin muutkin, etteivät poikkeaisi ryhmästä. Silloinkin, kun toinen ihminen tai läsnä oleva ryhmä ei aktiivisesti suostuttele tai painosta yksilöä, ihminen ottaa vaikutteita ympäristöstään ja mukauttaa käyttäytymistään tilanteeseen sopivaksi.
Konformisuus voi esimerkiksi helposti yhdenmukaistaa ryhmän jäsenten näkemyksiä. Kun muutama vahva mielipidejohtaja esittää näkemyksensä, toisella kannalla olevat herkästi vaikenevat, jolloin syntyy illuusio yksimielisyydestä ja vallan saanut käsitys voimistuu.
Aina mukautuminen ei vaadi edes ryhmää vaan yksittäinen auktoriteettikin voi vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen. On tutkimusnäyttöä siitä, että ihminen on varsin taipuvainen tottelevaisuuteen eli tekemään asioita jonkun pyytäessä tai käskiessä.