Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
Hyvinvointivaltion rakentamisen aika - Coggle Diagram
Hyvinvointivaltion rakentamisen aika
1945-1952 - Jälleenrakentava Suomi
Suomalaisen yhteiskunnan suurimpia sodan jälkeisiä haasteita olivat Neuvostoliitolle luovutetuilta alueilta saapuneen
siirtoväen ja rintamalta palanneiden sotilaiden sijoittaminen ja asuttaminen.
Neuvostoliitolle luovutetuilla alueilla oli asunut noin 12 prosenttia Suomen väestöstä.
Kaikkiaan siirtoväkeä, evakoita, oli noin 450 000 henkeä. Rintamalta palanneita sotilaita oli lähes puoli miljoonaa.
Maaseudulla
siirtoväelle
, sodasta palanneille miehille ja heidän perheilleen luovutettiin maata ja kaupungeissa rintamamiestontteja. Valtio korvasi myös osan
siirtoväen menettämästä omaisuudesta.
1952
Vuosi 1952 oli sodan jälkeisen
uudelleenrakennuskauden
päätepiste. Maan taloudellinen taakka keveni huomattavasti, kun viimeiset erät s
otakorvauksista
saatiin maksettua Neuvostoliitolle.
uudelleenrakennuskausi päättyy
Suomen ulkopoliittisen aseman kannalta tärkeä tapahtuma oli Ruotsin kuninkaan Suomeen tekemä valtiovierailu, joka oli ensimmäinen Suomeen suuntautunut virallinen valtiovierailu sitten toisen maailmansodan.
1950
Elinkeinorakenteen muutos
1 more item...
Myöskään kesällä 1952 järjestetyt
Helsingin olympialaiset
eivät jääneet huomaamatta keltään suomalaiselta.
Tavallisten suomalaisten mielialoja nosti huomattavasti se, että Muhokselta kotoisin ollut
Armi Kuusela
valittiin Universumin kauneimmaksi naiseksi.
siirtoväen ja rintamalta palanneiden sotilaiden sijoittaminen ja asuttaminen.
sotakorvauksista
1960
Sosiaalipalvelut kehittyvät
Sosiaalipolitiikka
= yhteiskunnan harjoittamaa toimintaa, jolla se pyrkii huolehtimaan kaikista kansalaisistaan. Sen
tavoitteena
on
hyvinvoinnin tuottaminen ja turvaaminen
yhteiskunnassa. Sosiaalipoliittisia toimia rahoitetaan
verovaroin.
Sota yhdistää
Sotavuodet pehmittivät maaperää sosiaalipoliittisille uudistuksille.
Sodan aikaisessa poikkeustilanteessa katsottiin yhteiskunnan velvollisuudeksi huolehtia kansalaisten hyvinvoinnista.
Sotavuosien aikana
kypsyivät sosiaaliavustuksen periaatteet,
joita sodan jälkeen sovellettiin perhepolitiikassa, vammaispolitiikassa ja asevelvollisten perheiden tukemisessa.
Sotien jälkeen Suomeen luotiin kattava sosiaaliturva, johon kuuluvat muun muassa:
tasasuuruinen sosiaaliturva, kuten
lapsilisät ja kansaneläkkeen pohjaosa
työvuosiin ja ansiotuloihin perustuva ansiosidonnainen turva, kuten
työeläkkeet, sairausvakuutuksen ansiosidonnainen päiväraha ja työttömyysvakuutus
edellisiä täydentävä tarveharkintainen ja/tai tulovähenteinen sosiaaliturva, kuten
asumistuki, kansaneläkkeen lisäosa ja toimeentulotuki
julkisen sektorin tuottamat sosiaali- ja terveyspalvelut, kuten
lasten päivähoito, terveyskeskukset ja sairaalat.
1990 lama pysäyttää kehityksen
Suomalaista hyvinvointivaltiota rakennettiin aktiivisesti varsinkin 1960-luvulta alkaen 1980-luvun loppuun saakka.
