Please enable JavaScript.

Coggle requires JavaScript to display documents.

Testamenttioikeus osa 1 - Coggle Diagram

- - - - Muotonsa puolesta pätevä ja lainvoiman saanut testamentti voi menettää osaksi tai kokonaan merkityksensä sen vuoksi, että ennen testamentin toimeenpanemista on maksettava perittävän velat, annettava leskelle hänelle kuuluva tasinko tai jopa siksi, ettei testamentissa yksilöityä omaisuutta ole enää perittävän kuollessa hänen jäämistössään.
  - - - Testamenttia ei voi laatia siten, että osa siitä jätetään täsmennettäväksi suullisella jälkimääräyksellä
      - Voidaan otsikoida myös lahjakirja, valtakirja tai suostumus
      - Toinen henkilö voi allekirjoittaa testamentin ainoastaan kirjoituskyvyttömän henkilön puolesta. Jos fyysinen este, kuten halvaantuminen tai siihen rinnastuva seikka estää objektiivisesti arvostellen testamentin tekijää merkitsemästä nimikirjoitusta taikka puumerkkiään asiakirjaan, toinen voi tehdä sen hänen puolestaan
  - - - Oikeuskäytännössä on hyväksytty hätätilatestamenttina myös yhden todistajan oikeaksi todistama testamentti, kun toinen todistaja ei testaattorin kuoleman johdosta ehtinyt tulla samaan aikaan paikalle toisen todistajan kanssa
    - - . Syynä voi olla joko fyysinen tai psyykkinen este. Fyysiseksi esteeksi on katsottu esimerkiksi perittävän sairaus, tapaturman aiheuttama vammautuminen, leikkauksen jälkitila ja halvaantuminen
        
        Suullista testamenttia ei ole fyysisen esteenkään osalta säädetty vaihtoehtoiseksi testamentintekotavaksi. Suullinen jälkisäädösmuoto on toisin sanoen käytettävissä vain silloin, kun testamenttia ei ehditä tai sitä ei ole mahdollista tehdä normaalimuodossa.
        
        Psyykkisen esteen kohdalla perittävä itse mieltää, ettei hän voi tehdä testamenttia kirjallisesti ja todistajien varmentamana.
        
        Tilannearvion suorittaa perittävä omasta subjektiivisesta näkökulmastaan eikä se perustu asioita objektiivisesti punnitsevan ulkopuolisen käsitykseen.
  - - - Itsemurhaa edeltävä ahdinko on tyypillinen esimerkki hätätilasta, jonka vallitessa perittävä kirjoittaa viimeisen viestinsä läheisilleen
      - ei sms-viestit
  - - - Jos testamentista ei käy ilmi, ovatko testamentin todistajat olleet yhtä aikaa läsnä, eikä tätä sittemmin testamentin tekijän kuoltua voida todistaa, testamentti voidaan julistaa moitekanteen johdosta pätemättömäksi
    - - =todistajien tulee tietää asiakirjaa oikeaksi todistaessaan, että kyse on testamentista
    - - ilmoitus siitä, että todistajat ovat varmistuneet testamentin tekijän henkilöllisyydestä.
      - Todistuslauselma voi sisältää myös maininnan perittävän testamenttauskelpoisuudesta ja siitä, minkälaisissa olosuhteissa perittävä on laatinut testamenttinsa.
  - - - Sukulaisen aviopuoliso on todistajaksi kelpaamaton. Jäävejä ovat esimerkiksi testamentin tekijän vanhemman uusi aviopuoliso, lapsen puoliso sekä sisarusten ja puolisisarusten aviopuolisot. Esteellisyyden aiheuttaa vain testamentin laatimishetkellä voimassa oleva avioliitto.
- - - - omat työansiot, niiden tuotto ja niillä hankittu omaisuus.
      - Muuta omaisuutta ei voi testamentata
  - - - Tyypillinen esimerkki päätäntävallan siirrosta on testamentti, jolla perittävä delegoi jäämistöään koskevan lopullisen ratkaisuvallan testamentin toimeenpanijalle
        
        Testamentin toimeenpanijalla on eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta samat valtuudet kuin pesänselvittäjällä (ks. PK 19:21.1). Jos perittävä haluaa antaa testamentin toimeenpanijalle tätä suuremmat valtuudet, hän voi tehdä sen testamentilla ja esimerkiksi määrätä siitä, että testamentin toimeenpanija voi toimittaa pesänselvityksen päätyttyä perinnönjaon osakkaiden kesken.
        
