Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
Minuus muodostuu sosialisaatiossa - Coggle Diagram
Minuus muodostuu sosialisaatiossa
Ihmisyys syntyy vuorovaikutuksessa toisten kanssa
Lapsi syntyy osana perhettä, yhteisöä ja kulttuuria
Tarvitsee sosiaalisia kontakteja kasvaakseen ihmiseksi
Susilapset tai villilapset eivät jaa kulttuuria ja kieltä muiden ihmisten kanssa, koska he ovat eläneet joko suljettuina tai eläinten kanssa
Sosialisaatiossa ihmisestä tulee yhteiskunnan jäsen
Sosialisaatiolla
tarkoitetaan ihmsen kasvamista yhteisön tai yhteiskunnan jäseneksi.
Yksilö on vuorovaikutuksessa toisten ihmisten ja oman kulttuurinsa elinympäristön kanssa
Yksilö omaksuu ihmisille historialliset käyttäytymis- ja toimintatavat, oman kulttuurinsa käsitykset, ajattelu- ja toimintatavat sekä yhteiskunnan normit ja arvot
Normit
ovat yhteisön osin tietoisia ja osin tiedostamattomia määritelmiä "normaalille" käytökselle.
Julkaistuja sääntöjä ja hiljaisia oletuksia siitä, miten tulee toimia ollakseen hyväksytty.
Normeja on monentasoisia: osa lakeja, kuten kielto varastaa, toiset tapakulttuureja kuten pukeutumista ohjaavat odotukset
Osa normeista rajoittavat turhaan, esimerkiski sukupuoleen herkästi liitettyjä oletuksia esim. leluista, harrastuksista ja ylipäätään käytöksestä.
Sosialisaatiossa yksilö on välittömässä kaksisuuntaisessa uorovaikutuksessa eri lähiympäristöjen eli ns. mikrosysteemien kanssa
Bronfenbrennerin
bioekologisessa systeemiteoriassa
erotellaan useita ulompia systeemejä, joka vaikuttavat lapsen sosialisaatioon välillisesti
Kiintymyssuhteet syntyvät kaksisuuntaisessa vuorovaikutuksessa
Minuuden kehitys ja yksilön tekeminen tapahtuvat aina yksilön sosiaalin ja ympäristön vuorovaikutuksen tuloksena.
Pieni vauva on ympäristönsä armoilla ja sopeutuu siihen vahvasti
Jo vauvana lapsen oma tempperamentti vikuttaa siihen, miten ympäristö häneen suhtautuu
Hyväntuulinen saa paljon positiivista huomiota, kun taas itkuinen vauva herättää ympäristössään väsymystä, turhautumista ja ärtymystä
Lapsi muodostaa
kiintymyssuhteen
häntä arjessa hoitaviin läheisiin aikuisiin.
Kiinntyneen lapsen ei tarvitse pitää mistään, joten kiintymyssuhde saattaa muodostua myös laiminlyövään tai jopa väkivaltaiseen vanhempaan
Lapsen kiintymyssuhteeseen
vaikuttaa se
, millaista lapsen saama hoiva ja vuorovaikutus ovat ja miten niiden avulla vastataan lapsen emotionaalisiin ja sosiaalisiin tarpeisiin.
Varhaisessa vuorovaikutussuhteessa lapselle muodostuu
sisäisiä malleja
eli käsityksiä sekä itse läheisistä aikuisista että läheisen ulkosuhteen suhteesta
Nämä sisäiset mallit ohjaavat myöhemmin toimintaa sosiaalisissa suhteissa: omalla ennakoinnillaan henkilökohtaisesti vaikuttaa siihen, millaisia kokemuksia hän saa ja miten hän itse niitä antaa.
Minä käsitys ja itsetunto rakentuvat muiden palautteesta
Minuuteen kuulu myös sosiaalisissa suhteissa vahvasti muotoutuvat itsetunto ja minäkäsitys.
Itsetunto
on tunne omasta hyvyydestä ja arvosta, ja se syntyy vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa
Itsetunnon perustana on lapsuudessa saatu kokemus "olen arvokas ja ihana", joka syntyy siitä, että vanhemmat vastaavat tarpeisiin ja nauttivat hänen seurastaan (niin sanottu
annettu itsetunto
)
Myöhemmin tekemisestä saatu palaute ja yksilölle asetetut odotukset muovaavat omiin kykyihin, osaamiseen ja selviytymiseen sekä rohkeuteen asettautumista.
Kolmannen ikävuoden loplla lapselle alkaa kehittyä
minäkäsitys
, joka sisältää käsityksen omasta ulkonäostä, sukupuolesta, osaamisesta ja toiveista.
