Please enable JavaScript.

Coggle requires JavaScript to display documents.

3 Suomalaisen kansalaisyhteiskunnan synty, Kansakoulu yleistyi hitaasti –…

- - - - Tämä ryhmä, jonka jäseniä kutsuttiin svekomaaneiksi, piti ruotsinkielisiä Suomen luonnollisina johtajina ja ruotsin kieltä sivistyskielenä, joka takasi Suomen sujuvat suhteet Skandinaviaan.
        
        Svekomaanit halusivat viedä Suomea lähemmäksi Länsi-Eurooppaa, tarkemmin sanottuna Skandinaviaa.
      - Fennomaanien näkökulma kielikysymykseen oli aluksi varsin maltillinen: he halusivat nostaa suomen kielen ruotsin rinnalle tasavertaiseen asemaan.
        
        1860-luvulla fennomaanien joukoista nousi uusi nuori sukupolvi, joka halusi suomalaistaa myös ruotsinkielisen väestön. Fennomaanien alkuperäinen tavoite "kaksi kieltä, yksi mieli" vaihtui tuolloin uudeksi: "yksi kieli, yksi mieli". Fennomaanien johtohenkilönä toimi valtiopäivämies, senaattori Johann Vilhelm Snellman.
        
        Keisari Aleksanteri II allekirjoitti vuonna 1863 Snellmanin tuoman kieliasetuksen, jolla sovittiin, että Suomesta tulee 20 vuoden kuluessa virallinen kieli oikeuslaitoksessa ja opetuksessa käytettäväksi ruotsin rinnalle. Suomesta ei tullut tasavertaista kieltä ruotsin kanssa kuin vasta 1.1.1923 kielilaissa.
        
        Snellman vaikutti myös siihen, että Suomi sai oman markan vuonna 1860. Snellmanin kuva onkin esiintynyt suomalaisissa seteleissä ja hänen patsaansa sijaitsee Suomen Pankin edustalla.
        
        Kielikiistasta tuli keskeinen osa autonomian ajan lopun ja itsenäisyyden ajan alun poliittista elämää.
        
        Suomen kielen asema
        
        Suomen kieli oli 1800-luvun alussa vielä kovin kehittymätön ja lähestulkoon pelkästään rahvaan käytössä ollut kieli. Sivistyneistö ei juuri suomea osannut.
        
        1830-luvun tilanteelle kuvaavaa olikin, että kun Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraa perustettiin, ei suomen kielen sanaa "kirjallisuus" ollut edes olemassa. Niinpä ylioppilaat puhuivat "litteratuurista" tai "kirjakeinoista"
        
        1840-luvulta lähtien alettiin julkaista suomenkielisiä sanomalehtiä ja kirjallisuutta. Suomea ryhdyttiin siis tietoisesti kehittämään sivistyskieleksi.
        
        1 more item...
        
        Suomen kielen kehityksen kannalta merkittäviä olivat myös kansanopetuksen puolella tehdyt uudistukset ja kielen ottaminen opetuskieleksi.
        
        Kansakoululaitoksen synty
        
        1 more item...
      - Fennomaanit suhtautuivat Venäjään maltillisesti: heille riittivät vallitsevan järjestelmän puitteissa toteutetut uudistukset.
    - - Ensimmäinen nykyisen kaltainen puolue oli vuonna 1903 perustettu Suomen Sosialidemokraattinen puolue. Lopullinen puoluemuodostus tapahtui vuoden 1906 eduskuntauudistuksen myötä.
        
        Forssan kokouksessa 1903 Suomen Työväenpuolueen nimeksi muutettiin Suomen Sosialidemokraattinen Puolue. Forssan ohjelmassa vaadittiin mm. yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta, ilmaista oppivelvollisuutta, julkista terveydenhuoltoa ja sananvapautta.
- - - - Ensimmäiset laajempia suomalaisjoukkoja koskettaneet järjestöt olivat vapaapalokuntia. Niitä alkoi syntyä kaupunkeihin 1860- ja 1870-luvuilla.
        
        . Pian niiden toiminta sai myös muita muotoja, kun palokuntien yhteyteen perustettiin orkestereita, näytelmäseuroja ja kirjastoja.
        
        Raittiusseurat yleistyivät 1880-luvulta lähtien. Ne saivat runsaasti suosiota erityisesti työväestön parissa.
        
        . Raittiusliikkeestä muotoutui joksikin aikaa maan suurin joukkojärjestö. Maaseutunuorison parissa suosiota kerännyt nuorisoseuratoiminta ohitti sen kansansuosiossa 1890-luvulla.
        
