Please enable JavaScript.

Coggle requires JavaScript to display documents.

Autonomian aika – ruotsin maakunnasta suomen suuriruhtinaskunnaksi - 1809…

- - - - oman keskushallintokoneiston
        
        omat virkamiehet
      - Suomesta tuli myös itsenäinen talousyksikkö
        
        Suomesta kerätyt verot käytettiin Suomessa
    - - Venäjä ryhtyi sotatoimiin Ruotsia vastaan Napoleon Bonaparten johtaman Ranskan ja Aleksanteri I:n johtaman Venäjän Tilsitissä 1807 solmiman liittosopimuksen mukaisesti.
        
        Taustalla vaikutti Napoleonin pyrkimys Euroopan herruuteen, ja siinä olennaisena osana oli Englannin kukistaminen kauppasaarron avulla.
        
        Venäjän Aleksanteri I solmi Napoleonin kanssa Tilsitin sopimuksen vuonna 1807 Napoleonia vastaan hävityn sodan seurauksena.
        
        Sopimuksen mukaan Venäjän tuli painostaa myös Ruotsia kauppasaartoon Englantia vastaan. Englanti oli kuitenkin Ruotsille tärkeä kauppakumppani, ja koska Ruotsi ei suostunut kauppasaartoon, Venäjä aloitti sotatoimet Ruotsia vastaan Tilsitin sopimuksen mukaisesti.
        
        Ruotsi hävisi "Suomen sodan" Venäjälle ja luovutti itäiset lääninsä Venäjälle Haminan rauhassa 17.9.1809.
        
        Ruotsi ja Venäjä kävivät vuosina 1808–1809 Suomen sotana tunnetun sodan, jonka Ruotsi hävisi. Maiden välille syyskuussa 1809 solmitussa Haminan rauhassa Ruotsi luovutti Suomen alueen Venäjän keisarikunnalle.
        
        Suomen sotaa käytettiin myöhemmin myös isänmaallisen hengen (kansallisromantismin) nostattamisee - Johan Ludvig Runeberg + Vänrikki Stoolin tarinat
- - - - Keisari lupasi myös, että Suomeen luotaisiin oma erillishallinto. Suomen säädyt puolestaan vannoivat uskollisuuden valan keisarilleen
        
        Porvoon valtiopäivien päättäjäisissä Aleksanteri I totesi, että Suomi oli tulevaisuudessa "korotettu kansakuntien joukkoon". Tällä toteamuksellaan hän halusi painottaa Suomen autonomista asemaa. Näin tapahtuikin, ja suomalaiset säädyt vannoivat uskollisuutta Venäjän keisarille.
        
        Suomalaiset saivat säilyttää oman evankelis-luterilainen uskontonsa, ja Aleksanteri I:n Porvoon valtiopäivillä antama hallitsijanvakuutus ripustettiin suomeksi ja ruotsiksi käännettynä kaikkiin Suomen kirkkoihin.
        
        Konkreettisia muutoksia!
        
        Asevelvollisuus poistui
        Merkittävin autonomian myötä tavallisen suomalaisen elämään tullut muutos oli ruotuarmeijan lakkauttaminen, toisin sanoen asevelvollisuuden poistaminen.
        
        Virallinen raha Venäjän rupla
        Ihmisten arkipäivässä uusi hallinto ilmeni myös siten, että käytössä oli uusi maksuväline: Venäjän rupla.
        
        Vanhan Suomen liittäminen 1812
        Alue, joka tunnettiin sittemmin Viipurin lääninä, oli ollut Venäjän osana jo lähes vuosisadan, kun Ruotsi oli menettänyt nämä alueet Suuren Pohjansodan ja Hattujen sodan seurauksena. Venäjä liitti tämän Vanhan Suomen alueen Suomen autonomiseen suuriruhtinaskuntaan vuonna 1812.
        