1990-luvun lamavuodet katkaisivat julkisen sektorin palveluiden ja tulonsiirtojen kasvattamisen.
Lapsilisäjärjestelmä ja äitiysavustus
kaikille synnyttäneille olivat
ensimmäisiä sodan jälkeen toteutettuja sosiaalipoliittisia uudistuksia
. Äitiysavustus, jonka suurin osa perheistä ottaa tänäkin päivänä äitiyspakkauksen muodossa rahallisen korvauksen sijaan, on tehnyt Suomea tunnetuksi koko maailmassa.
Äitiyspakkauksen
jakamisen myötä tietoisuus vauvan hyvästä hoidosta on lisääntynyt, ja pakkauksen sisältämät välttämättömyystavarat ovat auttaneet vastasyntyneiden oikeassa hoidossa ja pukemisessa. Lisäksi äitiyspakkauksen pahvilaatikon toiminnallisuus vauvan ensimmäisenä petinä on hyödyllinen keksintö vauvaperheen alkuvaiheeseen.
Sotavuodet raivasivat tilaa myös ajatukselle
yhteiskunnallisesta tasa-arvosta,
josta muodostui nopeasti sosiaalipolitiikan ja -turvan keskeinen perusarvo.
Sosiaalipolitiikka
yhteiskunnallisesta tasa-arvosta,
tulonsiirtojen
suomalaisen hyvinvointivaltion
1956
Kekkosen Suomi
Paasikiven–Kekkosen linjasta.
luottamukselliset suhteet
Urho Kaleva Kekkonen (1900–1986) toimi Suomen presidenttinä vuodesta 1956 sairastumiseensa saakka vuoteen 1981. Hänen 25 vuoden mittainen presidenttikautensa oli
värikästä aikaa niin ulko- kuin sisäpoliittisestikin.
Venäjän pelko
Kekkosen ulkopolitiikka jatkoi monin tavoin presidentti Paasikiven perinteitä:
suhteet Neuvostoliittoon haluttiin pitää hyvinä.
puoluettomuuden korostaminen
Yleisesti puhuttiinkin
Paasikiven–Kekkosen linjasta.
Kekkonen jatkoi omalta osaltaan hyvien suhteiden ylläpitämistä Neuvostoliiton ylimpään johtoon ja loi Suomelle luottamukselliset suhteet itänaapuriin, mikä toisaalta
mahdollisti Suomelle tietyn liikkumavaran Länsi-Eurooppaan liittyvissä talouskysymyksissä.
Kylmän sodan myötä Suomi painotti yhä korostetummin
puolueettomuutta ulkopolitiikkansa päälinjana.
Puolueettomuus ja suomettuminen
2 more items...
Kekkonen oli vahva vallankäyttäjä.
Hänen johdossaan ulkopolitiikka oli Paasikiveen verrattuna aikaisempaa aktiivisempaa. Hänen käsityksensä mukaan
puolueettomuuspolitiikka edellytti
Suomelta oman kannan
jatkuvaa määrittelyä kansainvälisen politiikan kysymyksissä.
. Hän johti Suomen ulkopolitiikkaa yksinoikeudella sekä otti napakasti kantaa myös sisäpolitiikkaan.
Käytännössä Kekkosen pitkä valtakausi sai aikaan sen, että valtakunnan korkeimpiin asemiin oli turha pyrkiä ilman Kekkosen tukea.
kontrolli hallituksen kautta
Kekkonen vaikutti Suomen hallitusten elinkaareen ja kokoonpanoon jopa niin paljon, että
hallituksen tuli nauttia Kekkosen
luottamusta pysyäkseen pystyssä.
Eduskunnan luottamus ei ollut niin oleellista
, vaikka parlamentarismin mukaan hallituksen on nautittava nimenomaan eduskunnan luottamusta.
1 more item...
