Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
Taivaita ja helvettejä - Coggle Diagram
Taivaita ja helvettejä
-
Kuvataide
Taivasta tai taivaita kuvataan monissa kulttuureissa ylhäällä olevana ja sitä ilmaistaan pilvien ja taivaankappaleiden avulla.
Pyhät henkilöt saattavat esimerkiksi istua pilvien päällä. Silti ei välttämättä ajatella, että taivas olisi konkreettinen paikka jossakin yläpuolellamme.
Kun taivas kuvataan ylhäälle, vainajien asuinsijat ja helvetti kuvataan usein alhaalla olevaksi, maan alle ja kuvan alareunaan.
-
Kristillisissä taivaskuvauksissa ei niinkään ole kuvattu taivasta paikkana vaan tapahtumia ja henkilöitä, kuten Kristuksen taivaaseenastumista, sielujen nousemista taivaaseen viimeisellä tuomiolla tai Jumalaa taivaallisena hallitsijana, jota enkelit ympäröivät.
Tyypillisiä ympäristöjä taivaan kuvauksessa ovat valo, jota kuvataan kultavärillä, taivaankappaleet, kultainen kaupunki ja paratiisimainen puutarha.
Helvetin kuvaaminen on mahdollistanut taiteilijoille mielikuvituksen käyttämisen ehkä laajemmin kuin taivaan kuvaaminen.
Kuvia on tehty opetustarkoituksiin ja varoittamaan, kuten esimerkiksi suomalaisten keskiaikaisten kirkkojen seinämaalaukset.
Keskiajan ja renessanssin jälkeen aihe ei ole ollut länsimaisessa taiteessa kovin keskeinen, mutta kuvituksia on tehty esimerkiksi Danten Jumalaiseen näytelmään ja Miltonin Kadotettuun paratiisiin.
-
Lähi-idän uskontojen kulttuuripiirissä syntyneen taiteen lisäksi helvettiä ja taivasta on kuvattu myös Aasiassa.
Useimmissa helvettikuvauksissa esiintyy tulta ja pimeyttä ja pelottavia olentoja, demoneja tai paholaisia ihmissieluja kiusaamassa.
-
-
-
Tuonpuoleisuus
-
Monissa kulttuureissa ihmisen uskotaan joutuvan vastuuseen teoistaan tuonpuoleisen tuomarin edessä viimeisellä tuomiolla.
Palkkio tai rangaistus koittaa joko taivaissa tai helveteissä. Niissä uskonnoissa, joissa jumalat eivät ole tuomarin roolissa, ihmisen ajatellaan niittävän sitä, mitä hän kylvää, eli saavan palkkionsa tai rangaistuksensa seuraavassa elämässä karman lain mukaan.
Kuoleman symboliikka
Kuolemaa symboloidaan nykyisin usein huppuviittaisella, viikatetta kantavalla luurangolla. Toinen paljon käytetty hahmo on kuoleman enkeli, johon on viittauksia jo heprealaisessa Raamatussa. Juutalais-islamilais-sikhiläisessä perinteessä on kehittynyt käsitys enkeli Azraelista, joka saattaa vainajat tuonpuoleiseen.
Kuolema on kaikissa kulttuureissa asia, jota tutkitaan myyteissä ja jonka raskautta pyritään helpottamaan niin kuolevalle kuin jälkeen jäävillekin.
Kuolevan matkaa tuonpuoleiseen tai hänen tuonpuoleista olotilaansa pyritään auttamaan ja parantamaan esimerkiksi riittien avulla.
-
Latinalaisessa Amerikassa, erityisesti Meksikossa, kuolleiden päivä eli día de muertos on tärkeä juhla, johon liittyy monia tapoja ja rituaaleja.
On mahdollista, että perinne ulottuu jopa asteekkien kuoleman kulttiin asti. Viime aikoina kuolleiden päivän pääkallot, luurangot ja kasvomaalaukset ovat levinneet eri puolille maailmaa, myös Suomeen.
Populaarikulttuurissa yhä suositumpi kuolemaan littyvä aihe ovat zombit eli elävät kuolleet. Perinteen alkuperä on afrikkalais-karibialaisessa vodou-uskonnossa, jossa on ajateltu vodou-papin voivan herättää kuolleen itselleen käskyläiseksi.
-