        Toimeenpanijalle voidaan esimerkiksi antaa valta ”harkintansa mukaan” myydä jäämistössä olevaa kiinteää omaisuutta tai oikeuttaa hänet määrittämään sen, miten irtain omaisuus jaetaan perillisten kesken tai jopa määräämään siitä, mihin tarkoitukseen jäämistöön kuuluva omaisuus on käytettävä.
        
        Määräykset ovat tehokkaita kuitenkin vain, jos perittävä ohjeistaa testamentissaan toimeenpanijaa riittävän täsmällisesti. Yleistä valtuutusta jäämistöön kuuluvan omaisuuden jakamiseen toimeenpanijan harkinnan mukaan perittävä ei voi antaa.
      - Testamentissa voidaan antaa tietylle henkilölle oikeus valita perittävän kuoltua testamentin toimeenpanija (KKO 1950 II 23). Testamentissa ei tarvitse edes väljästi ilmoittaa sitä henkilöpiiriä, josta valinnan tulee tapahtua.
- - - - Kun henkilön julistaminen vajaavaltaiseksi, edunvalvojan määrääminen tai edunvalvontavaltuutuksen aktivoiminen eivät poista testamentintekokelpoisuutta, perittävän kykyä testamentin laatimiseen on yksittäistapauksessa arvioitava kaiken mahdollisen näytön perusteella.
      - Testamentin tekijän kelpoisuutta testamentin laatimiseen voidaan arvioida jo hänen eläessään, näin itse asiassa tekevät aina testamentin todistajat, jotka ilmoittavat käsityksenään olevan, että testamentin tekijä on laatinut testamenttinsa ”täysissä sielunvoimissa”.
      - Tilanteet joissa henkilöllä ei ole testamenttikelpoisuutta
        
        Henkilö voi menettää testamentintekokelpoisuuden esimerkiksi sen vuoksi, että vakava aivosairaus tuhoaa hänen kykynsä rationaaliseen päätöksentekoon.
        
        Jos testamentintekokelpoisuus puuttuu kokonaan, pätevää testamenttia ei ole mahdollista laatia. Jos taas perittävän testamentintekokelpoisuus on alentunut, hän voi laatia pätevän testamentin, jos alentunut kelpoisuus ei ole vaikuttanut testamentin sisältöön.
        
        Mikäli testamenttia laadittaessa syntyy perusteltu epäilys siitä, että perittävän testamentintekokelpoisuus voi herättää jälkikäteen keskustelua, testamentin tekijän kannattaa hankkia asiasta lääkärinlausunto välittömästi ennen testamentin allekirjoittamista.
        
        Jos lääkärintodistuksen kirjoittanut lääkäri tuntee potilaansa pidemmän hoitosuhteen perusteella tai hän on huolellisesti perehtynyt lausuntoa pyytäneen henkilön henkiseen suorituskykyyn, tällaisen todistuksen painoarvo mahdollisessa testamentin moiteoikeudenkäynnissä on ratkaisevasti erilainen kuin sellaisen lääkärinlausunnon, joka on annettu muussa tarkoituksessa kuin nimenomaan testamentintekokelpoisuuden arvioimiseksi.
        