Kekkosen ensimmäisenä presidenttikautena tapahtui kaksi historian kirjoitukseen jäänyttä
ulkopoliittista kriisiä
, jotka hetkellisesti aiheuttivat pelkoa Neuvostoliiton reaktiosta.
Ensimmäinen oli niin sanotut
"yöpakkaset" vuosina 1958–1959
neuvostoliitossa tunnetaan epävarmuutta
"Yöpakkaset" terminä viittaa Suomen ja Neuvostoliiton viilentyneisiin suhteisiin, joiden virallinen selitys oli
Neuvostoliiton pelko Länsi-Saksan varustautumisesta.
Todellinen selitys oli Suomen vuoden 1958 eduskuntavaaleissa, joissa
vaalivoiton saanut SKDL ei silti päässyt hallitukseen.
toinen ns.
"Noottikriisi" vuonna 1961.
Noottikriisin syntymisen taustalla oli myöskin Saksa, sillä
Berliinin muurin rakentaminen kiristi suurvaltasuhteita
, ja Neuvostoliitto
halusi tiivistää suhteitaan itselleen myötämielisiin maihin.
Neuvostoliitto näpäytti Suomea kenties
liian tiiviistä länsisuhteista
kesken presidentti Kekkosen vierailun Yhdysvaltoihin kutsumalla hänet heti neuvotteluihin Novosibirskiin.
Molempien kriisien taustat ovat
Neuvostoliiton tavoitteissa kontrolloida Suomen ulko- ja sisäpoliittista
liikkumatilaa kylmän sodan kahtiajakautuneessa maailmassa.
kriisit vahvistavat kekkosen asemaa
Nämä molemmat kriisit päättyivät Suomen kannalta hyvin ilman, että Suomen ja Neuvostoliiton välisiin konsultaatioihin ryhdyttiin. Samalla kriisit kuitenkin vahvistivat presidentti Kekkosen asemaa
itänaapurin luottomiehenä
ja kansalaisten kokemana
vahvana
ulkopoliittisena
johtajana.
myllykirjeitä
"yöpakkaset" vuosina 1958–1959
"Noottikriisi" vuonna 1961.
Tämän osion tavoitteena on, että ymmärrät Suomessa
sotavuosien jälkeisinä vuosikymmeninä tapahtuneet yhteiskunnalliset muutokse
t – niin
talouteen
kuin
kulttuurielämään
liittyvät. Lisäksi tavoitteena on, että hahmotat ja osaat tulkita sitä
kansainvälisen politiikan maailmaa,
jossa Suomi pyrki toimimaan
puolueettomana valtiona suurvaltojen välissä.
1975
ETYK ja "Helsingin henki"
Suomi toimi syksyllä 1975 Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen (ETYK) isäntämaana. Kokouksen isännyys kuvasti Suomen aktiivista pyrkimystä koko Euroopan laajuiseen liennytykseen.
Liennytyksellä tarkoitetaan
Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain välisen jännitteen yleistä lievenemistä
ja kylmän sodan aikaisen vastakkainasettelun heikkenemistä.
Kokoukseen osallistuivat
Euroopan valtiot, Yhdysvallat ja Kanada
, ja sen päätöspöytäkirjaa voidaankin pitää idän ja lännen
liennytyskehityksen huipentumana.
Se merkitsi ennen kaikkea
toisen maailmansodan tuloksena syntyneen tilanteen tunnustamista.
Samalla sovittiin uusista kansainvälisessä kanssakäymisessä noudatettavista
periaatteista muun muassa ihmisoikeuksiin liittyen.
Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen saaminen saman pöydän äärelle oli kylmän sodan aikaisessa maailmassa melkoinen tapaus. Suomi sai huomattavan paljon
julkisuutta ja maailmalla alettiinkin puhua pian "Helsingin hengestä"
, kun tarkoitettiin
liennytystä ja suurvaltojen välisen yhteistyön lisäämistä.
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen (ETYK)
liennytykseen.
