Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
Suomen keskiajan termit - Coggle Diagram
Suomen keskiajan termit
-
Piispa oli korkea-arvoinen kirkon johtaja, joka johtaa hiippakuntaa
-
Tuomiokapituli oli Piispan alaisuudessa ja hänen apunaan toimiva kirkollinen toimintaelin, johon kuului tuomiokirkon papistoa
Seurakunnat toimi tuomiokapitulin alaisina, ja ne ovat yhteisöjä jonka muodostaa kristityt
Kuusiston linna oli piipan asuinkartano ja puolustuslinna, joka sijaitsi kuusiston saarella
-
Kirkon verotuksella tarkoitetaan, sitä, että kirkko harjoittaa oikeuttaan verottaa kansaa
Kirkkoväärti on Seurakunnan taloudesta ja kirkkojen kunnosta ja ylläpidosta huolehtivat pitäjän luottamushenkilö
Luostari oli paikka, jonne papit ja nunnat voivat mennä keskittymään uskon harjoittamiseen ja oppiakseen
Konventti on Munkkien tai nunnien perustama sääntökunta. Konventti ei ollut eristäytynyt yhteisö kuten luostari, vaan toimi kaupungissa vuorovaikutuksessa alueen asukkaiden kanssa.
Dominaakit olivat Katolisen kirkon piirissä 1200-luvulla syntynyt veljeskunta, jonka jäsenet olivat yleensä oppineita, saarnamiehiä, ja jotka saarnasivat myös kansankielellä. Perustivat Konventin
Fransiskaanit olivat Fransiscus Assisilaisen perustama kerjäläisveljestö. Veljeskunnan jäsenet elivät köyhyydessä. Sääntökunta kielsi jäseniltään sekä yksityis- että yhteisöllisen omistamisen. Fransiscus Assisilainen oli eläinten, ympäristön ja rauhan suojeluspyhimys.
Birgittalaisluostari oli nunnaluostari, joka oli ainoa Suomessa Raision Ailosenniemellä.
Ikunaabeli eli kehtopainate on ennen vuotta 1501 Euroopassa painettu kirja. Kirja edustaa aikakautta, jolloin kirjapainotaito oli keksitty, mutta jolloin vielä osa kirjoista kopioitiin käsin.
MIssale aboense oli Ensimmäinen Suomea varten painettu kirja, ja samalla ainoa Suomea varten hankittu inkunaabeli.
Itämaa-nimellä tarkoitettiin sitä osaa maantieteellistä Suomea, joka kuului Ruotsin valtakuntaan. Pohjoisin osa Suomea sitä vastoin kuului Norrlantiin. 1400-luvulta lähtien Finland (Suomi), joka alun perin oli tarkoittanut vain Varsinais-Suomea, syrjäytti vähitellen Itämaa-nimen.
Kuningas on keskiaikainen hallitsija. Keskiaikainen tapa oli valita kuningas vaaleilla. Äänioikeutettuja saattoivat olla vain tietyt aateliset (vaaliruhtinaat) tai sitten valitsijoiden joukko oli laajempi. Pohjoismaissa kaikki säädyt osallistuivat kuninkaanvaaliin. Keskiajan kuluessa suurin osa vaalikuninkuuksista muuttui perinnöllisiksi kuninkuuksiksi.
-
Valtaneuvosto oli Kuninkaan ympärille 1200-luvulta lähtien muodostunut neuvonantajien ryhmä, johon kuuluivat piispat ja maan johtavat ylimykset aatelisäädystä.
Valtiopäivät olivat kokoontuminen, jossa päätettiin uusista laista ja tällee.
-
-
Kalmarin unioni oli Ruotsin, Tanskan Ja Norjan välinen unioni
Maanlaki oli keskiajalla luotu yleinen laki, joka oli voimassa Ruotsin maaseudulla 1340-luvulta alkaen. Sen tarkoituksena oli yhtenäistää
Maaseudulla oikeudenkäyttöä ja paikallishallintoa käsiteltiin hallintopitäjissä niin sanotuilla kihlakunnankäräjillä kahdesta kolmeen kertaan vuodessa.
Paikallista väestöä käräjillä edusti lautamiehistö, johon kuului 12 vapaaehtoista kunnon kansalaiseksi todettua talonpoikaa.
Kaupungeissa hallinnollisia ja oikeudellisia asioita käsiteltiin raastuvanoikeudessa, joka oli keskiajalla osa maistraattia, kaupungin hallintoelintä
Tapaoikeus oli Paikallisiin tapoihin ja käytäntöihin perustuva oikeusjärjestelmä. Pohjoismaissa paikallisväestö kokoontui käräjille ratkomaan riitoja tapaoikeuden mukaan. Tapaoikeuteen kuuluivat sukulaisten suorittaman verikoston mahdollisuus ja uhrirahat, joilla verikosto voitiin välttää. Tapaoikeus korvaantuu keskiajalta alkaen kirjoitetun lain tieltä. Tällöin kruunu eli valtio rankaisee (teloitus, vankila, karkotus ja sakot).