        Sellainenkaan lääkärinlausunto, joka on kirjoitettu perittävän eläes-sä ja jonka mukaan perittävä oli kykenevä laatimaan testamentin, ei ole vielä täydellinen tae sille, että testamenttia ei julisteta moitteen johdosta pätemättömäksi. Testamentti on voitu esimerkiksi laatia niin pitkän ajan kuluttua lääkärinlausunnon hankkimisesta, että lausunto ei kuvaa henkilön kelpoisuutta testamentin tekohetkellä. Sitä paitsi lääkärinlausunto on vain osa todisteluaineistosta, johon voidaan vedota moiteoikeudenkäynnissä.
        
        Sieluntoiminnan häiriöt
        
        Testamentti voidaan moitteen johdosta julistaa pätemättömäksi, jos ”testamentin tekemiseen on vaikuttanut mielisairaus, tylsämielisyys tai testamentin tekijän muu sieluntoiminnan häiriö” (PK 13:1, 3 kohta). Jos tällainen tila on vaikuttanut testamentin syntyyn tai sisältöön, testamentti voidaan julistaa perillisen kanteesta pätemättömäksi.
        
        Testamentin tekijällä todettu mielenterveyden häiriö tai sairaus ei ole itsenäinen testamentin moiteperuste. Psyykkisille häiriötiloille annetaan oikeudellista merkitystä ainoastaan silloin, kun häiriötila on todella vaikuttanut testamentin sisältöön. Ratkaisevaa on häiriön tosiasiallinen vaikutus, pelkkä sen mahdollisuus ei ole moiteperuste.
        
        Ratkaisevaa on testamentin tekijän henkinen tila testamentin tekohetkellä. Testamenttikirjallisuudessa onkin perinteisesti puhuttu ”valoisista hetkistä” (lucida intervalla) osoittamaan sitä, että sielullisesti häiriintynyt henkilökin saattaa tilapäisesti olla siinä tilassa, että hän voi tehdä pätevästi testamentin.
        
        Testamentintekokelpoisuuden kannalta on olennaista, että henkilö ymmärtää tekemänsä oikeustoimen ja sen merkityksen. Arviointikyky voi olla heikentynyt useasta eri syystä johtuen. Useimmiten arviointikyvyn alentuminen johtuu testamentin tekijän mielenterveyden vakavasta järkkymisestä. Se on kuitenkin hyvin usein tilapäistä ja testamentin tekijä voi kuntoutua täysin normaalikuntoiseksi ja myös testamentintekokelpoiseksi.
        
        Dementia
        
        Yleistä, jokaista dementiapotilasta koskevaa ennustetta testamentintekokelpoisuuden asteittaisesta menettämisestä on vaikea tehdä. Testamentintekokelpoisuutta on arvioitava tapauskohtaisesti. Korkein oikeus on merkittävässä testamentintekokelpoisuuden arviointia koskevassa ennakkoratkaisussaan pyrkinyt ottamaan huomioon nimenomaan ne olosuhteet, joissa moitteen alainen testamentti on laadittu (KKO 2004:8). Juuri näistä olosuhteista on saatava luotettavaa näyttöä testamentintekokelpoisuuden arvioimiseksi.
        
        Alkoholin vaikutus testamentintekokelpoisuuteen
        
        Perittävä voi psyykkisen häiriötilansa johdosta olla kyvytön ymmärtämään oikeustoimensa merkitystä. Tällainen häiriötila voi aiheutua päihteiden käytöstä.
        
        Testamenttioikeuden kannalta kysymys on vain siitä, aiheuttaako delirium tremens ”sieluntoiminnan häiriön”, joka estää pätevän jälkisäädöksen laatimisen.
        
        Huumausaineiden vaikutus
        
        Testamentintekokelpoisuuden kannalta ovat merkityksellisiä akuutti huumaus- ja sekavuustila ja pitkäaikaiskäytön synnyttämä psykoosi. Henkilö ei kykene muodostamaan tasapainoista kuvaa testamenttaustilanteesta, mikä voi vaikuttaa testamentin tekemisen ohella myös testamentin sisältöön.
        
