Please enable JavaScript.

Coggle requires JavaScript to display documents.

Suomi toisessa maailmansodassa - Suomen historiassa vuodet 1939–1945 ovat…

- - - - Keväällä 1938 Neuvostoliitto vaati Suomelta takeita siitä, että se tulisi pysymään puolueettomana, mikäli sota Saksan ja Neuvostoliiton välille syttyisi. Neuvostojohto ehdotti Suomelle myös sotilaallista yhteistyötä Saksan mahdollista hyökkäystä silmällä pitäen.
        
        1939
        
        Suomelle tällaiset ehdotukset olivat kiusallisia: toteutuessaan ne olisivat loukanneet maan puolueettomuutta ja suvereniteettia. Neuvostoliiton vaatimusten katsottiin olevan ensi askel Suomen kukistamisessa. Vielä keväällä 1939 Suomi ja Neuvostoliitto kävivät neuvotteluja Suomenlahden ulkosaarten luovuttamisesta Leningradin puolustuksen turvaamiseksi, mutta neuvottelut eivät johtaneet tuloksiin.
        
        Koko muun maailman yllätykseksi Neuvostoliitto ja Saksa solmivat 23.8.1939 hyökkäämättömyyssopimuksen. Tätä sopimusta kutsutaan Saksan silloisen ulkoministerin mukaan Ribbentrop-sopimukseksi.
        
        Sen salaisessa lisäpöytäkirjassa Saksa ja Neuvostoliitto jakoivat Itä-Euroopan omiin etupiireihinsä. Saksa sai oikeuden alueellisiin ja poliittisiin uudelleenjärjestelyihin Liettuan pohjoisrajan ja Puolan Narevin-Veikselin-Sanin jokilinjan länsipuolella ja Neuvostoliitto näiden linjojen itäpuolella (Virossa, Latviassa, Liettuassa, Suomessa ja Puolassa) sekä Bessarabiassa.
        
        Saksa hyökkäsi Puolaan aloittaen toisen maailmansodan 1.9.1939.
        
        1 more item...
- - - - Sodan tuoksinassa suomalaisia kaatui tai katosi 26 700 miestä ja haavoittui 44 000 miestä. Puna-armeijan tappioista on monenlaisia lukuja, mutta eräiden laskelmien mukaan kaatuneita ja kadonneita olisi ollut noin 127 000 ja haavoittuneita 265 000.
      - Suomen Moskovan rauhassa 1940 menettämät alueet. Moskovan rauhaa alettiin kutsua välittömästi “häpeärauhaksi” ja “välirauhaksi”.
        
        Kalastajan saarento
        
        Salla
        
        Karjala
        
        Suomenlahden saaret
        
        hankoniemi
      - Moskovan rauhaa pidettiin Suomessa yleisesti häpeärauhana. Sotasensuurin johdosta tavallisille suomalaisille oli välittynyt liian positiivinen kuva sotamenestyksestä.
        
        Todellisuudessa Suomen armeija oli jo hyvin väsynyt, kun Moskovan rauha astui voimaan, eikä pelkkä taistelutahto olisi enää kantanut kauaksi. Kansan silmissä Suomen valtiojohdon katsottiin luovuttaneen liian aikaisin ja rauhanehtoja pidettiin kovina.
        
        Moskovan rauhan ehtojen mukaan Suomen oli tehtävä suuria alueluovutuksia. Neuvostoliitto pyrki näin takaamaan hyvät puolustusasetelmat mahdollista hyökkäystä varten
        
        Suomen oli luovutettava Neuvostoliitolle koko Karjalan kannas mukaan lukien Viipuri. Lisäksi Suomi joutui luovuttamaan Neuvostoliitolle ns. Sallan-Kuusamon alueen, Suomenlahden ulkosaaret sekä Petsamosta osan Kalastajasaarentoa. Suomen tuli myös vuokrata Hankoniemi Neuvostoliitolle 30 vuodeksi sotilastukikohtakäyttöön.
        
        Maa-alueiden luovutusten lisäksi rauhanehdoissa Suomelle määriteltiin myös erinäisiä taloudellisia ja poliittisia velvoitteita.
        
        Välirauhan aika
        
        Talvisodan jälkeistä 14 kuukauden rauhan jaksoa on Suomessa totuttu kutsumaan välirauhan ajaksi. Muualla Euroopassa taisteltiin noina kuukausina lähes yhtä mittaa. Saksa pystyi laajentamaan keväästä 1940 kevääseen 1941 tuntuvasti valtapiiriään ilman vahvaa vastarintaa.
        