        Keisari oli toki korkeinta valtaa käyttävä myös Suomessa, mutta Suomi sai oman kenraalikuvernöörin, joka edusti keisaria Suomessa.
        
        Kenraalikuvernööri johti Suomen senaattia, joka hoiti Suomen sisäisiä asioita.
        
        Lisäksi Pietarissa Suomen asioita esitteli keisarille suomalaissyntyinen ministerivaltiosihteeri. Ulkopolitiikka kuului toki Venäjän keisarille.
    - - Suomen perustuslait antoivatkin maan uudelle hallitsijalle, Venäjän keisarille, varsin laajat valtaoikeudet.
- - - - Edistysaskeleita otettiin kaikilla yhteiskunnan aloilla, kuten kaupan, teollisuuden, liikenteen ja kansanopetuksen aloilla.
    - - Koska uudistuksia ei voitu toteuttaa puhtaasti hallinnollista tietä, päätti tsaari kutsua säädyt koolle Helsinkiin vuonna 1863
        
        "valtioyön" aika - yhteiskunta ei kehity, kun lainsäädäntöelimet eivät kokoonnu.
        
        Tätä aikaisemmin valtiopäivät oli kutsuttu koolle vain kerran: vuonna 1809 Porvoossa.
      - Senaatin tuli laatia suunnitelmat teollisuuden, kaupan, liikenteen ja kansanopetuksen vauhdittamiseksi
        
        Uudistusten vaikutus suomalaiseen yhteiskuntaan oli moniulotteinen. Ne olivat monilla tavoilla merkittäviä esimerkiksi elinkeinoelämän, suomalaisen kulttuurin ja yhteiskunnan kehittymisen kannalta.
        
        Aleksanteri II:n valtakausi päättyi traagisesti: hänet murhattiin vuonna 1881. Keisarin kuoleman jälkeen maan valtasi suuri suru.
        
        Moneen muuhun Euroopan maahan verrattuna Suomen teollisuuden kehitys oli jälkijunassa. Aleksanteri II:n tavoitteena oli kehittää sekä Venäjän että sen alusmaiden elinkeinoelämää.
        
        Suomessa teollistuminen lähtikin toden teolla käyntiin vasta Aleksanteri II:n valtaannousun jälkeen.
  - - - Puutavaran saanti oli ruukkien toiminnalle olennaista, ja rautaruukeista tulikin suomalaisen sahateollisuuden käynnistymistä hidastava tekijä. 1800-luvun puolivälissä tunnettiin todellista huolta puun riittämisestä, ja erityisesti ruukinomistajat vastustivat sahojen perustamista.
      - Höyrysahojen perustaminen Suomessa sallittiin vasta vuonna 1857.
        
        Tämän jälkeen sahateollisuudesta kehittyi nopeasti tärkein teollisuuden ala.
        
        Ensimmäiset puuhioketta eli paperin raaka-ainetta tuottavat laitokset perustettiin 1860-luvulla.
    - - Suomalaisen yhteiskunnan kannalta teollistumista merkittävämmät uudistukset 1860-luvulla liittyivät maatalouteen.
        
        maan tärkein ulkomaankaupan myyntituote: voi.
        
        Maatalouden uudistamistarve tuli ilmeiseksi 1860-luvun vaikeiden nälkävuosien jälkeen. Vuosien 1867–1868 katovuodet olivat niin pahoja, että peräti 12 prosenttia suomalaisista menehtyi huonoja satovuosia seuranneisiin nälänhätään ja tautiepidemioihin.
        
        Maataloudessa omaksuttiin 1870-luvulla monia uusia innovaatioita, jotka lisäsivät tuottavuutta ja helpottivat maataloustyötä
        
        Tärkein uudistus oli viljanviljelystä karjatalouteen siirtyminen. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että aikaisemman leipäviljan sijasta ryhdyttiin viljelemään yhä enemmän heinää ja muita rehukasveja
        
        Voimallisesta karjatalouteen siirtymisestä kertoo myös se, että vuosina 1870–1920 lehmien määrä Suomessa kaksinkertaistui.
        
