Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
Tunteiden tutkiminen - Coggle Diagram
Tunteiden tutkiminen
-
Kuvaileva tutkimus
Kuvailevan tutkimuksen tavoitteena on jonkin tietyn ilmiön ymmärtäminen ja kokonaisvaltainen kuvaileminen.
Tutkimuksen lähtökohtana ei ole teoreettisen mallin tai hypoteesin testaaminen, vaan sen selvittäminen, millainen jokin asia on.
Kuvaileva tutkimus pyrkii vastaamaan kysymyksiin millainen, mitä tai kuinka paljon, joten esimerkiksi THL:n kouluterveyskyselyjen tulokset ovat kvantitatiivista eli määrällistä kuvailevaa tutkimusta.
Myös erilaisten mielenterveyden häiriöiden esiintyvyys- eli prevalenssitutkimukset ovat tyypillisiä kuvailevia tutkimuksia.
Esimerkiksi kun selvitetään anoreksian esiintyvyyttä alle 18-vuotiailla nuorilla, voidaan ensin laskea, kuinka paljon sen ikäisiä suomalaisia on ja seuraavaksi voidaan määritellä, kuinka monella sen ikäisistä tytöistä ja pojista on diagnosoitu anoreksia.
Vaikka kuvailevan tutkimuksen avulla saadut tulokset eivät kerro syy-yhteyksistä, on pelkkä esiintyvyystietokin tärkeää, sillä se paljastaa, kuinka vakavasta ja yleisestä ongelmasta esimerkiksi anoreksiassa on kyse.
Kuvaileva tutkimus voi olla myös laadullista eli kvalitatiivista, jolloin tuloksena ei ole lukuja vaan luokitteluja ja sanallisia kuvauksia.
Tällöin esimerkiksi tutkimus siitä, millä keinoilla nuoret hallitsevat mielenterveyteen liittyviä ongelmia, voitaisiin toteuttaa haastatteluina, joiden pohjalta voitaisiin kuvata ja luokitella nuorten käyttämiä keinoja sekä heidän kokemuksiaan niistä.
Kokeellinen tutkimus
-
Kun tunteita tarkastellaan riippumattomana muuttujana, tutkimuksessa pyritään tuottamaan jokin tunne ja selvittämään, miten kyseinen tunne vaikuttaa johonkin tutkittavaan asiaan koehenkilön toiminnassa.
Tutkimuksessa voidaan esim. pyrkiä tuottamaan ahdistuksen tunnetta koehenkilölle antamalla tälle satunnaisesti epämiellyttäviä sähköiskuja.
Kun koehenkilö on saatu näin ahdistuneeksi, hänen selviytymistään voidaan mitata esim. loogista päättelyä vaativissa tehtävissä ja arvioida, heikkeneekö suoritus verrattuna tilanteeseen, jossa sähköiskuja ei anneta.
Jos tutkimuksessa halutaan selvittää, millaisia tunnereaktioita jokin tietty ärsyke aiheuttaa koehenkilön aivoissa, mielessä tai kehossa, tunnetta tutkitaan riippuvana muuttujana.
Tutkimuksessa voidaan tarkastella esim. sitä, aiheuttaako erilaisten ruoka-aineiden katseleminen tunnereaktioita. Tutkimuksissa tutkija mittaa koehenkilön tunteita jollain sopivalla mittalaitteistolla ja rekisteröi tapahtuvat muutokset.
-
Korrelatiivinen tutkimus
-
Iso osa hyvinvointiin liittyvien tekijöiden tutkimuksesta on luonteeltaan korrelatiivista eikä kokeellista.
Aina ei ole mahdollista manipuloida koehenkilöitä, jolloin joudutaan mittaamaan luonnostaan elämässä olemassa olevia asioita ja analysoimaan niiden välisiä yhteyksiä ilman, että on mahdollista kontrolloida erilaisia mahdollisia häiriömuuttujia ja tehdä luotettavia päätelmiä syy-seuraussuhteesta.
Korrelatiivisessa tutkimuksessa tavoitteena on asioiden välisten tilastollisten yhteyksien osoittaminen.
Tutkijaa kiinnostaa, esiintyvätkö jotkin tietyt asiat tai ilmiöt usein samanaikaisesti ja näyttääkö niiden määrä vaihtelevan väestössä jotenkin säännönmukaisesti toisistaan riippuen.
Tutkija voisi esimerkiksi selvittää, onko ihmisten vapaa-ajan harrastaminen yhteydessä heidän psyykkiseen hyvinvointiinsa.
Voidaan ajatella, että erityisesti omaehtoinen harrastaminen tuottaa positiivisia tunteita ja tuo elämään mielekkyyttä, jotka puolestaan ovat psyykkisen hyvinvoinnin osatekijöitä.
Tutkimuksessa on siis kaksi muuttujaa, vapaa-ajan harrastaminen ja psyykkinen hyvinvointi.
Korrelaatio
Kun tutkija on saanut tietoonsa esim. vapaa-ajan harrastamista kuvaavan numeroarvon ja vastaavan psyykkisen hyvinvoinnin määrää kuvaavan numeroarvon, hän voi laskea näiden muuttujien välisen korrelaation.
Korrelaatio kertoo, ovatko tutkittavat muuttujat tilastollisesti yhteydessä toisiinsa. Korrelaatiokerroin vaihtelee aina välillä [-1,1]. Kertoimen etumerkki kertoo yhteyden suunnan ja kertoimen itseisarvo taas yhteyden voimakkuuden.
Jos tutkitussa otoksessa toisen muuttujan arvojen kasvaessa toisenkin muuttujan arvot kasvavat, on muuttujien välillä positiivinen korrelaatio ja korrelaatiokertoimen etumerkki on positiivinen.
Jos toisen tutkittavan muuttujan arvojen kasvaessa toisen muuttujan arvot pienenevät, kyseessä on negatiivinen korrelaatio.
Jos toisen muuttujan arvot seuraavat täydellisesti toisen muuttujan arvoja, on korrelaatiokerroin ykkösen tai -1:n suuruinen, ja mitä lähempänä nollaa kerroin on, sitä heikompi muuttujien välinen yhteys on.
-
Korrelaatiota voidaan tarkastella hajontakuvioiden avulla.
-
Korrelaatio kertoo vain sen, että asiat tapahtuvat samaan aikaan ja niiden välillä voi olla mahdollisesti syy-seuraussuhde.