1960
Nuorisokulttuuri syntyy Suomeen
Suuret ikäluokat
(syntyneet vuosina 1945–1950) varttuivat ja aikuistuivat samaan aikaan hyvinvointivaltion rakentamisen ja kaupungistumisen kanssa.
Länsi-Euroopasta ja Yhdysvalloista Suomeen rantautui 1960-luvulla kaupallinen
nuorisokulttuuri
, joka toi mukanaan vapauden ja yksilöllisyyden ihanteet.
Nuorisokulttuurin tavoitteena oli
kyseenalaistaa
edellisen sukupolven arvovalinnat ja
irtautua
vanhanaikaisista
ajattelu- ja toimintatavoista.
1960–70-luvulla avoliitot yleistyivät, ehkäisypilleri vapautti intiimielämän, televisio valtasi olohuoneet, hippiliike vaati maailmanrauhaa ja Yhdysvaltoja kritisoitiin Vietnamin sodan kauheuksista.
1960–70-luvulla avoliitot yleistyivät, ehkäisypilleri vapautti intiimielämän, televisio valtasi olohuoneet, hippiliike vaati maailmanrauhaa ja Yhdysvaltoja kritisoitiin Vietnamin sodan kauheuksista.
Opiskelijaradikalismia 1960-luvulla.
Opiskelijaradikaalit valtasivat samana vuonna Vanhan ylioppilastalon protestina eliittiä vastaan vaatien yliopistoihin mm. opiskelijademokratiaa. Vuosi 1968 ja “Vanhan valtaus” on jäänyt historiaan opiskelijaradikalismin merkkivuotena.
Kulttuuriväki kyseenalaisti perinteitä
Nuorisoradikalismin ikeeseen joutuneet vanhemmat sukupolvet pelkäsivät, että kolme suomalaisten suojattia "koti, uskonto, isänmaa" oli tuhottu. Kirjallisuuden ja taiteen saralla nuoret vaikuttajat tarttuivat uskonnon ja seksuaalisuuden aiheisiin ja ravistelivat sitä kautta jähmettynyttä ilmapiiriä.
1960-luvulla mm. Hannu Salaman teos Juhannustanssit sekä taiteilija Harro Koskisen sikateokset (Sikakrusifiksi, Sikamessias ja Sikavaakuna) veivät tekijänsä oikeuteen saakka, sillä molempia
syytettiin jumalanpilkasta.
1 more item...
Nuorisoradikalismista sinänsä tuli marginaali-ilmiö
, mutta
moniarvoisuus ja tasa-arvo omaksuttiin
tärkeiksi yhteiskunnan arvoiksi.
Väinö Linnan teos Tuntematon sotilas (1954)
kohautti rehellisyydellään sotien jälkeen hiljaisuuteen vaipunutta kansaa.
Teoksessa suomalaiselta sotilaalta riisuttiin ylevä viitta harteiltaan ja hänet kuvattiin tavallisena nuorena miehenä, joka soti kunnialla muttei suostunut pokkuroimaan ylempiään
. Linnan teos pakotti suomalaiset puhumaan vasta reilu kymmenen vuotta sitten päättyneestä sodasta, sen kokemuksesta ja sen jättämistä arvista.
Linnan teoksen myötä sodan "virallinen totuus" sai myös tavallisen kansalaisen äänen:
minkälaisia suomalaiset sotilaat olivat ja miten he kokivat elämän korsuissa ja rintamilla.
1 more item...
Suuret ikäluokat
nuorisokulttuuri
avoliitot
ehkäisypilleri
televisio
hippiliike
Vietnamin sodan
Nuorisoradikalismin
"koti, uskonto, isänmaa"
Hannu Salaman teos Juhannustanssit
Harro Koskisen sikateokset (Sikakrusifiksi, Sikamessias ja Sikavaakuna)
Väinö Linnan teos Tuntematon sotilas (1954
Täällä Pohjantähden alla (ilmestyneet 1959, 1960, 1962)