Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
Ortodoksisen kirkon sakramentit - Coggle Diagram
Ortodoksisen kirkon sakramentit
Kaste
Ortodoksisessa kirkossa on käytössä lapsikaste, joka tapahtuu upottamalla lapsi kasteveteen kolme kertaa Pyhän kolminaisuuden nimeen.
Kasteessa lapsi liitetään kirkon jäseneksi ja lapsesta tulee osa ortodoksista kristikuntaa.
Kaste toimitetaan pääsääntöisesti kirkossa.
Kastetoimitukseen kuuluu muun muassa vedensiunaamisrukouksia ja kastettavan voitelu öljyllä.
Lapselle valitaan yksi ortodoksikummi, joka vastaa lapsen puolesta kastelupauksiin ja lukee uskontunnustuksen kastetoimituksessa.
Kastetta usein edeltää nimenanto, vaikkei kaste ole varsinainen nimenantotilaisuus, sillä ortodoksisen perinteen mukaan lapselle pitäisi antaa nimi jo kahdeksan päivän iässä.
Mirhavoitelu
Mirhavoitelu toimitetaan välittömästi kasteen jälkeen.
Mirhavoitelussa käytetään nimensä mukaisesti siunattua ja pyhää mirhaöljyä.
Mirhavoitelussa kyse on Pyhän Hengen armolahjan välittämisestä eteenpäin ja sitä pidetään Pyhän Hengen vuodattamisen toimituksena.
Kun kaste käsitetään ihmisen lupaukseksi yhdistyä Jumalaan, on mirhavoitelu kirkon tälle lupaukselle antama vahvistus eli sinetti.
Mirhavoitelussa pappi voitelee mirhaan kastetulla siveltimellä kastetun otsaa, ohimoita, rintaa, käsiä ja jalkoja lausuen joka kerralla "Pyhän Hengen lahjan sinetti", johon kummit vastaavat joka kerran "Aamen."
Ehtoollinen
Ehtoollinen on ortodoksisuuden keskeisin sakramentti
Ortodoksisessa kirkossa ajatellaan, että ehtoollisella ortodoksi pääsee yhteyteen sekä Kristuksen että seurakunnan kanssa.
Ortodoksisen kirkon jäsen valmistautuu ehtoolliseen lukemalla edellisenä iltana rukouskirjasta ehtoolliselle valmistavat rukoukset ja paastoamalla vähintään kuusi tuntia ennen ehtoolliseen osallistumista (paasto ei koske esim. lapsia)
Ortodoksisen kirkon ehtoolliseen voivat osallistua vain ortodoksisen kirkon jäsenet.
Ehtoollisaineina käytetään leipää ja viiniä, jotka ortodoksisen kirkon uskon mukaan muuttuvat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi.
Katumus
Katumuksen eli synnintunnustuksen sakramenttiin kuuluu syntien tunnustaminen sekä anteeksiantorukous.
Katumuksen sakramentissa ripittäytyjä tunnustaa syntinsä papille, joka toimii tilanteessa Jumalan edustajana.
Pappi voi määrätä ripittäytyjälle katumisharjoituksia, kuten rukouksia tai paastoamista.
Ortodoksit osallistuvat katumuksen sakramenttiin tarpeen mukaan ja erityisesti paastojen aikana.
Toimitus tapahtuu yleensä kirkossa tai muussa sopivassa tilassa ja siinä ovat läsnä ainoastaan pappi ja katuva itse.
Pappia sitoo kuulemansa osalta ehdoton vaitiolovelvollisuus.
Avioliitto
Ortodoksisessa kirkossa ajatellaan, että avioliitto ei ole vain kahden ihmisen keskinäinen rakkaudentunnustus, vaan liitolle on tärkeä hakea Jumalan siunausta ja vahvistusta.
Ortodoksisessa kirkossa vihkimistä ei voida toimittaa lainkaan, ellei toinen puolisoista ole myös jonkin kristillisen kirkon jäsen.
Varsinaista vihkitoimitusta edeltää kirkollinen kihlaus, joka voidaan toimittaa joko ennen varsinaista vihkiseremoniaa tai sen yhteydessä.
Vihkitoimituksen kruunauksessa vihittävien yläpuolella kannatellaan vihkikruunuja, jotka muistuttavat puolisoita siitä, että avioliitossa on kyse molemminpuolisesta uhrautumisesta.
Avioliitto solmitaan eliniäksi ja avioeroon tarvitaan kirkon näkökulmasta piispan lupa.
Ortodoksinen kirkko vihkii eronneita uudelleen toisin kuin katolinen kirkko.
Sairaanvoitelu
Ortodoksisessa kirkossa sairaanvoitelulla ei tarkoiteta viimeistä voitelua kuoleman lähestyessä, vaan sairaanvoitelu voidaan toimittaa samalle henkilölle useampaan kertaan.
Sairaanvoitelu voidaan toimittaa esimerkiksi kirkossa, kodissa tai sairaalassa.
Sairaanvoitelun sakramentissa Jumalalta pyydetään sairaan paranemista ja se toimitetaan sairaan omasta pyynnöstä.
Sairastavaa voidellessaan pappi kastaa pumpulipuikon öljyyn ja tekee sillä ristinmerkin otsaan, ohimoille, rintaan ja käsiin sekä mahdollisesti sairaaseen kohtaan kehossa.
Sairaanvoitelun aikana luetaan seitsemän eri otetta evankeliumista.
Seurakunnissa toimitetaan myös yleisiä sairaanvoiteluita, joihin voivat osallistua kaikki seurakuntalaiset, jotka tuntevat sitä tarvitsevansa.
Pappeus
Ortodoksisessa kirkossa pappeuden virka jakaantuu kolmeen asteeseen: piispuuteen, pappeuteen ja diakoniuteen.
Piispat puolestaan vihkivät pappeja ja diakoneja.
Jokainen piispa on kolmen muun piispan virkaan vihkimä ja näiden vihkimysten ketju ulottuu aina apostoleihin saakka, jota kutsutaan apostoliseksi seuraannoksi.
Pappien tehtävänä on toimittaa sakramentteja ja diakonit avustavat papistoa eli he eivät toimita sakramentteja itsenäisesti.
Piispat, papit ja diakonit vihitään virkaansa kätten päälle panemisen kautta.
Ortodoksisessa kirkossa papiksi voidaan vihkiä nuhteeton mies, joka on ennen papiksi vihkimystä avioitunut tai päättänyt elää naimattomana.
