Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
Yhteiskuntien törmäys kpl 13. - Coggle Diagram
Yhteiskuntien törmäys kpl 13.
Löytöretkistä alkoi Euroopan ulkopuolisten alueiden alistamisen historia.
Vuonna 1494 laadittu Tordesillasin sopimus, jossa Espanja ja Portugali jakoivat ei-kristityn maailman keskenään.
Espanjalle kuuluisivat Amerikan mantereet lukuun ottamatta Brasiliaa, joka yhdessä Afrikan, Intian ja Intian valtameren kanssa kuuluisi Portugalille.
Espanjan ja Portugalin lisäksi 1500- ja 1600-luvuilla voimistuneet kansallisvaltiot Englanti, Hollanti ja Ranska lähtivät mukaan maailman valloitukseen.
Aluksi eurooppalaiset perustivat alueille siirtokuntia ja kävivät alkuperäisväestön kanssa kauppaa. Eurooppalaisten resurssit eivät vielä tuolloin riittäneet valloitukseen, mutta siirtokunnat varmistivat jalansijan alueilla.
Vähitellen kaupankäynti muuttui suoranaiseksi ryöstämiseksi ja alueet alistettiin täysin.
Eurooppalaisten sota-aseet ja julmuudet eivät yksin tuhonneet alkuperäiskansoja. Intiaanit pakotettiin työskentelemään orjina epäinhimillisissä oloissa kaivoksilla ja plantaaseilla.
Pakkotyön lisäksi intiaaneja kuoli eurooppalaisten tuomiin tauteihin. Tuhoisin taudeista oli isorokko, mutta intiaaneja menehtyi myös ruttoon, hinkuyskään, tuhkarokkoon ja influenssaan. Intiaaneilla ei ollut vastustuskykyä eurooppalaisten tuomiin tauteihin.
Intiaanien keskinäiset sodat, joiden syttymistä eurooppalaiset edesauttoivat, laskivat osaltaan väkilukua.
Intiianikulttuureille "löytöretket" merkitsevät lähinnä alistamisen historiaa. Eurooppalaisvalloitus tarkoitti alkuperäiskulttuurien kehityksen pysähtymistä, taantumista ja lopulta rappiota.
Tutkijat ovat erottaneet neljä eritasoista kriisiä, jotka yhdessä johtivat tuhoon.
Ensimmäinen kriisi oli väestömäärän romahdus (taudit, sodat ja pakkotyö)
Toinen kriisi kosketti taloutta. Intiaanit eivät tunteneet maan yksityisomistusta, ja viljelivät peltojaan yhdessä. Espanjalaisten järjestelmässä maata hallitsivat tilanherrat, jotka alistivat intiaanit työvoimakseen.
Kolmas kriisi oli poliittinen ja johtui valtasuhteiden muutoksesta. Inkavaltiossa virkamiehet olivat olleet suoraan hallitsijan alaisia. Nyt tilalle tulivat espanjalaiset kruununvirkamiehet, joiden arvomaailma poikkesi totutusta ja hallinto muuttui intiaanien mielestä epäoikeudenmukaiseksi.
Viimeisellä neljännellä kriisillä tarkoitetaan intiaanien identiteetin murskaamista. Eurooppalaiset toivat väkisin omat käsityksensä, uskontonsa ja tapansa vieraisiin kulttuureihin. Monet vanhat intiaanien tavat ja perinteet hävisivät.
Eurooppalaiset joutuivat uuden ongelman eteen, kun Amerikan väestömäärä romahti. Tuotanto Amerikassa perustui intiaanien työhön, eikä työntekijöitä ollut enää tarpeeksi.
Työvoimapulan ratkaisemiseksi ryhdyttiin 1500-luvulla kuljettamaan Afrikasta orjia Amerikkaan. Afrikkalaisten käyttö orjina ei ollut mikään uusi keksintö (arabit harjoittaneet aiemmin orjakauppaa Afrikassa). Nyt orjakaupan mittasuhteet kasvoivat valtavasti
Afrikan rannikoiden heimot olivat yleensä orjakaupan välittäjiä ja hankkivat orjia joko ostamalla tai sotasaaliina sisämaan heimoilta. Näin Afrikka ajautui heimosotien kierteeseen.
Orjien tuominen ei välittömästi kasvattanut alueen väkilukua, sillä samaan aikaan intiaanien määrä väheni ja orjia kuoli paljon huonon kohtelun takia. Orjakauppa muutti pitkällä aikavälillä mantereen väestörakennetta.