        Suomen kannalta välirauhan aika oli kovin raskas. Moskovan rauhanehdoissa Neuvostoliitolle luovutetun alueen pinta-ala oli kokonaisuudessaan noin 35 000 neliökilometriä eli runsaat 10 prosenttia koko Suomen pinta-alasta.
        
        Maa-alueiden menetys tarkoitti sitä, että lähestulkoon puoli miljoonaa suomalaista jäi vaille kotia.
        
        Rajan taakse jäi myös kolme suurta suomalaista kaupunkia, merkittäviä teollisuuslaitoksia, kolmasosa Suomen sähköntuotannosta ja 10 prosenttia pelloista.
        
        Kun välirauha oli alkanut kevättalvella 1940, kiireellisin tehtävä oli Neuvostoliitolle luovutetuilta alueilta paenneiden evakkojen asuttaminen.
        
        Noin 400 000 suomalaista menetti kotinsa, talonsa ja elantonsa, ja kotinsa menettäneille perheille piti saada työtä ja toimeentuloa.
        
        1 more item...
        
        Sotatilaan kuuluneet sensuuri ja säännöstelytalous jäivät välirauhan aikana edelleen voimaan.
        
        2 more items...
- - - - Saksalaisjoukot oli karkotettava Suomen alueelta.
        
        Suomen ja Neuvostoliiton välinen Moskovan välirauha solmittiin 19.9.1944. Rauhanehdot edellyttivät saksalaisjoukkojen karkottamista Suomen alueelta.
        
        Jo tätä ennen Suomi oli joutunut katkaisemaan suhteensa Saksaan. Rauhanehtojen täyttämiseksi Suomi aloitti ns. Lapin sodan, jonka aikana saksalaisjoukot työnnettiin pois Suomen alueelta. Lapin sota päättyi vasta huhtikuussa 1945 ja jätti jälkeensä poltetun maan.
        
        Lapin sota oli henkisesti raskas taakka suomalaisille. Suomessa oli majaillut koko välirauhan ja jatkosodan ajan tuhansia saksalaisia sotilaita, joihin oli solmittu tiiviitä ystävyys- ja rakkaussuhteita.
        
        Nyt näitä aseveljiä vastaan piti tarttua aseisiin. Saksalaiset käyttivät vetäytyessään Lapista niin sanottua poltetun maan taktiikkaa, jossa jäljelle jäävä vihollisen omaisuus, kuten kylät, kaupungit ja sillat, poltettiin vihollisen kulun hankaloittamiseksi
        
        Sodan alta evakuoiduille siviileille paluu kotiseudulle oli erityisen raskas, sillä jälleenrakennusurakka oli valtava.
      - Talvisodan jälkeen solmitun Moskovan rauhan rajat palautettiin voimaan ja muun muassa Viipurin kaupunki liitettiin osaksi Venäjää.
        
        Viipuri oli sotia edeltävän ajan Suomen toiseksi suurin kaupunki, ja sen asukasluku oli 85 000.
        
        Viipuri oli Itä-Suomen kaupallinen ja sivistyksellinen keskus, tärkeä satama- ja kauppakaupunki sekä Viipurin läänin pääkaupunki. Se oli kansainvälinen ja vilkas kulttuurikaupunki, jonka teatteri- ja musiikkielämä oli kuuluisaa ja arvostettua. Viipurin seutu oli myös suosittu lomakohde – niin suomalaisten kuin venäläistenkin parissa.
        
        Kaupungin kaupunkikuvaa hallitsi Viipurin linna – Suomen lukko – sekä lukemattomat muut kauniit rakennukset, jotka ovat merkittävä osa Suomen rakennustaiteen historiaa.
        
        Suomi menetti Viipurin Neuvostoliitolle ensin talvisodassa ja takaisin Suomelle Viipuri vallattiin jatkosodassa elokuussa 1941. Venäläiset miehittivät Viipurin uudelleen jatkosodan viimeisenä kesänä, ja rauhanehdoissa kaupunki siirtyi osaksi silloisen Neuvostoliiton, nykyisen Venäjän alueita.
        
