Please enable JavaScript.

Coggle requires JavaScript to display documents.

EKOSOSIAALINEN SOSIAALITYÖ RAKENTEELLISEN SOSIAALITYÖN VIITEKEHYKSENÄ -…

- - - - ymmärrettiin käsitteel- lisen viitekehyksen ohella sosiaalityön yhtenäistämisen symbolina, jonka avulla pyrittiin saavuttamaan sosiaalityön professiolle vaikutusvaltaa
      - Sosiaalityö pyrki erottautumaan muista tieteenaloista kehittämällä systeemiteo- reettista ajattelua, jossa korostettiin sosiaalisia suhteita ja sosiaalista ympäristöä mutta jätettiin biofyysinen elinympäristö (luonto) teorian ulkopuolelle
  - - - Siinä sosiaalipolitiikka ja sosiaalityö herkistyivät näkemään sekä sosiaa- liset että ympäristöongelmat osana koko teollisen ’modernin projektin’ haastetta.
- - - - Usein nämä edellytykset ovat sidoksissa luonnonvarojen hyödyntämiseen ja oikeuden- mukaiseen jakamiseen.
    - - kaupungistumista, teollisuuden aiheuttamaa ympäristön saastumista, ilmastonmuutosta, energiakysymyksiä, ympäristökriisien aiheuttamia sotia ja muuttoliikkeitä, luonnonkatastrofeja ja luonnonvarojen niuk- kenemista
      - osoittaa ongelmien keskeisen yhteyden sosiaalityöhön, analysoi niiden taustalla olevia länsimaisen markkinatalouden ytimestä lähteviä rakenteel- lisia syitä ja osoittaa sosiaalityölle käytännön toimintamahdollisuuksia
      - siirtää sosiaalityön ekososiaalisen näkö- kulman lopullisesti globaaliksi tarkasteluksi, jossa erityisesti alkuperäiskansat ja köyhä eteläinen pallonpuolisko ovat keskeisiä
  - - - Kyse on erityisesti (itse)luottamuksen kriisistä, koska sosi- aalityö ei määrittele itse ennakoivasti omia rajojaan tai kehitä uusia suuntia vaan on jäänyt reagoivaksi instituutioksi
    - - Toinen on rakenteellisesti ja poliittisesti painottuva, jolla on laaja ymmärrys ympäristöstä.
      - Toinen linja taas keskittyy yksilökohtaiseen sosiaaliseen auttamiseen ja rajoittuu sosiaaliseen ympäristön huomioimiseen
    - - Sen sijaan kehittyvien maiden sosiaalityöntekijöiden osallistuminen sosi- aalisiin ja yhteisöllisiin kehittämishankkeisiin tuottaa sosiaalityölle toisenlaista, kansalaisten ja julkisuuden antamaa auktoriteettia ja painoarvoa
  - - - Kaiken kehityksen tavoit- teena tulee olla luonnon monimuotoisuuden ja luonnonvarojen säilyminen sekä ihmiskunnan globaali hyvinvointi nyt ja tulevaisuudessa
      - Keskeisiltä osiltaan pyrkimys kestävään kehitykseen on taistelua luontoon kohdis- tuvaa ihmisen aiheuttamaa liiallista kuormitusta vastaan
      - miten löytää tasapaino luonnon ja ihmisen läheisessä riippuvuussuhteessa.
      - Ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys nähdään usein rinnakkaisina, vaikkakin ekologista kestävyyttä voidaan pitää sosiaalisen ja taloudellisen vuorovaikutuksen edellytyksenä.
      - taloudella on maapallon kantokyvyn asettamat rajat, joiden vuoksi talouden jatkuva kasvattaminen on mahdotonta.
    - - Tämä vaatii muutoksia yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla: se koskee niin ekologisia, teknologisia, taloudellisia, sosiaalisia, poliittisia kuin rakenteel- lis-institutionaalisiakin tekijöitä.
      - nykyi- nen taloudellinen järjestelmä ei ainoastaan aiheuta ympäristöongelmia ja tuhoa luonnonvaroja, vaan kasvattaa myös jatkuvasti sosiaalista epätasa-arvoa.
    - - ”commons”–hyödykkeistä eli keskeisten yleishyödyllisten julkishyödykkeiden resurssien hallinnasta
      - Globaalisti vertailevien, empiiristen pitkäaikaistutkimusten perusteella Ostrom osoittaa, että on paitsi eettisesti oikeudenmukaista, myös taloudellisesti rationaalisempaa, että kaikkien tarvitsemat aineelliset, kulttuuriset ja sosiaaliset resurssit (”commons”) ovat kansalaisten demokraattisesti hallitsemia eivätkä markkinaehtoisen voitonta- voittelun kohteita.
      - Keskeistä ei ole vain kaikkien kansalaisten osallisuus hyödyk- keiden käyttöön, vaan myös niiden hallintaan, mikä parantaa yhteisvastuullista resurssien käyttöä.
    - - raken- netaan paikallisyhteisöjen avulla uudenlaista, omavaraisuuteen ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen sekä taloudelliseen ja ekologiseen kestävyyteen tähtääviä elämisen malleja urbaaneissa yhdyskunnissa
      - Lisäksi transformaation paikalliset käytän- nöt kohdistuvat erilaisiin yleishyödyllisiin aineellisiin (energia, viheralueet, elin- tarvikehuolto, liikenne), kulttuurisiin (koulutus, sivistys, vapaa-aika, liikunta, omaehtoinen kulttuuri) ja sosiaalisiin (hoiva, huolenpito, neuvonta, vertaistuki, vaihtotalous, itsehoito) infrastruktuuriin (emt.).
        