        Leipäviljanviljelystä karjatalouteen siirtymistä edisti Venäjältä Suomeen virrannut halpa vilja. Voilla sen sijaan oli hyvät markkinat juuri Venäjän suunnalla ja karjataloustuotteet menivät muutenkin hyvin kaupaksi ulkomaanmarkkinoilla.
        
        Suurin osa maatiloilla tarvittavista elintarvikkeista saatiin edelleen oman talouden piiristä
        
        1 more item...
        
        Tilattoman väestön ongelma ja siirtolaisuus ulkomaille
        
        Maatalouden kehittyminen entistä tehokkaammaksi hankaloitti jo entuudestaan hankalaa tilattoman väestön asemaa 1800-luvun lopun Suomessa. Lisäksi 1800-luvun lopun väestönkasvu lisäsi maaseudun maattoman väestön määrää siinä määrin, että 1900-luvun alussa sitä on arvioitu olleen jo lähes puolet maaseudun ruokakunnista.
        
        Loput olivat joko torppareita tai tilatonta työväkeä kuten piikoja, renkejä ja mäkitupalaisia.
        
        Tilattomien maalaisten asema oli huono, sillä työt olivat kausiluonteisia. Epävarmuus kuului kiinteästi myös torppareiden elämään, sillä maanomistajat saattoivat irtisanoa torppien vuokrasopimuksia mielensä mukaisesti tai asettaa lisäehtoja niiden asuttamiselle.
        
        1 more item...
        
        Jatkuva epävarmuus, huonot olot ja työttömyys ajoivat työväestöä ja maaseudun tilattomia entistä kauemmas kaupunkien varakkaista porvareista. Lisäksi suomalaisia muutti paremman toimeentulon toivossa ulkomaille.
        
        Vuosina 1881–1914 Suomesta lähti siirtolaisina ulkomaille n. 280 000 ihmistä. Matka vei Suomesta yleensä Yhdysvaltoihin, Kanadaan, muihin Pohjoismaihin, Venäjälle ja Australiaan.
        
        2 more items...
- - - - Kansallisuusaate, jonka puitteissa Suomen kielen ja kulttuurin kehittäminen tuli keskeiseksi, sai alkunsa ruotsinkielisen ylioppilasnuorison keskuudessa.
        
        Myöhemmin nämä fennomaaneina eli suomenmielisinä tunnetut nuoret miehet ottivat tavoitteekseen suomen kielen ja suomenkielisen kulttuurin aseman parantamisen.
        
        Suomenkielinen kulttuuri haluttiin ottaa käyttövoimaksi kansakunnan rakentamisessa. Venäläiset tahot tukivat suomalaisten innostusta omaa historiaansa ja kieltään sekä kulttuurintutkimusta kohtaan niin pitkään, kun toiminta ei saanut poliittisia tai nationalistisia päämääriä. Suomalaisten innostuminen omasta kulttuuristaan nähtiin parempana vaihtoehtona kuin tiiviiden kulttuuriyhteyksien vaaliminen entiseen emämaahan Ruotsiin.
        
        Suomen historia, kieli ja kirjallisuus olivat ne kolme peruskiveä, joiden varaan kansakunta tuli rakentaa.
    - - Romantiikka oli taidesuuntaus, joka yleistyi 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alun Euroopassa. Sen perusideana voidaan pitää luovuuden asettamista järkeä keskeisempään rooliin.
        
        Sen perusideana voidaan pitää luovuuden asettamista järkeä keskeisempään rooliin
        
        1800-luvun ensi vuosikymmenet olivat koko Euroopassa kansallisten kulttuurien nousun aikaa. Suomessa romantiikka saikin korostuneen kansallisen luonteen: suuntausta kutsutaan kansallisromantiikaksi.
        
