Please enable JavaScript.

Coggle requires JavaScript to display documents.

Ryhmä - Coggle Diagram

- - - - Sisäryhmä tarkoittaa ihmisiä, jotka koetaan oman ryhmän jäseniksi.
      - Ulkoryhmä taas tarkoittaa niitä ihmisiä, joiden ajatellaan olevan oman ryhmän ulkopuolella.
      - Ihmisellä on sosiaalisissa tilanteissa taipumus suosia sisäryhmään kuuluvia ihmisiä, kun taas ulkoryhmään kuuluvia helposti väheksytään. Heihin kohdistuu myös helpommin aggressiivista käyttäytymistä kuin oman sisäryhmän jäseniin.
- - - - Muun muassa ryhmän jäsenten yksilölliset tunteet, motivaatio ja ajattelu vaikuttavat kaikkiin ryhmän jäseniin sekä yhteisesti syntyvään vuorovaikutukseen.
      - Yksilön motivaatio ja myönteiset tunteet ryhmän tehtävää kohtaan voivat esimerkiksi vaikuttaa innostavasti koko ryhmän ilmapiiriin.
      - Tämä toimii myös toisin päin: jos ryhmässä on myönteinen ilmapiiri, voi se nostaa yksilön motivaatiota ja innostuneisuutta.
      - Ryhmädynamiikka rakentuu ryhmissä erityisesti seuraavien ryhmädynamiikan keskeisten tekijöiden varaan: koheesio, normi, rooli, status ja johtajuus.
        
        Ryhmässä viihtymisen kannalta keskeistä on erityisesti koheesio. Koheesio eli ryhmähenki tarkoittaa ryhmän kiinteyttä ja jäsenten halua pysyä ryhmässä.
        
        Kun jäsenet haluavat kuulua ryhmään, he ovat todennäköisemmin sitoutuneita ryhmän tavoitteeseen.
        
        Koheesion myötä ryhmän sisällä vallitsee suuri yhtenäisyyden tunne, ilmapiiri on hyvä ja ihmiset viihtyvät yhdessä.
        
        Koheesio myös edesauttaa sellaisen ilmapiirin syntymistä, jossa ryhmän jäsenet luottavat toisiinsa ja näkevät ongelmien olevan ulkopuolella eikä oman ryhmän sisällä.
        
        Koheesio voi toisaalta olla joskus liian tiukkaa ja aiheuttaa erilaista kielteistä oireilua ryhmässä.
        
        Ryhmädynamiikkaan kuuluu, että ryhmä luo omat käyttäytymissääntönsä ja työskentelytapansa. Normi tarkoittaa sääntöä, ohjetta tai hyväksyttyä käyttäytymismallia.
        
        Ryhmän vuorovaikutuksessa luodaan aina erilaisia normeja, jotka ovat välttämättömiä ryhmän toiminnalle.
        
        Normit asettavat rajoja sille, millainen käyttäytyminen on sopivaa ja millaista pidetään sopimattomana.
        
        Normit voivat olla eksplisiittisiä normeja eli kirjoitettuja tai ääneen lausuttuja sääntöjä. Ryhmässä on aina myös implisiittisiä normeja eli ääneen sanomattomia tapoja. Implisiittisten normien olemassaolo tiedostetaan usein vasta, kun joku rikkoo niitä.
        
        Jokaiselle ryhmän jäsenelle kehittyy ryhmän vuorovaikutuksessa rooli tai rooleja.
        
        Rooli tarkoittaa ryhmän odotuksia siitä, miten tietyssä asemassa olevan yksilön tulisi käyttäytyä.
        
        Sitä määrittää erityisesti ryhmän jäsenten välinen työnjako sekä se, millaisia odotuksia ryhmän jäseneen kohdistuu hänen toimiessaan tietyssä tehtävässä tai asemassa.
        
        Roolit voivat olla vakiintuneita kaavoja ryhmän jäsenen käyttäytymisessä, mutta usein ne kuitenkin vaihtelevat tilanteesta toiseen.
        
        Roolit ovat välttämättömiä, jotta ryhmä voi toimia hyvin. Jos yksi jäsen lähtee ryhmästä pois, ryhmän vuorovaikutus voi muuttua ja ryhmän tehtävät jakautua uudelleen.
        
        Ryhmissä syntyvät roolit muodostavat usein roolihierarkian eli arvojärjestyksen. Status eli sosiaalisen järjestelmän mukainen arvoasema vaikuttaa yksilön rooliin ryhmässä.
        
        Korkein status on yleensä ryhmän johtajalla. Korkean statuksen henkilö uskaltaa tehdä ryhmässä aloitteita, koska tietää saavansa niille herkemmin kannatusta. Hän myös saa usein muita enemmän oikeuksia.
        
        Yksilön status ryhmässä kasvaa usein ryhmän muiden jäsenten arvostuksen perusteella. Status voi muodostua myös olemassa olevasta arvoasemasta, jolloin henkilöllä on aiemmin hankittua statusta. Arvostus syntyy silloin ryhmän ulkopuolelta, kuten muualta saadun arvonimen tai tittelin muodossa, mutta vaikuttaa yksilön saamaan arvostukseen myös uudessa ryhmässä.
        
        Status voi toisaalta olla myös haitallista, jos siihen liittyvät velvoitteet altistavat esimerkiksi uupumukselle.
        
        Johtajuus, joka rakentuu erityisesti kahdesta ulottuvuudesta: tehtävän ja ihmisten johtamisesta.
        
        Asiajohtaminen liittyy siihen, miten tavoitteet asetetaan ja kuinka tehtävät ryhmän sisällä organisoidaan.
        
        Ihmissuhteisiin keskittyvä ihmisjohtaminen liittyy siihen, miten ihmiset saadaan suorittamaan tehtävät.
        
        Tehokkaan ryhmätoiminnan aikaansaamiseksi ei siis välttämättä riitä se, että ryhmän jäsenille on määritelty ryhmän tehtävät ja tavoitteet. Ihmisjohtamisen merkitys perustuu siihen, että johtaja pitää huolta ryhmän keskinäisestä vuorovaikutuksesta, jäsenten motivaatiosta ja hyvinvoinnista.
        
        Jaettu johtajuus tarkoittaa sitä, että johtamistehtävät jaetaan osiin ja vastuualueita annetaan useille ryhmän jäsenille.