Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
Hietanen: Psykofysiologiset reaktiot katsekontaktiin kasvokkaisessa…
Hietanen: Psykofysiologiset reaktiot katsekontaktiin kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa ja videopuhelussa
-
Menetelmä
-
-
Menettely
laboratorioon saapuminen: koehenkilölle ilmoitettiin että kokeessa kerättiin fysiologisia mittauksia ja kyselylomaketietoja; tämän jälkeen kokeen suorittaja sai osallistujaltsa suostumuksen
-
-
-
-
Pohdinta
Kasvojen reaktioiden osalta suora katse sai kuitenkin aikaan positiivisempia affektiivisia kasvoreaktioita - suurempaa zygomatista ja pienempää corrugator-EMG-aktiivisuutta - kuin kääntynyt katse kaikissa kolmessa tilanteessa.
tulokset ovat myös yhteneväisiä Myllynevan ja Hietasen (2015) havaintojen kanssa, joissa suoran katseen osoitettiin aiheuttavan suurempaa autonomisen hermoston viriämistä kuin käännetyn katseen vain silloin, kun osallistujat uskoivat, että toinen henkilö näkee heidät.
Vaikka malleja ohjeistettiin pysymään liikkumattomina ja ilmeettöminä ja olemaan vastaamatta osallistujien kanssa verbaalisesti tai nonverbaalisesti, näissä kahdessa tilanteessa rajoitetut vuorovaikutussuhteet, kuten mallin räpäyttäminen silmänräpäyksensä reaktiona johonkin osallistujan tekemiseen, olivat mahdollisia
Näin ollen on mahdollista, että hienovaraiset nonverbaaliset reaktiot voisivat myös selittää autonomisen viriämisen reaktiot suoran ja käännetyn katseen välillä live- ja videopuheluolosuhteissa.
Tämä ei kuitenkaan vaikuta todennäköiseltä, koska Myllynevan ja Hietasen (2015) tutkimuksessa manipuloitiin vain osallistujien uskoa nähdyksi tulemisesta ja mallit pystyivät itse asiassa aina näkemään osallistujien toimet ja siten reagoimaan niihin ja silti autonomiset reaktiot olivat suuremmat suoralle kuin kääntyneelle katseelle vain silloin, kun osallistujat uskoivat tulevansa nähdyksi.
Siksi todennäköisin selitys nykyisille ja aiemmille tuloksille on se, että autonomisen viriämisreaktion suoraan katseeseen saa aikaan kokemus siitä, että toinen henkilö näkee hänet.
Schilbach kollegoineen kannattivat lähestymistapaa, jolla tutkitaan sosiaalista kognitiota, joka perustuu pikemminkin vuorovaikutukseen kuin pelkkään havainnointiin.
second-person”-lähestymistapaa osoittamalla, että havainto toisesta henkilöstä tietokoneen näytöllä ei luo samanlaista vaikutusta autonomisessa hermostossa, jos havaintoa ei ole varustettu vastavuoroisella katseenvaihdolla toisen tietoisen mielen kanssa.
-
Subjektiiviset arviot valenssista ja viriämisestä ei todettu eronneen katseen suunnan tai koetilanteiden välillä. Tämä oli odottamatonta ja kontrastissa psykofysiologisiin mittaustuloksiin, vaikkakin samanlaisia epäjohdonmukaisuuksia ollaan ennen havaittu.
Nykyiset tulokset ovat myös ristiriidassa aiempien oman laboratoriomme tutkimustuloksien kanssa, joissa on havaittu pieni, mutta merkitsevä katseen suunnan aiheuttama vaikutus molempiin asteikoihin
Yksi mahdollinen selitys tälle eroavaisuudelle on se, että osiossa, jonka jälkeen fysiologiset vasteet mitattiin, osallistujia pyydettiin arvioimaan heidän emotionaalinen kokemuksensa tulevien esitysten aikana, jonka jälkeen kasvot esitettiin uudelleen.
On mahdollista, että samanaikaisesti tehty arvio valenssista ja viriämisestä ärsyke-esitysten aikana johtaa eri vastauksiin vai, kuin arvio, joka perustuu mieleen palautettuihin emotionaalisiin tiloihin.
Toinen mahdollinen selitys juontaa juurensa suureen määrään kokeita, jotka edelsivät arviointia. Tässä tutkimuksessa osallistujille esitettiin samat ärsykkeenä toimivat kasvot monta kertaa enemmän (jopa 91 kertaa viimeisessä olosuhteessa) ennen arvioita, joka on voinut aiheuttaa tottumista/habituaatiota ärsykkeeseen
vaikuttaa mahdolliselta, että tutkimusasetelmaan liittyvät tekijät selittävät tämän ristiriidan.
Yksi tämän tutkimuksen rajoitus on se, että emme voi päätellä, että toisen henkilön fyysisellä läsnäololla ei olisi lisävaikutusta autonomiseen kiihtyvyyteen, vaikka tällaista vaikutusta ei havaittu.
-
Tämänhetkiset tiedot kuitenkin osoittavat, että toisen henkilön läsnäolo ei ole välttämätön autonomisen hermoston viriämisen kannalta ja, että fyysisen läsnäolon lisävaikutus on joko pieni tai olematon.
epäselvää, olisivatko EMG-vasteet samankaltaisia vastakkaista sukupuolta olevan henkilön kasvoihin reagoidessa. Tämä johtuu siitä, että käytimme malleja, jotka olivat samaa sukupuolta kuin osallistujat
Kolmanneksi johtopäätökset eivät välttämättä ulotu koskemaan yleisten, nykyisten videoneuvottelutekniikoiden käyttöä, koska näissä sovelluksissa käyttäjät näkevät yleensä toisensa hieman käännetyllä katseella, mikä johtuu kameran sijainnin ja kumppanin silmän alueen sijainnin yhteensopimattomuudesta näytöllä
Neljänneksi tässä tutkimuksessa tutkittiin affekteihin liittyviä psykofysiologisia reaktioita hyvin yksinkertaistetussa tilanteessa. Jatkotutkimuksia tarvitaankin sen selvittämiseksi, eroavatko vastaukset videopuhelujen vuorovaikutukseen elävistä kohtaamisista monimutkaisemmissa sosiaalisen vuorovaikutuksen muodoissa,