        Huumausaineiden vaikutuksenalaisuus ei välttämättä poista narkomaanilta testamentin laatimisen edellyttämää harkintakykyä. Narkomaani voi olla huumeita käytettyään toimelias ja aktiivinen, ja kyetä täysin arvioimaan toimiensa oikeudelliset ja taloudelliset vaikutukset.
        
        Myös narkkarin testamenttauskelpoisuuden määrää se tila, jossa hän todistettavasti on ollut juuri testamenttia tehdessään. Testamenttia ei sen vuoksi koskaan voi julistaa pätemättömäksi yksinomaan sillä perusteella, että se on narkomaanin tekemä.
        
        Pakottaminen
        
        Jos joku välitöntä fyysistä pakkoa käyttäen saa toisen laatimaan ja allekirjoittamaan asiakirjan, joka näyttää muotonsa puolesta testamentilta, kysymyksessä ei kuitenkaan ole laissa tarkoitettu testamentti.
        
        Pakkoa voi olla myös henkinen pakottaminen ja alistaminen, jolta välttyäkseen perittävä laatii testamentin.
        
        Testamentin moitesäännöstön erikoisuuksiin kuuluu se, että pakon johdosta syntynyttä testamenttia on moitittava uhalla, että testamentti muutoin tulee perilliseen nähden päteväksi
        
        Taivuttelu
        
        Testamentti voidaan julistaa pätemättömäksi, jos perittävä on taivuteltu tekemään testamentti käyttämällä väärin hänen ymmärtämättömyyttään, tahdonheikkouttaan tai riippuvaista asemaansa (KKO 2004:8, KKO 2012:103). Terveelle ja harkintakykyiselle perittävälle tehty ehdotus siitä, että hän laatisi testamenttinsa testamentin saajan toivomalla tavalla, ei sen sijaan ole moiteperuste, vaikka perittävä noudattaisikin hänelle tehtyä ehdotusta.
        
        Petollinen viettely ja erehdys vaikuttimissa (motiivierehdys)
        
        Testamentti voi käydä pätemättömäksi myös sen johdosta, että sen tekijä on petollisesti vietelty sen tekemiseen
        
        Petolliseen viettelyyn on rinnastettu sellainen testamentin tekijän muu erehdys, joka on määräävästi vaikuttanut hänen tahtoonsa.
        
        Erehdys on moiteperuste, jos testamentin tekijä ei olisi tehnyt kysymyksessä olevaa testamenttia, mikäli hän olisi tiennyt todellisesta asiantilasta. Esimerkkinä erehdyksestä voidaan mainita testamentti sellaisen henkilön hyväksi, jota perittävä on erheellisesti luullut omaksi biologiseksi jälkeläisekseen.
- - - - OIkeushenkilöstä
        
        Testamentissa voidaan kuitenkin myös määrätä perustettavaksi oikeushenkilö, jolle testamentatut varat luovutetaan perustamisen jälkeen (KKO 2000:98). Näin menetellään aina silloin kun testamentti on tehty perustettavan säätiön hyväksi.
        
        Oikeushenkilö voi toteuttaa tarkoitustaan esimerkiksi tukemalla luonnonsuojelua. Testamenttia ei kuitenkaan voi tehdä suoraan luonnon hyväksi. Jos perittävä haluaa edistää esimerkiksi eläintensuojelua, hän voi testamentata omaisuutensa yhdistykselle, joka sääntöjensä mukaan huolehtii eläimistä.
        
        Oikeushenkilön on oltava olemassa perittävän kuollessa
      - Luonnollinen henkilö
        
        Testamentti luonnollisen henkilön hyväksi voidaan tehdä ensinnäkin sille, joka on elossa perittävän kuolinhetkellä tai on sitä ennen siitetty ja syntyy sittemmin elävänä
        
        Testamentin saajaksi voidaan määrätä myös sellainen vastaisuudessa syntyvä lapsi, jonka vanhemman hyväksi on mahdollista tehdä testamentti. Omaisuus on annettava tässä tapauksessa vastaisuudessa syntyvälle lapselle täydellä omistusoikeudella
        
