Please enable JavaScript.

Coggle requires JavaScript to display documents.

Lähi-idän uskontojen pyhät kirjat, Hammurabin laki luotiin Babyloniassa…

- - - - Eri uskontojen, kuten juutalaisuuden ja kristinuskon, piirissä on tunnettu paljon eri-ikäisiä ja eri kirjoittajien kirjoittamia tekstejä, joista vain osa on hyväksytty pyhien kirjojen ohjeelliseen kokoelmaan, eli kaanoniin.
        
        Kanonisointi tarkoittaa kirjan (tai jonkin muun asian) määrittelemistä arvovaltaiseksi ja pyhäksi.
      - Lähi-idän uskontoja, eli juutalaisuutta, kristinuskoa ja islamia, kutsutaan kirjauskonnoiksi, sillä pyhät kirjat ovat niissä erittäin merkittävässä asemassa.
        
        Sekä juutalaiset, kristityt että muslimit pitävät pyhiä kirjojaan Jumalan ilmoituksena, joten niiden arvovalta on hyvin suuri.
        
        Lähi-idän uskontojen pyhät kirjat
        
        Juutalaisuus: Tanak eli Heprealainen Raamattu (juutalaiset eivät käytä sanaa Vanha testamentti, sillä heistä se on loukkaava termi)
        
        Kristinusko: Raamattu (sis. Vanha testamentti ja Uusi testamentti)
        
        Islam: Koraani
        
        Pyhien kirjojen tausta ja synty
        
        Jokainen pyhä kirja on aikansa ja kulttuurinsa tuote. Jos verrataan muinaisia Lähi-idän kulttuureja moderniin länsimaiseen kulttuuriin, erot ovat moninaisia.
        
        Pyhät kirjat kertovat meille siitä ajasta, jolloin ne ovat syntyneet.
        
        Juutalaisten pyhä kirja, Heprealainen Raamattu (eli kristittyjen Vanha testamentti), on syntynyt ensimmäisellä vuosituhannella ennen ajanlaskun alkua.
        
        1 more item...
        
        Heprealaisen Raamatun kulttuuritausta
        
        Heprealaisen Raamatun kirjojen syntyhistoria on pitkä. Ensimmäiset kirjoitukset ovat peräisin noin 900-luvulta eaa. ja nuorimmat noin 200-luvulta eaa. Heprealaisen Raamatun muotoutumiseen ovat vaikuttaneet Israelin kansan historiaan liittyvät vaiheet, etenkin pakkosiirtolaisuuden aika 500-luvulla eaa.
        
        2 more items...
- - - - Koraani on islamilaisen käsityksen mukaan Jumalan omaa puhetta ja ollut aina olemassa. Muslimit ovat sitä mieltä, että Koraania ei voi periaatteessa kääntää muille kielille, vaan ainoastaan alkuperäinen arabiankielinen Koraani on puhdasta Jumalan sanaa.
        
        Käännökset ovat muslimien mukaan alkuperäisen Koraanin tulkintoja, joskin hyödyllisiä muslimin uskonelämälle. Vain noin joka viidennen muslimin äidinkieli on arabia.
        
        Koraani sisältää yhteensä 114 lukua eli suuraa. Suurat puolestaan jakautuvat jakeisiin (aya).
        
        Koraani alkaa Avauksen suuralla, joka on Koraanin lyhyin suura. Loput suurat löytyvät Koraanista pituusjärjestyksessä, pisimmästä lyhyimpään.
        
        Avauksen suura eli al-Fatiha on Koraanin tunnetuin suura, ja hartaat muslimit lausuvat sen viidesti päivässä.
        
        Koraani käsittelee lähes kaikkia ihmisen elämään, kuolemaan ja tuonpuoleiseen liittyviä kysymyksiä.
        
        Islamilaisissa maissa Koraani ohjaa sekä yksilön että koko yhteiskunnan elämää.
        
        Koraanin keskeinen sanoma on, että on vain yksi Jumala, Allah, ja epäjumalien palvelijoita odottaa tuomio.
        
        Koraani korostaa myös muslimin ja Jumalan välistä välitöntä ja läheistä suhdetta.
        
        Koraanin ohella muslimeille tärkeitä ovat myös hadithit, jotka ovat profeetta Muhammedin teoista ja sanoista kertovia lyhyitä kertomuksia. Hadithit on koottu 800-luvulla.
        
        Jokaisella meistä on oma tapamme tulkita pyhiä kirjoja. Tulkintaan vaikuttavat muun muassa tulkitsijan kieli, elämänkokemukset ja uskonnollinen tausta. Yhdessä tulkitsijan lähtökohdat muodostavat tulkitsijalle niin sanotun esiymmärryksen, eli tavan ymmärtää ja lukea pyhää kirjaa.
        