        Työväenyhdistyksiä ryhdyttiin perustamaan 1880-luvulla. Niiden toiminta oli aluksi ylempien yhteiskuntaryhmien, kuten tehtaanomistajien, johdossa.
        
        Tästä ylhäältäpäin johdetun työväenliikkeen vaiheesta työväestö irtautui vuoden 1899 työväenyhdistyksien Turun kokouksen myötä.
        
        Tuolloin perustettiin Suomen Työväenpuolue, joka hyväksyi vuonna 1903 sosialistisen puolueohjelman ja muutti nimensä sosiaalidemokraattiseksi puolueeksi.
        
        Vuodet 1899–1905 olivat erityisen voimakasta työväenliikkeen kasvukautta ja suurlakkovuonna 1905 työväenliikkeen piirissä oli jo enemmän jäseniä kuin raittiusliikkeessä.
        
        Yhdistystoimintaa alkoi 1880-luvulla syntyä myös naisasian ympärille. Naisyhdistysten perustaminen liittyi usein varsin konkreettiseen keskusteluun tyttöjen koulukysymyksestä
        
        Yhdistykset ajoivat myös naisten oikeutta ansiotyöhön ja yleisiä kansalaisoikeuksia naisille. Eduskuntauudistuksen alla naisyhdistykset yhdessä työväenliikkeen kanssa vaativat äänioikeuden ulottamista naisiin.
        
        Kaikissa edellä mainituissa yhdistyksissä kiinnitettiin huomiota mielekkäiden vapaa-ajanviettomuotojen kehittämiseen. Rahvas haluttiin ohjata pois huonoiksi katsotuista tavoista, kuten liiallisesta alkoholinkäytöstä.
        
        Niinpä yhdistysten yhteydessä toimi usein kuoroja, soittokuntia, näytelmäseuroja ja kansankirjastoja. Monen nykyisen kaupunginteatterin esiaste löytyykin 1800- ja 1900-lukujen vaihteen työväen-, nuorisoseuran tai raittiusliikkeen näyttämöltä.
- - - - Ensimmäisenä tulevan sortokauden merkkinä voidaan pitää Aleksanteri III:n vuonna 1890 antamaa postimanifestia, jolla Suomen posti alistettiin Venäjän viranomaisille ja postin virkakieleksi määrättiin venäjä.
        
        Toden teolla pyrkimykset Suomen hallinnon venäläistämiseksi aloitettiin vasta Aleksanterin III:n seuraajan Nikolai II:n hallintoaikana niin sanotulla helmikuun manifestilla, joka mm. määräsi seuraavaa:
        
        Suomen lait oli säädettävä Venäjän lainsäätämisjärjestyksessä.
        
        Valtiopäiville jäi vain neuvoa-antava rooli lainsäätämisessä.
        
        Suomen sotaväki lakkautettiin ja suomalaisten tuli suorittaa asevelvollisuus Venäjän armeijassa. Tämä oli ainoa manifestin pohjalta säädetty laki ja astui voimaan vuonna 1901.
        
        Venäjän kielen asemaa parannettiin.
        
        Venäjän viimeiseksi tsaariksi ja Suomen suuriruhtinaaksi jäänyt keisari Nikolai II. Hänen hallintonsa aikana tyytymätön kansa kyseenalaisti keisarin yksinvaltiuden ja laajat lakot levisivät Venäjältä Suomeen vuonna 1905.
        
        Tuolloin huomio kiinnittyi valtakunnan sisäisiin ongelmiin ja laajaan yleislakkoon, joka levisi lopulta Suomeenkin
        
        . Tilanteen rauhoittamiseksi Venäjän tsaari oli pakotettu taipumaan moniin uudistuksiin. Näiden joukossa oli suomalaisten vaatimus valtiopäivien uudistamisesta moderniksi kansanedustuslaitokseksi. Uudistus toteutettiin vuonna 1906.
        
        .Ensimmäisen sortokauden katsotaan alkaneen vuoden 1899 helmikuun manifestista ja päättyneen eduskuntauudistukseen 1906.
        
        Suomen autonominen asema ja erioikeudet tulivat jälleen kerran uhatuiksi vuodesta 1908 alkaen. Tuolloin Venäjän sisäpoliittiset levottomuudet olivat jo rauhoittuneet, ja siellä ryhdyttiin toteuttamaan uutta venäläistämisohjelmaa.
        