        Jos testamentin tekijä ja sen saaja kuolevat yhtä aikaa eikä kuolinjärjestys ole selvillä, testamentin saajan katsotaan kuolleen ennen testamentin tekijää
        
        Testamentattu omaisuus menee testamentin saajan jälkeläiselle, jos tällä on oikeus periä testamentin tekijä eikä testamentista muuta johdu
  - - - Perintö siirtyy perittävän kuollessa hänen oikeudenomistajilleen
        
        Jos siis testamentin saaja elää hetkenkään perinnönjättäjää pidempään, omaisuus välittyy testamentin saajan oikeudenomistajille, ellei testamentista muuta johdu.
    - - Sijaantulo-oikeus on ratkaistava ensisijaisesti testamentin tulkinnalla
        
        Testamentista saattaa käydä ilmi se toissijaissaaja, jolle on ensisaajan jälkeen annettu oikeus testamentattuun omaisuuteen. Silloin testamentattu omaisuus on osoitettava hänelle.
        
        Jos testamentissa ei ole nimetty toissijaissaajaa, mutta sen tulkinta osoittaa, että omaisuus on kuolleen testamentin saajan asemasta osoitettava jollekin, näin on myös meneteltävä
        
        Jos tulkinta ei ratkaise testamentatun omaisuuden kohtaloa, tulee sovellettavaksi PK 11:6. Sen mukaan jos testamentin saaja kuolee ennen kuin hänen testamenttiin perustuva oikeutensa on tullut voimaan tai jos testamenttia ei muutoin voida hänen kohdaltaan panna täytäntöön, tulevat hänen jälkeläisensä hänen sijaansa, mikäli heillä olisi ollut oikeus periä testamentin tekijä.
    - - Sijaantulo-olettama perustuu sukulaisuudelle. Sijaantulo on mahdollinen, jos sijaantulija on testamentin saajan jälkeläinen ja lakimääräistä perimystä koskevien sääntöjen mukaan oikeutettu perintöön testamentin tekijän jälkeen (PK 11:6). Sijaantulijan on siis oltava myös testamentin tekijän sellainen perillinen, jolla lakimääräistä perimystä koskevien säännösten mukaan olisi ollut oikeus periä testamentin tekijä.
      - Koska serkuilla ei ole perintöoikeutta, testamentin tekijän serkku ei voi olla kuolleen testamentin ensisaajan sijaantulija silloinkaan, kun testamentin ensisaajaksi nimetty on kuollut ennen testamentin tekijää. Jos perittävä haluaa tehdä testamentin serkkunsa hyväksi, sille ei luonnollisestikaan ole mitään estettä, mutta testamentti tulee tehdä mahdollisimman yksiselitteisesti, ettei saajan oikeudesta syntyisi epäselvyyttä.
      - Sijaantulijan ei tarvitse olla testamentin tekijän lähin perillinen. Luonnollisen henkilön on sijaantulijana täytettävä testamentin saajalle asetetut yleiset edellytykset, eli hänen on oltava elossa testamentin tekijän kuolinhetkellä tai ainakin sitä ennen siitetty. Jos tarkoitus on, että sijaantulija on juridinen henkilö, se on yksilöitävä huolellisesti testamentissa. Testamentin laatimisessa avustavan lakimiehen tulee aina tiedustella testamentin tekijältä sitä, kenelle hän haluaisi omaisuutensa menevän, jos testamentin ensisaajaksi nimetty ei olisikaan elossa hänen kuolinhetkellään.
  - - - Testamentin tekijä voi laatia testamentin luottaen tiettyjen asiantilojen pysyvyyteen, esimerkiksi siihen, että jokin säätiö toimii hänen kuollessaan.
        
        Jos säätiö lakkautetaan perittävän eläessä, testamentin tekijän olettama on ollut virheellinen. Tällaista edellytysten raukeamista kutsutaan permutaatioksi.
        