        Koska jokainen tulkitsee kirjoja omalla tavallaan, on myös uskonnonharjoittajien välillä usein näkemyseroja pyhien tekstien tulkitsemisessa.
        
        Niin sanotut fundamentalistit pitävät pyhää kirjaansa erehtymättömänä ja muuttumattomana, kun taas liberaalit tulkitsijat ovat avoimia soveltamaan tekstiä nykyaikaan.
        
        Esimerkiksi Raamattua on eri aikoina ja eri kulttuureissa tulkittu eri tavoin. Jokainen tulkitsee Raamattua omista lähtökohdistaan käsin. Raamatun tulkintatapoja ovat esimerkiksi:
        
        Humanistinen tulkintatapa
        
        Tulkintatapa, jonka mukaan Raamattu on tärkeä ihmiselämän syviä kysymyksiä pohtiva teos, mutta ei sen pyhempi tai arvovaltaisempi kuin muutkaan kirjalliset teokset.
        
        Pelastushistoriallinen tulkintatapa
        
        Raamatun punaisena lankana toimii Raamatun pelastushistoria eli ne Jumalan teot, jotka tähtäävät ihmisen pelastukseen.
        
        Fundamentalistinen tulkintatapa
        
        Raamattua tulkitaan kirjaimellisesti. Raamatun teksti kokonaisuudessaan on virheetöntä Jumalan sanaa.
        
        Konservatiivinen tulkintatapa
        
        Maltillisempi tulkintatapa kuin fundamentalismi. Tulkintatavan mukaan Raamatun tekstit vaativat huolellista tulkintaa ja epäselvissä kysymyksissä on syytä kääntyä uskonnollisen auktoriteetin puoleen.
        
        Kontekstuaalinen tulkintatapa
        
        Kontekstuaalisessa tulkintatavassa Raamatun sanomaa tulkitaan lukijan omasta kontekstista käsin. Kontekstuaalista tulkintatapaa edustavat mm. 1970-luvulla Latinalaisessa Amerikassa syntynyt vapautuksen teologia ja Intiassa syntynyt dalit-teologia.
        
        Feministinen tulkintatapa
        
        Raamattua tulkitaan naisnäkökulmasta: Raamatusta nostetaan esiin etenkin Raamatun naishahmoja ja heidän merkitystään. Raamatun naista koskeviin kohtiin kiinnitetään erityistä huomiota.
        
        Pyhät kirjat ovat myös tieteellinen tutkimuskohde. Tiede voi etsiä pyhistä kirjoista vastauksia muun muassa seuraaviin kysymyksiin:
        
        Kenelle teksti on tarkoitettu?
        
        Miksi teksti on kirjoitettu?
        
        Kuka on kirjoittanut tekstin?
        
        Mitä lähteitä kirjoittaja on käyttänyt?
        
        Missä ja milloin teksti on kirjoitettu?
        
        Miten kulttuurihistoriallinen konteksti on vaikuttanut tekstiin?
        
        Millaisia muutoksia tekstissä on tapahtunut?
        
        Eksegetiikalla tarkoitetaan Raamatun tieteellistä tutkimusta, joka tapahtuu yliopistoissa. Tutkimus on kriittistä ja riippumatonta aivan kuten muukin tieteellinen tutkimus. Eksegetiikassa sovelletaan eri tieteiden, kuten Raamatun arkeologian ja yleisen kielitieteen, menetelmiä.
        
        Eksegetiikassa Raamattua tutkitaan samalla tavalla kuin muitakin kulttuurin tuotoksia. Ne juutalaiset ja kristityt, jotka pitävät Raamattua erehtymättömänä, kritisoivat eksegeettistä tutkimusta.
        
        Myös muslimit pitävät pyhää kirjaansa, Koraania, erehtymättömänä ja loukkaamattomana.
        
        Muslimit ajattelevat, että ihmiset eivät ole kirjoittaneet Koraania vaan että Jumala antoi Koraanin suoraan ihmisille profeetta Muhammedin ilmestysten välityksellä.
        
        Islamissa Koraania ei tutkita eksegeettisesti, vaikka länsimainen koraanintutkimus onkin alkanut selvittää muun muassa Koraanin historiallista laatimisprosessia, sisältöä ja tyyliä.
        
        Islamilainen Koraanin tutkimus keskittyy lähinnä tekstin selittämiseen. Myös Koraanin osalta pyhän kirjan tulkintatavat vaihtelevat, sillä jotkut oppineet korostavat kirjan sananmukaista tulkintaa, kun taas toiset puoltavat tekstien soveltamista.