Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
Vakaumus ja eksistentiaalisuus - Coggle Diagram
Vakaumus ja eksistentiaalisuus
A caring and living environment that supports the spirituality of older people with dementia
Hoito- ja elinympäristö on tärkeä dementoituneiden hyvinvoinnin kannalta. Ympäristö voi vähentää käytöshäiriöitä ja lisätä elämänlaatua.
Valokuvaus (photo-elicitation) oli hyödyllinen menetelmä tutkittaessa ympäristön vaikutusta dementoituneisiin. Se auttoi osallistujia ilmaisemaan kokemuksiaan ja tunnistamaan henkisyyttä tukevia elementtejä ympäristössään.
Henkisyyden tukeminen voi parantaa ikääntyneiden, dementiaa sairastavien ihmisten elämänlaatua, vähentää stressiä, ahdistusta ja masennusta.
Tutkimuksessa oli mukana 10 ikääntynyttä, dementiaa sairastavaa henkilöä ja 9 heidän perheenjäsentään koti- ja pitkäaikaishoidossa Etelä-Suomessa.
Hoitoympäristön henkisyyden tukeminen ikääntyneillä, joilla on dementia
Luento
Vakaumuksien huomioiminen on tärkeää hoitajan työn kannalta
Kirkko on hyvä olla hoitotyöympäristössä mukana, koska se on läsnäoloa, turvallisuuden tunteen tuomista, välittämistä.
Pappeja tarvitaan hoitokodeissa, koska pappi tuo turvallisuuden tunnetta, tuo muistutusta sairaiden ihmsten arvosta. Hoito on osana hoitokodin ihmisen elämää. Muistisairaalla ihmiselllä on oikeus saada hengellistä hoitoa.
Ihmisoikeudet ja kansallisoikeudet hoitokodeissa.
Hoivakodin ihmiset on oikeutettuja papin palveluihin, koska maksavat siittä.
Asiakkaat eivät usein osaa sanottaa asioita, tai ei pysty sanomaan. Hengellisyys ja vakaumus voi näkyä näissä tapauksissa kehonkielenä. Keho kertoo paljon esim. läsnöolon välittyminen. Tämä on tärkeä näkökohta muistisairauksien kanssa. Äänet, tuoksut, koskettaminen. Vahvat tunneilmaisut esim. Joku raamatun kohta voi aiheuttaa syviä tunteita esim. itkeminen. Usein se on kuitenkin laulu.
Ihminen pystyy laulamaan saman laulu, tai lukea isä meidän rukouksen vaikka on todella muistisairas
Oma pohdinta
Molemmilla meillä on kokemusta ikäihmisistä ja muistisairaista, kun olemme työskennelleet lähihoitajina ikäihmisten kuntoutusyksikössä ja kotihoidossa. Myös siis kokemusta on sairaanhoitajaopinnoissakin.
Kokemuksia: Ikäihmisten kanssa työskentely on mieluisaa. Muistisairauksien kanssa on ollut haasteita osittain esim. ovat karanneet kuntoutusosastolta. Lääkehoidossa huomaa haastavuudet, eivät aina suostu ottamaan lääkkeitä. Myös kongitio, eivät aina ymmärrä että pitäisi mennä esim. wc.
Yksilölliset tarpeet ja tilanteet ovat huomioitu työpaikoillamme palvelusuunnittelmalla, missä on asiakkaan tarpeet ja tavoitteet. Ja esim. kuntoutusosastolla mihin pyritään ja mitä jo asiakas pystyy tekemään, joten on helpompi keskittyä kehittettävään asiaan. Kotihoidossa ne näyttäytyvät työtehtävissä esim. tarviiko asiakas apua hygieniahoidossa vai vaan lääkehoidossa.
Asiakkaan läheiset ovat isossa roolissa, joten olemme huomanneet heidän kanssa keskustelun ja asiakkaan voinnista keskustelun hyväksi.
Muistisairaan kanssa toimimen on meille tuttua, osaamme kohdata heidät ihmisinä ja kunnioitettavasti. Meillä on tapana tehdä asiat rauhallisesti ja selkeästi. Keskustelemme ajankohtaisista aiheista, mutta myös muistelemme vanhoja. Päiväsalissa kun on asiakkaita istumassa yleensä siinä keksustelemme erilaisita asiosita ja kysymme asiakkailta kysymyksiä ja sitä kautta saamme heistä enemmän tietoa ja tutustume toisiimme paremmin.
Päivittäisissä toiminnoissa me toimimme rauhallisesti, asiakkaan ehdoilla. Jos on esim muistisairas emme pakota tai vie käsikynkässä vessaan vaan yritämme keskustella ja näyttää esim hänelle esimerkkejä.
Yleensä käynnin lopuksi meillä on ollut tapana kysyä asiakkaalta tarviiko hän vielä apuja tai onko hänellä jotain kysyttävää mistä haluaisi jutella.
Palvelukodeissa pidetty hartaushetkiä, ehtoollisia, kun asukas täyttää pyöreitä voi pappi asukkaan halutessa tulla käymään, jollekkin tärkeää katsoa jumalanpalvelus televisiosta.
Eksistentiaalisia kysymyksiä maallistumisen paineessa – narratiivinen analyysi pappien työstä hoivakodeissa.
Ikääntyneiden pitkäaikaishoidossa on tärkeää huomioida asukkaiden vakaumukselliset tarpeet osana kokonaisvaltaista hoitoa.
Papit pitävät työn ensisijaisena tavoitteena asukkaiden eksistentiaalisiin tarpeisiin vastaamista, mutta kokevat olevansa koko hoivakotiyhteisön käytettävissä.
Työtä vaikeuttaa erityisesti eksistentiaalisia kysymyksiä huomioimaton hoivakodin toimintakulttuuri.
Selviää ettei tämä aina toteudu.
Hoitajien oma vakaumus tai sen puuttuminen voi vaikuttaa heidän kykyynsä huomioida asukkaiden hengellisiä tarpeita.
Artikkelissa ehdotetaan, että hoivakodeissa tulisi selvittää asukkaiden vakaumus systemaattisesti ja hyödyntää tietoa hoitotyössä.
Kysymykset/aiheet
Miten toimia jos muistisairas ihminen ei suostu ottamaan lääkkeitä?
Miten huomioida hengelliset asiat esim ryhmäkodissa, jossa on sekä uskonnollisia että ei uskonollossia ikäihmisiä?
Entä jos on hoitajalla on uskonnollosia vakauksia eikä suostu sen vuoksi esim. hoitamaan tiettyjä asiakasryhmiä?