Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
Todellisuuden luonne, Lisäsin vähän ylimääräisiä juttuja kun innostuin,…
Todellisuuden luonne
Idealismi
-
"todellisuus on henkistä"
Objektiivinen idealismi:
henkisiä ideoita on olemassa subjektista riippumatta. Näkemykselle tyypillistä on se, että maailma, jossa elämme on ainoastaan heijastus henkisestä maailmasta. Tämä näkyy etenkin Platonin
ideaopissa
, minkä mukaan ajattelulla saavutettavat ideat ovat objektiivisesti olemassa.
Subjektiivinen idealismi:
ainoa olemassa oleva todellisuus on se, jonka havainnoija kokee. George Berkeleyn sanoin
"oleminen on havaituksi tulemista."
Koska emme voi olla takuuvarmoja siitä, mitä on havaintojemme tuolla puolen, niin Berkeley päätteli havaitsemamme olevan tosinta totta.
Solipsismi
, eli näkemys siitä että ainoastaan oman mielen sisäinen maailma on ainoa todellisuus (eikä muita ihmisiä näin ollen ole olemassa) on eräs subjektiivisen idealismin kanta. Berkeley ei kuitenkaan kannattanut tätä näkemystä (eikä kritiikkiä siitä, kuinka asiat "katoaisivat" jos niitä ei havaitse), niin hän ehdotti Jumalan tarkkailevan maailmaa, mahdollistaen kaiken olemassaolemisen.
Transsendaalinen idealismi:
Immanuel Kantin tieto-opillinen näkemys tiedon saamisesta sisältää myös lievän ontologisen kannanoton. Lyhyesti selitettynä Kant uskoi, että saamme tietoa objektiivisesta todellisuudesta, mutta tämä tieto ei ole puhdasta, vaan järki prosessoi sitä meille subjektin ymmärrykseen. Kaksi prosessia:
ymmärryksen kategoriat
(ykseys, kausaatio jne.) sekä
passiivisen havainnoimisen
muodot (aika ja avaruus) määräävät miten havaitsemme. Näin ollen meille avautuva todellisuus on subjektiivista ja sen määrää objektiivinen järki.
Ontologia
-
"Todellisuus. Mitä se on?"
Ontologia
on metafysiikan osa-alue, joka tutkii olioiden olemassaoloa ja olemisen itsensä luonnetta.
Keskeinen osa ontologiaa on erottaa olemassaolemisen tavat ja yhdistää ne
substansseihin
eli olioihin, joista todellisuus koostuu, mutta mitkä eivät ole riippuvaisia minkään muun olion olemassaolosta. Todellisuuden voidaan siis sanoa olevan pohjustavan substanssin (tai useiden tällaisten) ilmiöityminen toisiksi olioiksi.
Monismi:
substansseja on yksi
Dualismi:
substansseja on kaksi
Pluralismi:
substansseja on useita
Todellisuus
itsessään tarkoittaa eräänlaista olioiden kaikkeutta; olemassaolemisen tilaa. Kaikki olemassaoleva kuuluu joko suoraan tai epäsuoraan todellisuuteen olemassaolevien substanssien kautta. Nykyaikainen tieteellinen maailmankuva katsoo lähinnä kaiken empiirisesti todistettavan olevan todellisuutta (huom. tämä ei tarkoita, etteikö esim. ajatuksia olisi olemassa, vaan että ne ovat olemassa eri tavalla, mutta pohjimmiltaan selitettävissä jollakin pohjustavammalla), mutta monet historialliset näkemykset ovat saattaneet valottaa todellisuutta enemmän rationalistisessa mielessä, kuten Platon ideaoppineen.
Ontologisia käsitteitä:
Reduktionismi:
näkemys, jonka mukaan ilmiöt ovat aina palautettavissa eli redusoitavissa substanssiin. Näin ollen esimerkiksi reduktiivisessä materialismissa uskotaan, että myös ajattelu voidaan tyhjentävästi selittää palauttamalla se aivojen biokemiaan ja sitä kautta materiaan.
Emergenssi:
ilmiö, jota ei voida tyhjentävästi selittää perustavampien ilmiöiden avulla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi itsenäisesti olemassaoleva, vaan että osatekijöiden kokonaisuus heijastaa enemmän kuin niiden tulisi kyetä.
Naturalismi:
näkemys, jonka mukaan kaikki mikä on olemassa kuuluu samaan todellisuudeen. Näin ollen "yliluonnollisia" ilmiöitä ei ole olemassa; ainoastaan luontoon kuuluvia. Yleinen näkemys fysikalistien keskuudessa.
