Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
Monimuotoisuus - Coggle Diagram
Monimuotoisuus
Monimuotoisuuden suojelu: (kpl 10)
Lajien suojelun tavoitteena on säilyttää alkuperäiset ja vakiintuneet kannat elinvoimaisina niiden luontaisilla levinneisyysalueilla.
Lajien rauhoittaminen on yksi keino suojella lajien monimuotoisuutta. Myös lajien esiintymispaikkojen suojelu ja ennallistaminen edistää monimuotoisuuden säilymistä
Suojelualueiden tavoitteena on turvata lajin ja sen elinympäristön monimuotoisuus.
Luonnonpuistoissa
luonto säilyy koskemattomana. Suomessa on 19 luonnonpuistoa.
Kansallispuistoissa
pyritään säilyttämään Suomen luonnon monimuotoisuus ja arvokkaimmat kohteet. Suomessa on 40 kansallispuistoa.
Kansainväliset sopimukset
Kansainvälisten sopimusten tavoitteena on yhdessä pysäyttää luonnonmonimuotoisuuden väheneminen ja ekosysteemipalveluiden heikentyminen.
YK:n ilmastosopimus 1994
Pariisin ilmastosopimus 2015
Kasvissyönti sekä kiertotalous ovat myös keinoja estää monimuotoisuuden vähentämistä, koska ne kuormittavat ympäristöä vähemmän.
Etäsuojelun
avulla suojellaan lajeja niiden luonnollisen elinalueen ulkopuolella, esimerkiksi eläintarhoissa.
Monimuotoisuuden tasot: (kpl 8)
Geneettinen monimuotoisuus
tarkoittaa lajien sisäistä perinnöllistä muuntelua.
Perinnöllinen muuntelu
Jokaisella yksilöllä on oma perimä, joka poikkeaa muiden populaation yksilöiden perimästä. Suvullinen lisääntyminen tuottaa uusia alleeliyhdistelmiä, minkä tuloksena syntyy toisistaan poikkeavia yksilöitä.
Geneettinen monimuotoisuus lisää populaation sopeutumista erilaisiin ympäristöolosuhteisiin. Kuitenkin pysyvät elinolosuhteiden seurauksena luonnonvalinta karsii populaation äärityyppejä, jolloin yksilöiden väliset erot vähenevät. Populaation monimuotoisuuden kaventuminen heikentää sopeutumista muuttuviin ympäristöolosuhteisiin.
Mutaatiot ilmenevät seuraavassa sukupolvessa suvullisen lisääntymisen seurauksena.
Geenimutaatiossa
muutos tapahtuu DNA:n emäksissä.
Kromosomimutaatiossa
muutos tapahtuu kromosomissa.
Kromosomistomutaatiossa
muutos tapahtuu koko kromosomistossa.
Ekosysteemien monimuotoisuus
tarkoittaa erilaisten elinympäristöjen eli
biotooppien
monimuotoisuutta tietyllä alueella tai koko maapallolla.
Mitä enemmän alueella on biotooppeja sitä monimuotoisempi alue on. Alueen monimuotoisuuteen vaikuttaa myös lämpö-, valo- ja kosteusolosuhteet sekä maaperän ravinnepitoisuus.
Biomi
on ekosysteemien muodostama kokonaisuus, joka on muodostunut eliöiden, maaperän ja ilmastotekijöiden vuorovaikutuksesta. Maapallolla on 10 biomia eli suurekosysteemiä.
Ekosysteemien koko vaihtelee ja niiden väliset rajat ovat häilyvät. Se helpottaa ekosysteemien välistä vuorovaikutusta.
Ekosysteemissä laaja monimuotoisuus lisää sen kykyä selviytyä muuttuvissa ympäristöolosuhteissa.
Lajimonimuotoisuus
tarkoittaa lajien runsautta jollain tietyllä alueella tai jossain tietyssä ekosysteemissä.
Lajimonimuotoisuus on suurinta sademetsissä sekä koralliriutoilla.
Erilaisia lajeja on runsaasti myös kahden eri ekosysteemin rajalla eli
reunavaikutusalueella
.
Myös kosteikkoalueilla, kuten vuorovesirannikoilla, lajimonimuotoisuus on runsasta.
Suomessa lajimonimuotoisuus on suurin lehdoissa sekä lettosoilla.