        Viipurin ja Karjalan menetys oli suomalaisille kova pala. Rajan taakse jäi merkittävä osa suomalaista kulttuurihistoriaa ja -perintöä. Sodan jälkeen Viipurista ja Karjalasta on kirjoitettu lukemattomia romaaneja ja muistelmateoksia. "Karjalan palautus" on poliittisesti arkaluontoinen mutta tasaisin väliajoin pinnalle nouseva kysymys julkisessa keskustelussa.
      - Petsamo luovutettiin ja Porkkala vuokrattiin Neuvostoliitolle.
      - Suomi joutui maksamaan Neuvostoliitolle sotakorvauksia 300 miljoonaa dollaria.
      - Suomen tuli päästää maahan liittoutuneiden joukoista koostunut valvontakomissio.
      - Sotasyylliset tuli tuomita.
      - Fasistisiksi luonnehditut järjestöt tuli lakkauttaa ja kommunistien toiminta sallia.
      - Vaaran vuodet 1944–1948
        Valvontakomission aika
        
        Vuosia 1944–1948 kutsutaan Suomen historiassa vaaran vuosiksi. Tuolloin Suomessa pelättiin toden teolla kommunistien vallankaappausta ja Neuvostoliiton miehitystä.
        
        Yksi näihin pelkoihin vaikuttaneista tekijöistä oli neuvostojohtoinen valvontakomissio, joka saapui Suomeen Moskovan välirauhan ehtojen mukaisesti.
        
        Valvontakomission tehtävänä oli valvoa rauhanehtojen toteutumista, mutta se pystyi laajojen valtaoikeuksiensa nojalla vaikuttamaan monin tavoin Suomen sisäisiin asioihin. Valvontakomissiolla oli diplomaattinen status, ja sen jäsenillä oli esteetön pääsy kaikkiin Suomen virastoihin ja laitoksiin. Komissiolla oli oikeus saada Suomen viranomaisilta kaikki tarvitsemansa tiedot. Sen johto oli neuvostoliittolaisten käsissä.
        
        Neuvostomiehityksen pelossa joukko päämajan upseereita organisoi syksyllä 1944 mittavan asekätkentäoperaation, jonka paljastuminen toukokuussa 1945 johti laajoihin tutkimuksiin ja pidätyksiin.
        
        Aseiden kätkentä oli selvä rikos välirauhan ehtoja vastaan. Valvontakomissio olikin merkittävässä roolissa asekätkentäjuttua tutkittaessa. Lopulta peräti 1500 henkilöä sai vankeustuomion asekätkennästä.
        
        Yksi vaikeimmista rauhanehdoista Suomen kannalta liittyi sotasyyllisyyskysymykseen. Moskovan välirauhanehtojen mukaisesti Suomen tuli pidättää ja tuomita omat sotarikollisensa.
        
        1 more item...
- - - - . Tässä lopullisessa rauhassa Moskovan välirauhan ehdot eivät juuri muuttuneet. Suomalaisille suuri henkinen helpotus oli liittoutuneiden valvontakomission poistuminen Helsingistä Pariisin rauhan solmimisen jälkeen.
        
        Pelko kommunistien vallankaappauksesta eli edelleen suomalaisten mielissä. Erityisesti Itä-Euroopan tapahtumat huolestuttivat suomalaisia.
        
        Vaaran vuosien katsotaan päättyneet kevääseen 1948, jolloin Suomi solmi Neuvostoliiton kanssa YYA-sopimuksen.
        
        Paasikiven linja ja YYA-sopimus
        
        J. K. Paasikivi toimi sodan jälkeen ensin kahden vuoden ajan Suomen pääministerinä ja sittemmin kymmenen vuoden ajan Suomen presidenttinä. Hän oli reaalipoliitikko, joka perusti näkemyksensä tosiasioille.
        
        Hänen mukaansa olennaista oli se, että Suomi mukautui hävityn sodan jälkeisiin realiteetteihin ja loisi luottamuksellisen suhteen entiseen viholliseensa Neuvostoliittoon.
        
        Yksi tärkeä askel kohti Neuvostoliiton luottamuksen palauttamista oli Suomen poliittisen johdon vaihto. Tärkeä välietappi tämän tavoitteen saavuttamisessa oli ensimmäiset sodan jälkeiset eduskuntavaalit vuonna 1945. Tuolloin eduskuntaan valituista kansanedustajista peräti 92 oli ensikertalaisia.
        
        1 more item...
        
        Myös Paasikiven seuraaja, presidentti Kekkonen, omaksui tämän reaalipolitiikkaan nojaavan linjan
        
        Suomen ja Neuvostoliiton välit vakiinnutti lopulta vuonna 1948 solmittu YYA- eli "Ystävyys, Yhteistyö ja Avunanto" -sopimus, josta tuli vuosikymmeniksi maiden välisten suhteiden ja Suomen ulkopolitiikan peruskivi.
        
        1 more item...