        Näillä pyritään myös elinolojen sosiaaliseen tasaukseen sekä urbaanissa että maaseutuympäristössä, mikä tekee niistä varsin relevantteja myös rakenteellisen sosiaalityön näkökulmasta
  - - - Kritiikissä väite- tään, että sosiaalityön valtavirran tärkein käsitteellinen orientaatio yhdistää sosi- aalisen oikeudenmukaisuuden ja ihmisoikeudet.
      - Tämän näkemyksen on todettu jopa nousseen sosiaalityön valtavirraksi klassisen ”person-in-environment” ajat- telun sijasta.
      - Kritiikin mukaan sosiaalista oikeudenmukai- suutta ei saisi rajata vain ihmisoikeuksiin vaan myös luonnon oikeudet tulisi ottaa huomioon.
    - - Tämä virallinen ympäristöoikeu- denmukaisuuden käsite sisältää ympäristöriskien ja -etujen oikeudenmukaisen jakaantumisen, paikallisen asukkaiden osallistumisen ympäristöä koskevaan päätöksentekoon, paikallisyhteisön kulttuuriperinnön, tiedon ja elämäntavan tunnustamisen sekä uskon yhteisöjen ja yksilöiden omiin kykyihin tehdä tarkoi- tuksenmukaisia ympäristöä koskevia päätöksiä
      - Dominelli kritisoi sitä, että vaikka kyseinen EPA:n ympäristöoikeudenmukaisuuden käsite tähtää rakenteel- lisen eriarvoisuuden vähentämiseen ympäristöasioissa, se ei kohdista huolen- pitoa itse ympäristöön.
      - Uusimmassa kansainvälisessä ekososiaalisen sosiaalityön keskustelussa myös ympäristöoikeudenmukaisuuden käsitettä on kritisoitu liiallisesta ihmiskes- keisyydestä, koska siinä ympäristön katsotaan olevan olemassa vain ihmiskunnan tarpeisiin.
    - - Tämän näkemyksen mukaan ympäristö- oikeudenmukaisuudesta käyty keskustelu on jo lähtökohdiltaan ihmiskeskeinen ja siinä merkityksessä pinnallinen oikeudenmukaisuuden muoto.
      - Ympäristökeskus- telun ekokriittisestä näkökulmasta voi kysyä, pystyykö sosiaalityö määrittelemään tavoitteekseen sellaisen oikeudenmukaisuuden, joka koskettaa koko maailmaa, planeettaa, ei vain ihmisiä
      - Tämä näkökulma edustaa ns. syvää oikeudenmukaisuutta (deep justice), joka nähdään myös edellytyksenä ekososiaalisen transformaation toteutumiselle.
    - - Se laajenee ihmisten välisestä oikeudenmukaisuudesta koko luomakuntaa koskevaksi uudenlaiseksi ajattelutavaksi. Kun ihminen nähdään osana luontoa, se tarkoittaa myös luonnon ottamista mukaan kestävän kehityksen neuvottelupöytään
- - - - heidän tulisi työskennellä muun muassa tulvia ja muita ympäristökatastrofeja, kuten vesien ja ilman saastumista kohtaavien perheiden ja yhteisöjen kanssa, eikä kaihtaa vaikkapa kotieläimien hyödyntämistä työskentelyssään asiakkaiden kanssa
    - - Ympäristönsuojelun erilaisia muotoja voidaan pitää mahdollisuutena, joiden avulla nuoret ja erilaiset marginaa- liryhmät voivat osallistua yhteiskuntaan.
  - - - Kansainvälisen ekososiaalisen sosiaali- työn keskustelun perusteella voi kuitenkin huomata, miten ympäristökysymykset ovat yhä konkreettisemmin sosiaalityön ydinkysymyksiä toimeentulosta, tasa- arvosta, oikeudenmukaisuudesta ja heikoimmassa asemassa olevien selviytymi- sestä