Lama
Suomi suistuu lamaan 1990-luvulla
Pankit ajautuvat kriisiin
Laman syyt ja seuraukset
Nokia elvyttää Suomea
Rakenteelliset ongelmat entisellään
Suomalaisten 1980-luvulla kiihtynyt kuluttaminen loppui syvään lamaan 1990-luvun alussa.
Monet pankit olivat antaneet lainoja löyhin perustein ja hyväksyneet isojenkin lainojen vakuudeksi pelkän asunnon.
Kun asuntojen arvot romahtivat ja asiakkaiden maksukyky huononi, siirtyivät ongelmat pankeille. Pankkien vakavaraisuus heikkeni ja luottotappiot lisääntyivät räjähdysmäisesti.
Rahamarkkinoiden vapautuminen ja keinottelu olivat saaneet aikaan hintakuplan, jonka puhjetessa asuntojen ja osakkeiden hinnat romahtivat hetkessä.
Samaan aikaan korot lähtivät nousuun, mistä muodostui ketjureaktio, joka ajoi monet ihmiset ja yritykset taloudelliseen ahdinkoon.
Pankkikriisi iski etenkin säästöpankkeihin.
SKOP eli Säästöpankkien keskuspankki oli ottanut massiivisia riskejä ja keinotellut myös ulkomaisilla sijoituksilla 1980-luvun aikana.
Pahin tilanne oli perheillä, jotka olivat ostaneet uuden ja isomman asunnon ennen kuin olivat saaneet vanhan myydyksi, jolloin laman saapuessa perheet jäivät "kahden asunnon loukkuun"
SKOP velkaantui hallitsemattomasti. Lopullisesti sen maksuvalmius romahti syyskuussa 1991, kun muut pankit eivät enää ostaneet sen sijoitustodistuksia.
Pankkijärjestelmän pystyssä pitämiseksi Suomen Pankki otti SKOPin haltuunsa.
SKOP:n roskaluotot siirrettiin omaisuudenhoitoyhtiö Arsenaliin, joka toimi näin roskapankkina.
KOP ja SYP, suuret liikepankit selvisivät lamasta itsekseen.
Laman aikana asuntojen arvo putosi keskimäärin puoleen, ja asuntojen hintojen romahtaessa sekä korkojen noustessa, asuntokauppa loppui tyystin.
Niiden oli pakko yhdistyä vuonna 1995 Merita Pankiksi.
Veronmaksajat joutuivat rahoittamaan pankkien pelastusoperaation, jonka arvo oli noin 50 miljardia markkaa eli 10 000 markkaa jokaista suomalaista kohti.
Tällöin yhä suurempi osa perheen tuloista meni velan takaisinmaksuun ja usein pelkkiin korkoihin.
Maksukyky saattoi loppua kokonaan, jos toinen vanhemmista tai molemmat joutuivat työttömiksi.
Laman syyt olivat moninaiset eikä se johtunut ainoastaan keinottelusta ja talouden liian nopeasta kasvusta, sillä monta romahdusta tapahtui samaan aikaan.
Suomi selvisi lamasta Nokian avustuksella
Nokia oli perinteikäs suomalainen monialayritys, joka keskittyi toimitusjohtaja Jorma Ollilan aikana matkapuhelimiin, ja jätti tietokoneet, puunjalostuksen, kumiteollisuuden ja televisiot.
Neuvostoliitto romahti vuonna 1991, joka vaikutti Suomeen merkittävästi, sillä Neuvostoliitto oli Suomen tärkein kauppakumppani.
1990-luvun mittaan Nokiasta kasvoi maailman johtava matkapuhelinyritys ja yksi maailman arvostetuimmista yrityksistä.
Myös länsiviennissä esiintyi ongelmia, sillä toisen tärkeän kauppakumppanin eli Iso-Britannian vienti tyrehtyi, koska suomalaisten tuotteiden kilpailukyky oli heikentynyt.
Suomea alettiin Nokian myötä pitää koulutuksen ja korkean teknologian mallimaana, jossa sosiaaliturva ja talouskasvu kulkivat käsi kädessä.
Kaikkien suomalaisten palkkataso nousi lopulta vuosi vuodelta keskitettyjen palkkaratkaisujen ansiosta.
Suomen välilliset työvoimakustannukset olivat paisuneet korkeiksi, mikä nosti suomalaisten vientituotteiden hintaa, minkä johdosta suomalaiset vientituotteet eivät käyneet enää kaupaksi.
Teknologiateollisuuden menestys ei tuonut kuitenkaan pelkkää hyvää.
Suomalaiset eivät nähneet tarvetta tehdä muutoksia hyvinvointivaltiossa ja työmarkkinakäytännöissä, minkä vuoksi uudistuksia ei tehty.
Myös Suomen talouspolitiikassa oli monia virheitä, joista merkittävin oli markka, joka oli yliarvostettu eli sen arvo oli keinotekoisen korkea suhteessa muiden maiden valuuttoihin.
Nykyisin uudistuksia on sen vuoksi vaikeampi tehdä.
Vuonna 1992 markka devalvoitiin kahdesti ja lopulta se päästettiin kellumaan, jolloin sen arvo määräytyi markkinoilla.
2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen kuluessa Yhdysvalloissa alkanut luottolama levisi Suomeen ja Nokia menetti asemansa matkapuhelinmarkkinoilla.
Suomalaisten tuotteet eivät käyneet enää kaupaksi maailmalla niin kuin ennen ja työttömyys kääntyi loivaan nousuun.
Markan devalvointi paransi Suomen kilpailukykyä ja vienti alkoi taas vetää vuodesta 1993 alkaen, jolloin vaihtotase kohentui ja velkaantuminen hidastui.
Sosiaali- ja terveysmenot kasvoivat vauhdikkaasti vanhenevan väestön vuoksi ja parin vuoden aikana Suomen valtionvelka yli kaksinkertaistui.
Suomen BKT ja elintaso eivät ole enää parantuneet 2010-luvulla.
Vanhoja talouden elvyttämisen keinoja on kuitenkin yhä vaikeampi käyttää.
Viennin tyrehtyessä ja kysynnän vähentyessä monet yritykset menivät konkurssiin, minkä seurauksena ihmisiä joutui työttömäksi, mikä johti edelleen kysynnän vähenemiseen.
Suomi on osa EU:ta, eikä sillä ole omaa valuuttaa, jonka se voisi devalvoida pyrkimyksenä vaikuttaa vientinsä kilpailukykyyn. Verotusta kiristämälläkään ei saada katettua julkisten menojen kasvua. Elvytys taas kasvattaisi valtionvelkaa entisestään.
Vaihtoehto olisivat myös leikkaukset etuuksista tai palkoista, mutta mieluiten uusi talouden innovaatio, joka kasvattaisi taloutta.
Valtion menot kasvoivat hallitsemattomasti, kun työttömyys paisui ennätyslukemiin ja monet joutuivat sosiaalitukien varaan.
Valtion budjettia oli pakko paikata velalla, vaikka samalla tehtiin valtavia leikkauksia sosiaaliturvaan.