        Toisen sortokauden myötä Suomessa alettiin vähitellen herätellä toiveita maan itsenäistymisestä. Ensimmäinen maailmansota katkaisi Suomen varalle suunnitellut venäläistämistoimet.
  - - - Kun tarkastellaan Venäjän toimia reuna-alueillaan 1800-luvun loppupuolen kansainvälisten suhteiden valossa, venäläistämistoimet ovat luonnollista jatkumoa imperiumin vaikutusvallan pönkittämiselle.
        
        1800-luvun loppu oli suurvaltojen keskinäisen kilpailun aikaa. Samaan aikaan nationalismi eli kansallisuusaate yhdisti kansakuntia ja hajotti monikansallisia valtakuntia Euroopassa.
      - Aktiivista ja passiivista poliittista vastarintaa
        
        Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä Suomesta lähti joukko nuoria miehiä salaa Saksaan hakemaan sotilaskoulutusta
        
        Tällainen laiton ja emämaa-Venäjää vastaan suunnattu vastarinta naamioitiin osallistumisiksi saksalaisille partiolaiskursseille ("Pfadfinderkursus"). Tavoitteena oli saada tarpeellista sotilaskoulutusta, koska Suomesta tällainen koulutus puuttui. Koulutus katsottiin tärkeäksi, mikäli selkkaukset Venäjän kanssa eskaloituisivat aseellisiksi yhteenotoiksi.
        
        Jääkäriliikkeen taustalla olivat venäläistämistoimet Suomessa eli ns. sortovuodet. Kaiken kaikkiaan 1985 vapaaehtoista aloitti jääkärikoulutuksen Saksassa vuosina 1915–1918. Koulutukseen kuuluivat myös taistelutoimet Saksan joukoissa ensimmäisen maailmansodan rintamilla.
        
        Jääkärit palasivat Suomeen kevättalvella 1918, jolloin Suomessa sodittiin sisällissotaa. Jääkärit taistelivat sisällissodassa valkoisten puolella, osana Mannerheimin johtamia valkokaartin joukkoja.
        
        Osa suomalaisista aktivoitui passiivisen vastarinnan sijasta tositoimiin.
        
        Yksi tunnetuimmista Suomen historian poliittisista murhista on kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin ampuminen vuonna 1904 Senaatinlinnan (nykyinen Valtioneuvoston linna) pylväikössä.
        
        Ampuja Eugen Schauman ampui teon jälkeen lopulta myös itsensä. Osa suomalaisista aikalaisista tuomitsi Schaumanin teon jyrkästi julmana murhana ja terroritekona, osa taas juhli inhotun kenraalikuvernöörin kukistamista.
- - - - Suomen sosialidemokraattinen puolue
      - Suomalainen puolue
      - Nuorsuomalainen puolue
      - Ruotsalainen kansanpuolue
      - Maalaisliitto
      - Kristillinen työväenliitto
      - Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus
        
        Eduskuntauudistuksen myötä kansanedustuslaitoksessa tulivat edustetuiksi kaikki suomalaiset. Äänioikeus oli yleinen ja yhtäläinen: jokainen 24 vuotta täyttänyt Suomen kansalainen oli oikeutettu äänestämään eduskuntavaaleissa.
        
        Äänioikeutettujen määrä Suomessa moninkertaistui, kun aiemmin säätyvaltiopäivillä oli edustettuna vain osa kansasta, eli erioikeuksista nauttivien säädyt aatelisto, papisto, porvaristo ja talonpojat.
        
        Nyt eduskuntauudistuksen myötä äänioikeuden saivat myös kaupunkien ja maaseudun työläiset sekä muut säätyihin kuulumattomat kaupunkilaiset.
        
        Erityisen edistyksellistä ajan oloihin nähden oli se, että myös naiset saivat sekä ääni- että vaalioikeuden. Toisin sanoen suomalaisnaiset saattoivat sekä äänestää että asettua ehdolle vaaleissa. Ennen Suomea naiset olivat saaneet äänioikeuden Uudessa Seelannissa (1893) ja Australiassa (1902)
        
        Australiassa naiset saivat myös vaalikelpoisuuden, mutta halukkaita ehdokkaita ei valtiollisissa vaaleissa ilmennyt vuosikymmeniin.
        
        Ensimmäisille valtiopäiville valittiin kaikkiaan 19 naista. Suomalaiset naiskansanedustajat olivat ensimmäisiä koko maailmassa.
        
        1 more item...