Jos ekosysteemin lajimonimuotoisuus on yksipuolinen, myös alueen ravintoverkot ovat hyvin yksinkertaisia.
Puolestaan runsas lajimonimuotoisuus tekee ekosysteemistä vakaamman ympäristön muutoksille, ja siellä ravintoverkot ovat monipuolisempia.
Avainlaji
tarkoittaa lajia, jolla on iso merkitys ekosysteemin toimintaan, myös muut lajit ovat riippuvaisia sen toiminnasta.
Lajien häviämisellä tai uuden lajin ilmaantumisella on merkitystä ekosysteemin lajien olosuhteisiin ekosysteemissä.
Monimuotoisuus- eli hotspotkeskus
tarkoittaa aluetta, jossa lajimonomuotoisuus on erittäin suurta. Alueella on paljon endeemisiä eli kotoperäisiä lajeja. Tällaisia alueita on esimerkiksi tropiikissa ja subtropiikissa, kuten Madagaskarin saarella.
Maapallolla on yhteensä 35 monimuotoisuuskeskusta.
Monimuotoisuus uhattuna: (kpl 9)
Ihmisen toiminta
liikalastus
metsästys
ilmastonmuutos
metsätalous
rakentaminen
viljely
Seurauksena lajinsisäinen monimuotoisuus, lajien monimuotoisuus sekä ekosysteemien monimuotoisuus kaventuu. Ihmisen toiminta on käynnistänyt 6. sukupuuttoaallon.
Suomessa metsälajistoa köyhdyttää metsänhoito, puulajisuhteiden muutokset havupuuvaltaisemmiksi sekä vanhojen metsien, lahopuun ja kuloalueiden väheneminen. Esimerkiksi lehdot ovat metsäluontotyypeistä uhanalaisempia.
Suoluonto on muuttunut ojituksen, turpeen kaivamisen ja metsäisten soiden puunhakkuun seurauksena.
Järvet ja joet ovat rehevöityvät ja niissä on paljon humusta, koska niihin päätyy esimerkiksi maatalouden valumavesiä.
Maatalous on muuttunut yksipuoliseen tehoviljelyyn minkä seurauksena perinneympäristöjen määrät ovat vähentyneet, koska kedot ja niityt kasvavat umpeen.
Vieraslajit
ovat levinneet ihmisen mukana tahattomasti tai tarkoituksella luontaisen levinnäisyysalueensa ulkopuolelle.
Ilmastonmuutos helpottaa vieraslajien levittäytymistä sekä sopeutumista uudelle alueelle.
Suomeen on levinnyt yli 150 haitallista vieraslajia.
Vieraslajit voivat pahimmillaan haitata alkuperäisen lajiston selviytymistä. Ne aiheuttavat myös taloudellista, terveydellistä sekä sosiaalista haittaa.
Ilmastonmuutos on monimuotoisuuden suurin uhka:
Ilmastonmuutos on aiheuttanut massasukupuuttoja, mutta myös synnyttänyt uusia lajeja. Sen myötä myös levinneisyysalueet ovat muuttuneet ja lajit ovat sopeutuneet uusiin oloihin.
Levinneisyysalueiden muuttuessa kuitenkaan kaikilla lajeilla ei ole yhtä helppoa siirtyä paremmalle alueelle yhtä nopeasti tai tehokkaasti.
Uudet lajit voivat syrjäyttää levinneisyysalueen alkuperäiset lajit lajien välisessä kilpailussa.
Nopea ilmaston muuttuminen vaikeuttaa lajien sopeutumista uusiin olosuhteisiin. Sen vuoksi lajien on muututtava, jotta ne eivät katoa.
Elinalueiden kapeneminen vaikeuttaa lajien selviytymistä muuttuvissa ympäristöolosuhteissa.
Esimerkiksi ilmaston lämpenemisestä johtuvat lumi- ja jääolosuhteiden muutokset vaikuttaa saimaannorpan selviytymiseen.
Ympäristöä muuttavien tekijöiden yhteisvaikutus kaventaa luonnon monimuotoisuutta voimakkaasti.
Esimerkiksi lämpötilan kohoaminen johtaa myös vesien lämpenemiseen, jolloin vesistöjen lajit ovat alttiimpia ympäristömyrkyille.