        Varsinaisten edellytysten raukeamisen ryhmä
        
        Edellytysten raukeamiseen voidaan sitä vastoin vedota kanteella, joka ei ole määräaikaan sidottu.
      - Testamentin tekijä voi myös olettaa olosuhteiden muuttuvan määrätyllä tavalla, mutta näin ei tapahdukaan.
      - Jos testamentin tekijä otaksuu vallitsevat olosuhteet toisenlaisiksi kuin ne todellisuudessa ovat, puhutaan väärästä tai puuttuvasta edellytyksestä.
        
        Kutsutaan motiivierehdykseksi
        
        Motiivierehdyksen johdosta laadittua testamenttia on moitittava määräajassa
  - - - Kihlakumppanin tai puolison hyväksi tehty jälkisäädös rakentuu yleensä sille edellytykselle, että henkilöiden välinen läheinen suhde säilyy muuttumattomana. Jos tämä olettama osoittautuu vääräksi, testamentin voimassa pysymisen edellytykset raukeavat
        
        Olettama, jonka mukaan kihlakumppanin tai aviopuolison hyväksi tehty testamentti raukeaa olosuhteiden muutoksen johdosta, voidaan kumota vastanäytöllä. Jälkisäädös raukeaa, jos muuta ei näytetä
      - Tätä periaatetta on lainkäytössä sovellettu analogisesti myös avopuolisoihin.
- - - - Tavallisin lykkäävä ehto on toissijaisen testamentin saajan määrääminen. Tällöin testamentattu omaisuus menee ensin ensisaajalle ja vasta hänen oikeutensa lakattua toiselle, lopulliselle omaisuuden saajalle.
        
        Toissijaisen saajan oikeuden toteutuminen on näin ollen jätetty riippumaan ensisaajan oikeuden lakkaamisesta.
      - Lykkäävästä testamenttiehdosta on kysymys myös silloin, kun testamentin tekijä on määrännyt, että testamentin saaja saa omaisuuden hallintaansa vasta täytettyään esimerkiksi 25 vuotta.
        
