Löytöretket siivittivät Euroopan uuteen aikaan kpl 14.
Löytöretkien tärkeimpänä seurauksena voidaan pitää maailmankaupan voimistumista. Euroopasta tuli keskus, joka välitti kauppaa valtamerien kautta eri mantereille. Eurooppalaisten hallitsemat merireitit korvasivat vanhat maareitit.
Eurooppalaisten vaurastuminen lisäsi eri tuotteiden kysyntää. Etenkin aasialaisten ylellisyystuotteiden kysyntä kasvoi. Eurooppalaiset tuotteet eivät kiinnostaneet aasialaisia, joten eurooppalaisten oli maksettava Aasiasta tuodut posliinit, mausteet ja silkit Amerikan kullalla.
Rahatalous vahvistui, kun maailmankauppa kehittyi.
Maailmankaupan nopean kehityksen perustana olivat eurooppalaisten haltuun ottamat Etelä-Amerikan jalometallit.
Valtiot ohjailivat kauppaa antamalla yksinoikeuksia eli monopoleja eri alojen ja alueiden kauppakompanioille.
Kauppakomppaniat olivat kohdealueilla omien valtioidensa edustajia, ja niiden toiminta johti vähitellen alueiden taloudelliseen alistamiseen eli kolonialismiin.
Euroopan väkiluku oli läpi keski- ja uuden ajan edelleen riippuvainen luonnon olosuhteista.
Euroopassa kuninkaiden valta-asema voimistui. Löytöretket vilkastuttivat kauppaa ja samalla rahataloutta. Näin hallitsijan verotulot kasvoivat.
Syntyi Atlantin kolmiokauppa, jossa orjia kuljetettiin Afrikasta Amerikkaan työskentelemään puuvillapelloilla ja tuotettu puuvilla kuljetettiin Eurooppaan jalostettavaksi. Valmiit tuotteet kuljetettiin Afrikkaan ja vaihdettiin siellä raaka-aineisiin tai orjiin.
Kauppatavaroita kuljetettiin merireiteillä, ja siksi merenkulkutekniikkaa kehitettiin myös löytöretkien jälkeen.
Eurooppaan virranneet jalometallit saivat aikaan valtavan hintojen nousun eli inflaation 1500-luvulla, koska tuotteiden kysyntä kasvoi.
Taloutta ei hoidettu kunnolla, maataloutta ja kauppaa laiminlyötiin. Lopulta valtion kassa oli tyhjä ja Espanja menetti suurvalta-asemansa.
Uusien alueiden valloitus ja hallinta vaativat keskitetyn hallinnon, ison armeijan ja tehokkaan laivaston. Siksi verotuloja piti kasvattaa jatkuvasti.
Taloudessa viennin tuli olla tuontia suurempaa, sillä niin omaan maahan saataisiin rahaa ja jalometalleja. Tuontia rajoitettiin tulleilla, tuontikielloilla ja laatuvaatimuksilla. Vain tuonti omista siirtomaista oli vapaata.
Kauppa keskitettiin kaupunkeihin, joissa sitä oli helpompi valvoa ja verottaa.
Tätä taloussuuntausta myöhemmin kutsuttiin merkantilismiksi. Tyhmyyden talousoppi.
Maatalous lyötiin laimin monessa maassa, sillä maataloustuotteet eivät olleet hyviä vientituotteita. Johti ajoittain nälänhätiin ympäri Eurooppaa.
Väkiluvun kasvu kuitenkin hidastui keskiajan tasaisen kasvun jälkeen. Sitä on selitetty ilmaston kylmenemisellä ( 1550-1850 pieni jääkausi)
Useiden katovuosien vuoksi viljan hinta nousi ja avioliittoja solmittiin vähemmän. Lisäksi ruttoepidemiat ja pitkään jatkuneet sodat väensivät Euroopan väkilukua.
Tavallisten eurooppalaisten arkielämä keskiajasta ei juurikaan muuttunut.
Yhteiskunta oli vielä selkeästi säätyjakoinen, talonpoikien asema oli kuitenkin parantunut ja maaorjuutta ie enää ollut. Varallisuuserot kuitenkin kasvoivat ja köyhien määrä kasvoi.
Eurooppa oli kuitenkin 1700-luvulla täysin erilainen kuin enenn löytöretkiä. Se hallitsi maailmankauppaa ja raaka-ainevaroja. Lisäksi maanosaan oli kertynyt pääomia, joiden avulla teollistuminen saattoi alkaa.