Supernaturalismi:
naturalismia vastustava näkemys, jonka mukaan on olemassa luonnosta (tai meidän todellisuudesta) erillisiä asioita. Usko vaihtoehtoisiin ulottuvuuksiin, Jumala ja enkelit ovat esimerkkejä supernaturalismin mukaisista entiteeteistä.
Dualismi
-
"todellisuus on sekä aineellista että henkistä"
Pohtiessaan pohjaa varmalle tiedolle René Descartes huomasi, että emme voi epäillä sitä, kuinka omaa ajattelua ei olisi olemassa;
cogito ergo sum
. Näin hän päätteli, että koska mielen olemassaoloa ei voi epäillä, toisin kuin ruumiin, niin näiden täytyy olla
kaksi eri substanssia
.
Descartesin kohtaama kritiikki:
Mikäli toistensa olemassaolo olisi kuitenkin toisistaan riippumattomia, niin kuinka ne voisivat vuorovaikuttaa keskenään? Tämän kysymyksen kanssa Descartes pohti pitkään ilman lopputulosta Elisabeth Böömiläisen esitettyä se heidän kirjeenvaihdossaan. Dualismia on myös kritisoitu siitä syystä, että se, voiko jotakin epäillä ei riitä erottamaan sitä aivan perinpohjaisesti jostakin, jota ei voi epäillä. Voihan Jumalan olemassaoloa epäillä, mutta tämä ei tarkoita etteikö sitä olisi tai että Jumala olisi olemassa eri tavalla.
Materialismi
-
"todellisuus on materiaa"
Emergentti materialismi:
materia on todellisuuden perustavanlaatuisin substanssi, mutta kaikkia todellisuuden ilmiöitä ei ole selitettävissä tyhjentävästi pelkkien osatekijöidensä perusteella. Esimerkiksi tietoisuus on aivojen biokemian emergenssi. Tietyt ilmiöt ovat siis enemmän kuin osiensa summa, mutta eivät erillisiä tekijöistään. Vasta ilmiöiden kokoaisuus tuottaa jonkin ilmiön, eikä tämä uusi ilmiö ole redusoitavissa.
Reduktiivinen materialismi:
kaikki todellisuuden ilmiöt ovat palautettavissa (redusoitavissa) aiempiin ilmiöihin ja lopulta materiaan. Näin ollen esimerkiksi tietoisuus voidaan (kunhan tietämys materian luonteesta ja dynamiikasta kasvaa) selittää puhtaasti materian käytöksellä, eli tässä tapauksessa aivojen biokemialla.
Fysikalismi:
materialismin rinnalla esiintyvä kanta siitä, kuinka perustavin todellisuus perustuu fysiikan ilmiöihin. Vaikka fysikalismi ja materialismi tulkitaan lähes yhtenäisiksi, fysikalismi on modernin tieteellisen käsityksen perusteella paljon perustavampi kanta, sillä se ottaa huomioon esim. kappaleiden väliset voimat, jota materialismi itsessään ei kykene selittämään.
Supervenienssi
on fysikalismissa esiintyvä käsite ja se tarkoittaa sitä, että ilmiö pohjautuu toiseen ilmiöön: esim. kemiallinen reaktio perustuu atomien väliseen dynamiikkaan.
Leibnizin pluralismi
-
"todellisuus koostuu äärettömästä määrästä substansseja"
Gottfried Wilhelm Leibnizin ontologinen kanta on vahvasti yhteydessä Jumalaan. Hän uskoi, että Jumala valitsi parhaan mahdollisen maailman ja asetti tälle
ennalta-asetetun harmonian
, jota koko todellisuutemme noudattaa. Todellisuus koostuu pistemäisistä, ikuisista metafyysisistä olioista eli
monadeista
, joita on äärettömän monta ja nämä kaikki ovat toisitaan riippumattomia (minkä vuoksi ne voidaan määrittää substansseiksi). Vuorovaikutus ja kausaliteetti ovat vain illuusioita; kaikki noudattaa Jumalan asettamaa harmoniaa.
Leibnizin näkemyksen vuoksi vapaata tahtoa ei ole olemassa vaan me kaikki toteutamme meille määrättyä ominaista luonnettamme, jonka Jumala on asettanut; tästä ei voi poiketa. Koska tämä maailma on kuitenkin paras mahdollinen, Jumala tarkoittaa tällä ainoastaan hyvää. Ihmisinä me emme kykene ymmärtämään Jumalan äärettömän monimutkaisia syitä tai perusteluja tälle, jonka vuoksi saatamme virheellisesti uskoa, että asiat voisivat olla toisin tai paremmin.
Lisäsin vähän ylimääräisiä juttuja kun innostuin, toivottavasti ei haittaa
-
Albert