Noin 5-12 vuoden iässä minäkäsitys on herkimmässä muodostumisvaiheessa.
Kouluvuosien aikana koulusuorituksilla ja kouluajan sosiaalisilla suhteilla on ratkaiseva merkitys sille, minkälaiseksi minäkäsitys ja itsetunto kehittyvät
Minäkäsitys sekä muu käsitys omasta ulkonäostä ja fyysisestä toimintakyvystä on käsitys siitä, millainen yleensä on sosiaalisissa suhteissa
Osa sitä on myös käsitys itsestä tavoitteellisessa toiminnassa kuten kouluoppimisessa ponnistelijana, suoriutujana ja osaajana, ja käsitys itsestä tunteiden kokijana ja säätelijänä
Minäkäsitys
ei ole pysyvä
vaan se kehittyy ja elää vielä aikuisenakin - minäkäsitys muuttuu, kun muutut, ja tarkentuu, kun itsetuntemus lisääntyy
Minäkäsitys on luonteeltaan vahvasti sosiaalinen.
Eri rooleissa toimii ihmisen minäkäsitystä korostavat eri puolet. Esimerkiksi koululaisen kokemus itsestä "osaajana" on voimakkaimmin läsnä kuin kokemus itsestä "fyysisesti vahvana".
Sen sijaan painiharrastajalla fyysinen vahvuus on oleellinen osa minäkäsitysä illan treeneissä
Musiikkia harrastavalle fyysinen vahvuus ei ole merkityksellinen tapa ilmaista itseä ennen kuin hän aikoo aloittaa kuntosaliharjoittelun
Ihmiset eroavat siinä, missä määrin minäkäsitys jakautuu eri elämänpiireihin ja eri roolien alajärjestelmiin
Tätä kutsutaan
minän kompleksisuudeksi
, ja se vaikuttaa ihmisen stressinsietokykyyn.
Jos esimerkiksi epäönnistuu surkeasti jonkin aineen ylioppilaskirjoituksissa, se tuskin heijastuu kokemukseen itsestä jalkapalloilijana tai kitaransoittajana
Identiteettiin kuuluu toisilta ihmisiltä tuleva validointi
Identiteetiksi
löytää ihmisen vastaus "kuka minä olen".
Identiteetille pohjan luo minäkäsitys, mutta identiteetti on
pysyvämpi
minuuden määrittely
Identiteetti on
vahvasti ympäristöstä riippuva
ja tarvitsee toisilta ihmisiltä tulevaa validointia eli havaituksi ja päteväksi tunnustetuksi tulemista
Vaikka ihminen määrittelisi itsensä neroksi, se ei riitä, vaan tarvitaan myös toisten palautteesta tuleva tunnustus, jotta käsityksestä tulisi edes yksilölle jotenkin uskottava osa identiteettiä
Identiteettiin kuuluu
henkilökohtainen
pysyväluontoisempi
identiteetti
ja kaikki sosiaaliset identiteetit, jotka vaikuttavat tilanteentekijöiden vaikutuksesta.
Henkilökohtainen identiteetti
on vastaus, kuka ja millainen olen.
Voi koostua luonteenpiirteistä, taidoista ja vahvuuksista sekä arvoista
Identiteettiin kuuluu myös kokemus itsestä sukupuolen edustajana eli
sukupuoli-identiteetti
, joka muodostuu osin jo lapsuudessa.
Seksuaali-identiteetti
eli oma kokemus omasta seksuaalisesta suuntautumisesta ja itsestä seksuaalisena olentona.
Sosiaaliset identiteetit
kertovat, mihin yhteisöihin ja ryhmiin ihminen kokee kuuluvansa.
Sosiaalisen identiteetin erityistapauksena pidetään
kulttuuri-identiteettiä
eli kokemusta siitä, mikä on se etninen, kielinen, uskonnollinen ja kansallinen ryhmä, jota ihminen kokee edustavansa
Kulttuuri-identiteetin läsnäolo on hyvin vaihtelevaa: ulkomailla asuessaan voi kokea olevansa hyvinkin suomalainen, mutta juuri itse kotimaan arjessa suomalaisuus ei tunnukkaan määrittävän kokemusta omasta elämästä.
Sosiaalisille identiteeteille tärkeintä on, että ne vaimenevat ja korostuvat tilanteen ja tarpeen mukaan
Urheilijan identiteetti voi olla hyvin vahva, mutta juuri tänään koulupäivän keskellä se ei olekkaan mielessä