Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
Buddhalaisuuden suuntaukset - Coggle Diagram
Buddhalaisuuden suuntaukset
Theravada
Theravada-suuntaus edustaa konservatiivista buddhalaisuutta.
Etenkin Thaimaassa, Sri Lankassa ja Myanmarissa
Theravada voidaan suomentaa vanhinten opiksi, ja se oli syntynyt ajanlaskumme ensimmäiselle vuosisadalle tultaessa.
Theravada-buddhalaisuus on ainut säilynyt hinajana-buddhalaisuuden suuntaus. Käsite hinajana tarkoittaa pientä vaunua.
Theravada-suuntauksen kannattajat katsovat oppinsa periytyvän suoraan Siddhartha Gautamalta ja edustavan näin alkuperäisintä buddhalaista oppia.
Theravada-buddhalaisuuden oppi perustuu
Tripitakaan.
Suuntaus korostaa luostarielämän tärkeyttä ja sen keskiössä on oppi ja ihanne arhateista eli valaistuneista.
Arhat
Arhat on kuitenkin eri asia kuin buddha, sillä Siddhartha Gautamaa pidetään ainoana täysin valaistuneena eli Buddhana.
Arhat ei ole yhtä korkea-arvoinen kuin Buddha, koska Buddha löysi valaistumisensa itse, ja arhat tarvitsee siihen Buddhan apua ja ohjausta.
Theravadassa erotetaan munkkien ja maallikoiden asema ja rooli selkeästi toisistaan. Arhatit ovat hyvän elämän esikuvia sekä munkeille että maallikoille.
Ainoastaan munkit voivat saavuttaa arhatin aseman, maallikoiden toivo on jälleensyntyä munkiksi.
Maallikot voivat parantaa omaa asemaansa ja kerryttää hyvää karmaa palvelemalla munkkeja. Munkeilla on erityinen asema yhteisössä.
Mahajana
Mahajana-buddhalaisuutta on olemassa lukuisia eri koulukuntia.
Yhdistävinä tekijöinä niissä on kaikkien olevaisten buddhaluonnon korostaminen,
boddhisattvojen
asema sekä muidenkin tekstien kuin Tripitakan arvossa pitäminen
Mahajana-buddhalaisuudessa uskotaan, että Tripitakan ohella myös jotkut myöhemmät tekstit edustavat Buddhan opetusta.
Näihin niin kutsuttuihin Mahajana-sutriin kuuluu muun muassa
Lootussutra
, jota pidetään Buddhan itsensä sanelemana. Sutrassa korostetaan viisautta ja moraalia ja sen lausumisella uskotaan olevan maagista voimaa.
Mahajana- suuntauksia esiintyy erityisesti Keski- ja Itä-Aasiassa, kuten Tiibetissä, Kiinassa ja Japanissa
Boddhisattvat
Boddhisattvojen asemaa korostetaan mahajana-buddhalaisuudessa.
Boddhisattvat ovat myötätuntoisia ja viisaita olentoja, jotka ovat oivaltaneet, miten valaistuminen saavutetaan.
Boddhisattvat yrittävät auttaa muita olentoja pääsemään samaan tietoisuuden tilaan, minkä he itse ovat saavuttaneet.
Gautama Buddha ei ole ainoa valaistunut, eikä ainoa tie nirvanan saavuttamiseen.
Bodhisattvoja pidetään pyhinä ihmisinä, jotka voivat tehdä myös ihmeitä.
He ovat buddhalaisen käsityksen mukaan päässeet eroon harhasta, että olisi olemassa ”minä” ja ovat näin ymmärtäneet, ettei heidän ja muiden olioiden välillä lopulta ole mitään eroa. Tätä kutsutaan anatta-opiksi.
Bodhisattva tuntee myötätuntoa muita ihmisiä kohtaan ja voi lahjoittaa omaa hyvää karmaansa muille.
Ei oppia arhateista, sillä arhatiksi pyrkiminen on itsekästä ja sellaisena vastoin buddhalaisuuden perusperiaatteita.
Kaikella olevalla on buddhaluonto, mahdollisuus valaistumiseen.
Mahajanan sisälle on kehittynyt monia erilaisia tulkintoja. Muotoja ovat esimerkiksi chan-buddhalaisuus, puhtaan maan buddhalaisuus ja nichiren-buddhalaisuus.
Chan
Chan-buddhalaisuus syntyi 500-luvulla Kiinassa. Sen perustajana pidetään myyttistä hahmoa, viisasta ja myötätuntoista munkki Bodhidharmaa.
Ihanteet perustuvat kertomukseen Buddhan antamasta opetuksesta.
Suuntauksen mukaan opetus ja kommunikaatio tapahtuvat sanojen tuolla puolen, suoraan ihmismieleltä toiselle ja intuitiivista asioiden oivaltamista pidetään tärkeämpänä kuin loogista ajattelua.
Meditaation merkitys on suuri.
Chan-buddhalaisuudessa arvostetaan pyhiä kirjoituksia, erityisesti
Timanttisutraa
, mutta oppilaan ja opettajan välistä yhteyttä pidetään jopa pyhiä kirjoituksia tärkeämpänä.