        Kansallisromantiikalle oli ominaista oman kansan, kielen, historian ja kulttuurin ihannointi.
      - Turun romantiikka
        
        Suomen sodan jälkeen Ruotsissa tapahtui voimakas kansallistunnon nousu, jonka vaikutukset ulottuivat yliopiston välityksellä myös Suomeen. Turun akatemiassa 1810-luvulla opiskellut nuoriso oli monin tavoin lähellä entistä emämaata ja omaksui sekä sieltä että Saksasta uusia filosofisia aatteita – niiden joukossa kansallisromanttisen ajattelun.
        
        Turun romantiikan aikana (noin 1818–1822) Turun Akatemian piirissä toimineet ylioppilaat alkoivat kerätä kansanrunoja, kiinnostuivat Suomen historiasta ja ryhtyivät perehtymään suomen kieleen.
        
        Tänä aikana yliopistoon kirjoittautuivat myös ylioppilaat Elias Lönnrot, Johan Vilhelm Snellman ja Johan Ludvig Runeberg.
        
        Tunnetuin Turun romantiikan edustaja lienee ollut A. I. Arwidsson (1791–1858). Hän perusti oman sanomalehtensä Åbo Morgonbladin, jonka palstoilla hän käsitteli muun muassa kansallisuuskysymystä ja kielen merkitystä kansallistunteen herättämisessä.
      - Helsingin romantiikka
        
        Kansallisromanttiset pyrkimykset jatkuivat myös Helsingin ylioppilaspiireissä. Turusta Helsinkiin siirtynyt toveripiiri alkoi kokoontua lauantaisin keskustellakseen kirjallisuuden uusimmista virtauksista. Tämän ns. "Lauantaiseuran" jäseniä olivat muun muassa Runeberg ja Snellman. Sen piiristä syntyi vuonna 1831 Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS), jonka tarkoituksena oli levittää tietoa isänmaasta ja sen historiasta sekä edistää suomen kieltä ja sen kirjallista viljelyä. SKS rahoitti Elias Lönnrotin kansanrunouden keruumatkoja Itä-Suomessa ja Karjalassa sekä julkaisi näiden matkojen tuloksiin pohjautuvat teokset Kalevalan ja Kantelettaren.
        
        Paitsi suomen kieleen ja suomalaiseen kulttuuriin, alkoi ylioppilaspiirien kiinnostus vähitellen kohdistua myös yhteiskunnallisiin asioihin, muun muassa kansanvalistukseen. Kansallisen kulttuuriohjelman päämääräksi tulikin "sivistyneistön kansallistaminen ja kansan sivistäminen".
      - Karelianismi
        
        Karelianismi oli yksi kansallisromanttisen ajattelun ilmentymistä taiteessa. Termillä viitataan 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa taiteilijoiden piirissä vallinneeseen suuntaukseen, joka kohdisti kiinnostuksensa Karjalan kulttuuriin.
        
        Karelianismissa uskottiin, että Karjalasta löytyy suomalainen kulttuuri aidoimmillaan.
        
        Karelianismin edustajia olivat esimerkiksi Akseli Gallen-Kallela, Eero Järnefelt ja Albert Edelfelt.
    - - Suomalaisen taiteen kultakaudeksi kutsutaan vuosia 1880–1910. Tuolloin Suomen kuvataiteelle luotiin oma kansallinen ilme. Monien kansallisesti merkittävimpien taiteilijoidemme keskeisimmät luomiskaudet osuvat näihin vuosiin.
        
        Taiteilijat osallistuivat oman työnsä kautta ahkerasti venäläistämistoimien vastustamiseen ja vahvan symboliikan avulla pyrkivät vaikuttamaan venäläistämistoimien toteutukseen.
      - Realismi -- on taiteen tyylisuunta, jossa pyrittiin kuvaamaan kansan askareita mahdollisimman todenmukaisesti. Tyypillisiä aiheita olivat tavalliset arkiset asiat, kuten erilaiset työt maatalossa tai tehtaassa.