        Ehto on pätevä, jos testamentin saaja ei ole lakiosaperillinen. Lakiosaperillisellä on oikeus saada lakiosansa rajoituksetta hallintaansa sellaisesta lykkäävästä ehdosta huolimatta. Sen sijaan lakiosan ylittävältä osin ehto on lakiosaperillistäkin sitova.
    - - Vaikka purkava ehto koskisi testamentattua kiinteistöä, se voidaan pätevästi tehdä pidemmäksi ajaksi kuin viideksi vuodeksi perittävän kuolemasta lukien
  - - - Jos testamentin saaja ehdosta huolimatta myy omaisuutensa suoraan sivulliselle, vilpittömässä mielessä ollut sivullinen voi luottaa kaupan pysyvyyteen. Sellainen henkilö, jolle omaisuutta olisi testamentin mukaan tullut tarjota ostettavaksi, ei voi vaatia kaupan julistamista pätemättömäksi. Ehto ei varsinaisesti tässä tapauksessa ole kielletty, mutta se on tehoton.
    - - Tavallisin esimerkki kielletystä purkavasta ehdosta on määräys, jonka mukaan testamentin saaja menettää oikeutensa, jos hän solmii avioliiton tietyn henkilön kanssa.
    - - Hyvän tavan vastainen on myös sellainen lykkäävä ehto, joka edellyttää saajalta jotain moraalisesti sopimatonta toimintaa, jotta hän saisi testamentissa mainitun omaisuuden itselleen.
      - Hyvän tavan vastaisia ovat kaikki sellaiset ehdot, joilla pyritään vaikuttamaan saajan omaan vapauspiiriin kuuluviin henkilökohtaisiin valintoihin. Testamentin tekijä ei voi puuttua esimerkiksi testamentin saajan perheenmuodostukseen.
  - - - Testamentin saajalle voidaan esimerkiksi asettaa velvollisuus taidekokoelman näytteille panemiseen.
    - - Esimerkkinä tällaisesta määräyksestä voidaan esittää määräys, jonka mukaan testamentin saajan on avustettava paikkakunnalla asuvia pitsinnyplääjiä vuosittain annettavalla apurahalla. Tällainen tarkoitemääräys ei velvoita testamentin saajaa säilyttämään omaisuutta erillään, ellei testamentissa ole niin määrätty.
    - - Tavallisia ovat esimerkiksi määräykset, joissa saaja velvoitetaan huolehtimaan jonkun perittävälle läheisen henkilön hoidosta. Jos testamentin saaja ei huolehdi velvoitteen täyttämisestä ja testamentin olennainen tarkoitus jää siksi toteutumatta, laiminlyönnistä seuraa oikeudenmenetys
    - - Testamentin tekijä voi pätevällä tavalla esimerkiksi määrätä, että hänen omaisuutensa on menevä sille perillisistä, joka on hoitanut häntä hänen elinaikanaan. Omaisuuden saa tällaisen testamentin nojalla se perillisistä, joka on käyttäytynyt ehdon tarkoittamalla tavalla.
    - - Ehdollinen testamentti ei raukea itsestään, vaan perillisen on nostettava kanne tuomioistuimessa ja vaadittava testamentin saajaa menettämään testamenttiin perustuvan oikeutensa ehdon rikkomisen johdosta.
      - Jos testamentin saajan testamentin määräysten vastainen toiminta ei vaaranna testamentin pääajatuksen toteutumista, ei velvoitteen vastainen toiminta lähtökohtaisesti johda oikeudenmenetykseen. Testamentissa oleva ehto voi myös ajan kuluessa menettää velvoittavan luonteensa sen vuoksi, että sen täyttäminen on olosuhteiden muuttumisen johdosta tullut mahdottomaksi
    - - Testamentissa on voitu kieltää esimerkiksi tietyn omaisuuden luovuttaminen uhalla, että jos sellaiseen oikeustoimeen on tarkoitus ryhtyä, testamentin saajan on luovutettava koko omaisuus toiselle saajalle. Tällöin itse testamentista käy ilmi aiottuun luovutuskiellon rikkomiseen liitetty seuraamus.
      - Toisinaan testamentissa on vain kielletty omaisuuden luovuttaminen lausumatta kuitenkaan samalla siitä, mitä seuraamuksia luovutuskiellon rikkomisella olisi. Näitä tapauksia koskee tulkintaolettama, jonka mukaan ratkaisevaa on kieltomääräyksen olennaisuus testamentin pääajatuksen kannalta.
        
        Mikäli testamentin tulkinta-aineisto osoittaa, että kiellolla on ollut testamentin tekijälle olennainen merkitys, luovutuskieltoa voidaan pitää purkavana ehtona.
        
        Jos taas luovutuskielto on liitetty testamenttiin lähinnä vain siksi, että testamentin tekijä on kuvitellut sellaisen ehdon noudattamisen säilyttävän omaisuuden arvon parhaalla mahdollisella tavalla, sen rikkominen ei aiheuta saannon raukeamista.
    - - Ehdon voi muotoilla siten, että lakiosaperillinen saa vain ja ainoastaan lakiosansa, jos hän vaatii sitä maksettavaksi ensisaajan eläessä, ja vastaavasti koko perintöosansa ensisaajan jälkeen, jos hän ei esitä lesken eläessä lakiosavaatimusta.
        
        Jos testamentissa on tämänkaltainen ehto ja perittävältä jää useita rintaperillisiä, ehtoa on täydennettävä siten, että samalla määrätään siitä, kenelle ”ennenaikaisen” lakiosavaatimuksen johdosta mahdollisesti vapautuva osuus perinnöstä on menevä. Täydellinen varautuminen sen tilanteen varalle, että kaikki rintaperilliset esittävät lakiosavaatimuksensa, edellyttää määräystä siitä, kenelle jäämistöön jäljelle jäävä omaisuus menee tällaisessa tapauksessa.