Chan-buddhalaisuus levisi Kiinasta edelleen Vietnamiin, Koreaan ja 1100-luvulla myös Japaniin, jossa se sai japanilaisen nimen zen-buddhalaisuus.
Zen-buddhalaisuudella on kaksi pääsuuntausta, rinzai ja soto, joiden keskeinen ero on käsitys satorin eli valaistumisen saavuttamisesta.
Puhtaan maan buddhalaisuus
Puhtaan maan buddhalaisuus syntyi Kiinassa 500-luvulla.
Opit perustuvat
sutriin
, jotka kertovat buddha Amitabhasta.
Käsitys lukuisista maailmoista, ”buddhakentistä”. Niitä uskotaan olevan kahdenlaisia, puhtaita ja epäpuhtaita.
Uskomusten mukaan ihminen voi päästä puhtaaseen maailmaan jälleensyntymän kautta.
Kun Puhtaan maan koulukunnan opit levisivät Japaniin 1100-luvulla, Amitabhaa alettiin kutsua siellä nimellä Amida.
Tavallisia ihmisiä houkutteli Amida-kultissa tasa-arvon ajatus: kaikkien ihmisten opetettiin olevan Amidan edessä samanarvoisia.
Nichiren-buddhalaisuus
Nichiren-nimisen munkin perustama nichiren-buddhalaisuus syntyi 1200-luvulla Japanissa.
Nichiren tutki Japanissa vaikuttaneita lukuisia erilaisia buddhalaisuuden koulukuntia ja tuli siihen tulokseen, että Gautama Buddhan alkuperäistä ja aitoa oppia edustaa ainoastaan Lootussutra.
Suuntauksen mukaan valaistuminen on mahdollista kaikille sisäisen buddhaluonnon ansiosta.
Nichiren-buddhalaisuudesta irtautui 1900-luvun puolivälissä Soka Gakkai -liike, joka harjoittaa aktiivista lähetystyötä toisin kuin muut buddhalaiset liikkeet.
Vajrajana
Vajrajana-buddhalaisuuden alkuperästä ei ole varmaa tietoa.
Alkoi kehittyä mahajana- suuntauksen piirissä Intiassa ensimmäisten vuosisatojen aikana.
Vajrajanaa kutsutaan myös ”timanttiseksi kulkuneuvoksi”, joka viittaa käsitykseen valaistumiseen tarvittavan viisauden timantinlujuudesta.
Vajrajanassa valaistumisen tavoittelussa korostuvat rituaalit ja uskonnolliset harjoitteet sekä kokemuksellisuus ja mystiikka.
Juuret hindulaisessa tantrismissa.
Tantrat
ovat moniselitteisiä ja voimakkaan symbolisia tekstejä. Ne ovat luonteeltaan esoteerisia, eli niiden ajatellaan sisältävän salattua tietoa, jota vain asiaan syvimmin vihkiytyneet voivat ymmärtää.
Tantristen oppien mukaan ihminen on osa kosmosta, ja sekä ihminen että kosmos ovat rakenteeltaan kolmitasoisia.
Näitä tasoja vastaavat ihmisen ruumis, puhe ja mieli. Tavoitteena on löytää ihmisen ja kosmoksen yhteys.
Tiibetin buddhalaisuus ja lamat
Buddhalaisuus tuli Tiibetiin 700-luvulla jKr. vajrajana-muodossa Intiasta.
Tiibetin buddhalaisuudessa korostuu hengellisten opettajien, lamojen, merkitys.
Merkittävien lamojen uskotaan reinkarnoituvan eli syntyvän uudelleen.
Tiibetin buddhalaisuudessa on neljä koulukuntaa, joista tunnetuinta johtaa
dalai lama
, jonka uskotaan olevan myötätunnon boddhisattva Avalokiteshvaran reinkarnaatio.
Dalai laman ajatellaan olevan maailmankaikkeuden uskonnollinen opettaja. Hänellä on myös merkittävää poliittista valtaa.
Dalai lama kiertää puhumassa rauhasta ja ihmisoikeuksista.
Alun perin Intiaan kuuluneella nykyisen Nepalin alueella syntynyt buddhalaisuus oli alkujaan yksi hindulaisuuden monista askeettisista suuntauksista.
Buddhalaisuus levisi Kaakkois-Aasiaan 400–600-luvulla ja nykyisin buddhalaisuuden noin 500 miljoonasta kannattajasta valtaosa asuu siellä.
Kun buddhalaisuus jatkoi leviämistään eri puolille Aasiaa ja erilaisiin kulttuureihin, syntyi ristiriitoja, joiden takia buddhalaisuus alkoi jakautua eri suuntauksiin.
Levisi Intiassa 200-luvulla eKr., mutta myöhemmin hindulaisuuden kriittisen suhtautumisen ja islamin voimistumisen myötä buddhalaisuus katosi alueelta lähes kokonaan 1200-luvulle mennessä.
Kaikki suuntaukset tai koulukunnat jakautuvat vielä sisäisesti moniin, toisistaan eroaviin muotoihin harjoittaa buddhalaisuutta. Yksilölliset ja paikalliset tulkinnat vaihtelevat buddhalaisuuden sisällä voimakkaasti.
